Lakiesitys vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta

Vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta

Suomen Rauhanliitto - Yk-yhdistys antaa Puolustusministeriölle pyynnöstä seuraavan lausunnon

Yleistä

Vapaaehtoinen maanpuolustus on vahvistunut ja lähentynyt virallista maanpuolustusjärjestelmää viime vuosina. Rauhanliiton Eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemän kantelun jälkeen puolustusvoimien sille antama tuki on saatettu normipuitteisiin (1994).

Vaikka Rauhanliitto suhtautuu kriittisesti vapaaehtoisen sotilallisen maanpuolustustoiminnan aseman vahvistamiseen yhteiskunnassamme tukee liitto sitä, että vapaaehtoisen maanpuolustuksen asemasta ja toimista säädetään lailla. Yhdistyslain kielto perustaa sotilaallisesti järjestettyjä yhdistyksiä ei riitä nyky-yhteiskunnassa. Lailla vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta varmistetaan toiminnan lainmukaisuus, sen asema suhteessa puolustusvoimiin, toiminnan parlamentaarinen kontrolli sekä vapaaehtoistoimijoiden asema.

Esitetty laki antaa vapaaehtoiselle maanpuolustustyölle kuitenkin muihin järjestöihin ja kansalaistoiminnan lohkoihin verrattuna poikkeuksellisen vahvan aseman suomalaisessa yhteiskunnassa. Harvoilla muilla vapaan kansalaistoiminnan yhdistyksillä on sellainen asema (julkisoikeudellinen yhdistys), jota nyt esitetään puolustushallinnon ja maanpuolustuksen vapaaehtoisjärjestöjen yhteenliittymälle. Rauhanliitto huolestuttaa se, että saatuaan näin vahvan erityisaseman voivat vapaaehtoisen maanpuolustuksen järjestöt muussa toiminnassaan, esim. ideologisessa maanpuolustahdon nostattamistoiminnassaan käyttää tätä erityisasemaansa hyväksi tavalla, joka ei ole suomalaista demokratiaa vahvistavaa.

Rauhanliitto pitää myös erityisen ongelmallisena sitä, että maanpuolustuksen käsitettä lavennetaan niin, että hämärtyy se, että (sotilaallinen) maanpuolustus ja siihen kouluttautuminen on eri asia kuin siviiliviranomaisten ylläpitämä varautuminen kaikenlaisiin muihin yhteiskunnallisiin poikkeusoloihin, kriiseihin ja onnettomuuksiin. Esimerkiksi pandemioihin varautuminen, metsäpalot, pakolaisvirrat tai ekokatastrofit eivät kuulu maanpuolustuksen toiminta-alaan, eikä käsitettä tulisi käyttää väärin ja hämärtää myöskään vapaaehtoistoiminnan puolella.

Suomessa toimii laaja sektori järjestöjä kuten esimerkiksi vapaaehtoiset palokunnat, Punaisen Ristin ryhmiä, tiepalvelu yms., joissa harjoitellaan viranomaisten ja kansalaisten avustamista kriiseissä, niin isoissa kuin pienemmissäkin. Näiden järjestöjen työtä ei tule väheksyä, eikä toimintaa "keksiä uudelleen" vaikka haluttaisinkin kehittää vapaaehtoisille maanpuolustusjärjestöille mielekästä tekemistä, perusteita näiden rahoituksen kasvattamiselle ja roolia ajassa, jossa Suomella ei ole sotilaallista uhkaa. Monet edellä mainituista siviilipuolella toimivista järjestöistä ovat myös organisoineet yhteistoimintaansa nk. Vapepa ( vapaaehtoinen pelastuspalvelu) puitteissa joka kokoaa yli 20 000 koulutettua toimijaa yli 47 järjestöstä, joten näiden osalta koordinaatio ja yhteistoiminta myös viranomaisten kanssa ja avuksi on varmistettu.

Suhde muuhun alan lainsäädännön uudistukseen

Komiteanmietintönä valmisteltu esitys lainsäädännöksi, jolla säädeltäisiin vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa, liittyy hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon (syksy 2004). Sen mukaan perustetaan erityiset maakuntajoukot, jotka nojaisivat vapaaehtoisvoimiin, lähinnä reserviläisjärjestöihin. Rauhanliitto on suhtautunut hankkeeseen kielteisesti. Paikallinen aluemaanpuolustus erillisine toimintakeskuksineen ja kymmeniintuhansiin nousevine joukkoineen tarkoittaisi uuden puolustushaaran perustamista, eikä sellaiseen ole turvallisuuspoliittista tarvetta. Puolustusministeriön talous- ja toimintasuunnitelman (2007-2011) mukaan maakuntajoukot perustetaan 2008. Samana vuonna lienee tarkoitus antaa hallituksen seuraava turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko. Tässä vaiheessa Rauhanliitto toteaa, ettei maakuntajoukkojen asemasta puolustusvoimissa ja niiden tehtävistä ole vielä lainsäädäntöä.

Myös asevelvollisuuslakia ollaan uudistamassa ja uudistuksen yhteydessä lainsäätäjä joutuu ottamaan päättämään esim. asevelvollisten käyttämisestä virka-aputehtävissä, niin siviiliviranomaisten kriisinhallinnallisissa tehtävissä kun mahdollisuuksista käyttää asevelvollisia maan rajojen ulkopuolellakin kriisinhallinnassa.

Lainsäätäjällä - kuten kansalaisyhteiskunnan edustajienkin - on vaikea ottaa kantaa kokonaisuuteen kun nämä selkeästi toisiinsa liittyvät lainsäädännön uudistukset tulevat näin yksitellen, vaikka perustelut uudistuksille ja normiston luomiselle osittain ovat samoja.

 


Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehitys tapahtuu nykyisin kolmessa suunnassa:

1) se on "vakiintumassa osaksi yhteiskunnan varautumista poikkeusoloihin".
2) "Puolustusvoimien tukema vapaaehtoinen järjestelmä nivotaan tiiviimmin
palvelemaan sodan ajan joukkojen toimintavalmiuden ylläpitoa."
3) Järjestelmän avulla lisätään puolustusvoimien paikallispuolustuksen
toimintavalmiutta." (Puol.min talous- ja toimintasuunnitelma 2000 sekä
2007-2011).

Vapaaehtoistyön normitus on ollut suhteellisen avointa sen jälkeen, kun sotilaskoulutukseen puolustusvoimiin rajanneen Pariisin rauhansopimuksen (1947) todettiin 1990 lakanneen olemasta voimassa. Komitean valitsema lähtökohta, 1995 perusoikeusuudistus ja vuoden 2000 perustuslaki, ovat siksikin oikeat.


Erityishuomioita:


Maanpuolustustahto:

Puolustushallinnolle on poikkeuksena muista hallinnonaloista säädetty erääksi tehtäväkentäksi maanpuolustustahdon edistäminen. Kansalaismielipiteiden tarkoituksellinen ohjaaminen tiettyyn ylhäältä määrättyyn ideologiseen suuntaan on demokraattisessa yhteiskunnassa poikkeuksellista, eikä tätä seikkaa siksi olisi tullut ohittaa ilman syvempää pohdintaa. Esimerkiksi rauhanjärjestöt saavat kokea usein vihamielisyyttä, joka juontaa juurensa aseellisen maanpuolustuksen saamasta ylivalta-asemasta. Esimerkiksi äskettäin Helsinkiin nimettyä Arndt Pekurisen puistoa vastustettiin sillä perusteella, että Pekurinen jatkoi aseistakieltäytymistään sodan aikana.

Maanpuolustukselle myönteisen kansalaismielipiteen luomista, joka olisi yksi perustettavan MPK-yhdistyksen tehtävä, on vaikea verrata esimerkiksi terveyden edistämisessä käytettyihin viranomaisargumentteihin. Terveysvalistus lähtee todennetun tiedon antamisesta ja ristiriitaisessa maailmassa järkevästi käyttäytyvän kansalaisen ideasta. Dogmaattisen, yksiarvoisen maanpuolustusmyönteisen asenteen levittämistä ei mitenkään voitane kutsua yhdistykselle annettavan julkisen palvelutehtävän mukaiseksi "valistukseksi" (lain 6.2 §).

Esimerkiksi puolustusministeri Kääriäinen kiinnitti komiteanmietintöä vastaanottaessaan yllättävän kriittistä huomiota siihen, että maanpuolustusasenteet Suomessa perustuvat yhä menneiden sotien perinnölle.

Perimmältäänhän kysymys kuitenkin pitäisi esittää niin, että kysyttäisiin minkälaiset julkisen vallan investoinnit tuottavat eniten turvallisuutta. Tällaisessa tarkastuksessa ei ole mitenkään itsestään selvää, että puolustuvoimat - erityisesti aluemaanpuolustus - priorisoituisivat kovin korkealle.

Esitetyssä vapaaehtoistoimintaa ohjaavassa laissa julkisoikeudellinen Maanpuolustuskoulutusyhdistys saisi ministeriön rinnalla oikeuden osana julkista hallintotehtäväänsä "lujittaa" kansalaisten maanpuolustustahtoa (2.2 § ja 6.2 §; 7 § ja 13.2 §). Tämä oikeus kuulusi erikseen myös MPKY:n jäsenjärjestöille (25 § ).

Annetun tehtävän kannalta on ongelmallista myös, että MPKY toimisi virkavastuulla eikä siksi saa levittää esimerkiksi virheellistä tietoa. Ei myöskään ole selvää miten toimitaan jos havaitaan, ettei MPKY tai sen jäsenjärjestö todellisuudessa edistäkään maanpuolustustahtoa, tai jos sen viesti eroaa puolustusministeriön näkemyksestä. Toisin kuin puolustusministeriö, järjestöt eivät olisi suorassa parlamentaarisessa vastuussa toiminnastaan.

Lain 25 § koskee MPKY-järjestön jäsenjärjestöjä, joille annetaan tehtäväksi mm. maanpuolustustahdon ylläpito, valistus, liikuntakoulutus sekä varautumis- ja johtamiskoulutus. Pykälä itse asiassa määrittelee jäsenjärjestölle lakisääteisen agendan. Lienee ymmärrettävä niin, etteivät jäsenjärjestöt kuitenkaan toimisi tällöin viranomaisroolissa kuten MPKY. Ero vapaaehtoistoiminnan ja viranomaistoiminnan välillä ei ole selvä lakiesityksessä.

Tämä tarkoittanee, että MPK-yhdistyksen edustajat saavat jättää julkisuudessa esiintyessään kertomatta, että on olemassa erilaisia maanpuolustusarvoja, myös muita kuin puolustusministeriön tällä hetkellä tunnustamia, tai että yhdistyksen kouluttajien nimenomainen tarkoitus on edistää yksinomaan tiettyä, julkisen vallan hyväksymää arvoarvostelmaa ja vastustaa muita näkemyksiä.

Maanpuolustusjärjestöt käyvät nykyisin esimerkiksi kouluissa luennoimassa sekä turvallisuus- että maanpuolustusaiheista, ja ne esittävät oman näkemyksensä maanpuolustustahdon sisällöstä ilman vertailukohtia. Tällaista yksipuolisuutta ei ole tarpeen lakisääteistää.

Rauhanliitto esittää tämän toimintamuodon (maanpuolustustahdon edistäminen) poistamista MPKY-järjestöltä sekä sen jäsenjärjestöiltä (lain 2.2 § ja 6.2 §; 7 § ja 13.2 § ja 25 §).

 

Saadaanko kaikki järjestäytynyt vapaaehtoinen maanpuolustustyö lain ja PlM:n ohjaukseen?

1. Mietinnöstä ei käy selville, miten toimitaan, jos lakiin tyytymättömiä maanpuolustusjärjestöjä päättää jättäytyä MPK- yhdistyksen ulkopuolelle. Tällöin niiden osalta menetetään toiminnan välttämätön parlamentaarinen kontrolli ja julkisuus, joskin yhdistykset todennäköisesti menettäisivät samalla myös yhteytensä puolustusvoimiin ja maakuntajoukkoihin.

Järjestöjen pakkojäsenyydestä MPK-yhdistyksessä on tuskin mahdollista säätää. Sen sijaan niiden ilmoitusvelvollisuutta toiminnastaan puolustusvoimille voitaisiin tarkentaa avoimuuden lisäämiseksi.

Rauhanliitto esittää, että puolustusvoimien oikeus saada tietoja kaikkien vapaaehtoisen maanpuolustuksen alan järjestöjen toiminnasta tulisi sisällyttää lakiin (41 §).

Kun reserviläisjärjestöt käyttävät nykyisin harjoittelussaan esimerkiksi asepukua ja ulkoasultaan sotilasaseen kaltaista puoliautomaattikivääriä, yleisen turvallisuudentunteen vuoksi tulisi jollakin keinoin varmistua siitä että kaikki tällainen toiminta tapahtuu tiukasti lain rajoissa. Mahdollisesti
riittää se, että lain 20 § todetaan, että sotilaallista koulutusta voidaan antaa vain puolustusvoimissa tai sen tilaamana MPKY:n kursseilla.

Varmistuksena voitaisiin säätää (lain 11 §), ettei puolustushallinto anna julkista tukea muille maanpuolustuksen alan yhdistyksille kuin MPKY:n jäsenille.

2 Lakiesityksessä säädetään (25 §) MPK-yhdistykseen liittyneiden järjestöjen toimintamandaatista siltä osin, kun kyse ei ole 20 § mukaisesta sotilaallisesta koulutuksesta. Pykälän esittämä listaus on erikoinen: vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen osalta todetaan erikseen ainoastaan, että ne
ylläpitävät maanpuolustustahtoa ja -taitoa sekä veteraaniperinnettä. Kaikki jäsenjärjestöt voivat järjestää turvallisuusasioiden valistustilaisuuksia, antaa liikuntakoulutusta ja muuta varautumis- ja johtamiskoulutusta.

Pykälän määritykset ovat Rauhanliiton mielestä tarpeettomia. Esityksen mukaan perustettavan MPKY:n jäseniksi hyväksyttäisiin järjestöjä, "joiden toimialaan tai tehtäviin maanpuolustuksen edistäminen kuuluu tai läheisesti liittyy"

Nykyisen Maanpuolustuskoulutus ry:n jäsenenä on mm. Metsästäjäin keskusjärjestö, jonka maanpuolustusroolia on vaikea ymmärtää. MPKY:n jäseniksi tulisi Rauhanliiton mielestä hyväksyä ainoastaan nimenomaisia tarkoituspykälänsä määrittelemiä maanpuolustusjärjestöjä (lain 8 §).


Viranomaistoiminnan ja vapaaehtoistoiminnan välisen rajan selväpiirtoisuus: Mitä toimintoja "vapaaehtoisella maanpuolustuksella" tarkoitetaan?

Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon (2004) mukaan "sotilaallista maanpuolustusta tukeva vapaaehtoinen maanpuolustus" tulee organisoida siten, että se voi tukea viranomaisten toimintaa kaikilla tasoilla.

Komitean lakiesitys kattaa kuitenkin laajasti sotilaallisen puolustusvalmiuden lisäksi "uusiin uhkiin varautumista ja arjen turvallisuutta". Tarkoitus on "kehittää kansalaisten ja eri hallinnonalojen valmiutta selvitä häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa" (1 § perustelu). Lisäksi 7.2 § mukaan
MPK-yhdistyksen tehtävä on antaa koulutusta mm. Normaaliajan onnettomuustilanteisiin ja "vaara- ja häiriötilanteissa". Se opettaisi "peruskansalaistaitoja, kuten ensiapua, alkusammutusta, suunnistusta ja itsepuolustustusta". Toiminta sisältäisi ilmeisesti myös väestönsuojelua ja
joukkojen huoltoa.

Tehtäväkenttä on kaukana hallituksen ilmoittamasta sotilaallisen maanpuolustuksen tukemisesta.

Laissa esitetään (2.2§, 24 § ) että vapaaehtoinen maanpuolustus voi tukea muidenkin viranomaisten kuin puolustusvoimien varautumista. Virka-apua voidaan antaa kuitenkin vain puolustusvoimille, ja muita viranomaisia voidaan tukea puolustusvoimien pyynnöstä ja johdolla.

Samoin 26 § ja 27 § sekä 32 § antaisivat mahdollisuuden varautumisen ja valmiuden nimissä sijoittaa maanpuolustusjärjestöjen edustajia ns poikkeusolojen - myös siviili - organisaatioihin. Pykälissä ei ole huomioitu selvästi, että tällaisissa tapauksissa vastaava viranomainen on se jonka tulisi olla aloitteentekijä, esittäjä, ja että toiminta on pidettävä siviiliviranomaisten johdossa.

Laissa tulisi selventää tätä. Esim pelastusala on esittänyt vakavan pelon siitä, että seurauksena on erilaisten arkipäivän turvallisuuspalvelujen (palo- ja pelastustoimi, aineellinen ja henkinen huolto, vesipelastus, tapaturmien torjunta ja ensiapu, liikenneturvallisuus, väestönsuojelu,
katastrofivalmius, metsäpalot, öljytorjunta, jne) militarisoituminen vetoamalla kokonaismaanpuolustuksen tarpeisiin.

Arjen turvallisuuden alue kuuluu lähinnä sisäministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan (hallituksen Arjen turvaa -ohjelma 2005). Siviiliministeriöillä on omat varautumisvelvollisuutensa ja -tavoitteensa myös hallituksen hyväksymässä Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen strategiassa.

Järjestötoiminnan rooli- ja tehtäväjako on pidettävä selvänä, eikä hallinnon tarkoitussidonnaisuutta pidä hämärtää. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen MPKY- järjestöille ei saa antaa oikeuksia aloitteellisuuteen oman kompetenssinsa, sotilaallisen toiminnan ulkopuolelta.

Rauhanliitto esittää, että lain 7.2 § rajataan valmius- ja puolustustilalain tarkoittamiin sotilaallisen maanpuolustuksen tilanteisiin, sekä että MPKY voi pyydettäessä tukea resursseillaan ko. aloilla jo toimivia järjestöjä niiden koulutustoiminnassa.


Maanpuolustuskoulutusyhdistys:

1 MPK-yhdistyksen tehtävä on lain 6.2 § mukaan mm. koulutuksen antaminen. Se olisi eräänlaisessa palveluntuottajan asemassa suhteessa puolustusvoimiin, joka toisaalta sotilaallisessa asekoulutuksessa asettaisi vapaaehtoistoiminnalle valvojan. Lain 20 § käsittelee MPKY.n antamaa sotilaallista koulutusta, jonka lisäksi se voisi antaa muuta, puolustusvoimista riippumatonta sotilaallista koulutusta, joka olisi kuitenkin puolustusvoimien ohjeistuksen alla.

Joukko-osastojen koulutukseen oikeutettu MPK-yhdistys muodostuisi oletettavasti maakuntajoukkojen organisatoriseksi keskukseksi.

Rauhanliitto ei tue lain 17.2 § esitystä, että MPK-yhdistys saisi luvan kouluttaa myös sotilasjoukkoja. Komitean perustelu (s. 34) on, että puolustusvoimilta saattaa puuttua varoja omaan koulutukseen.

Vapaaehtoisjärjestöjen sotilaallisen koulutuksen laajentaminen kokonaisten yksikköjen tasolle niiden omana toimintana on poliittinen periaatekysymys, ei kustannusongelma Vapaaehtoistoiminnalle ei tule antaa näin paljon toimivaltaa.


2. MPKY ehdotetaan rahoitettavaksi valtion budjettivaroista. Tätä voidaan kannattaa, jos rahoitus saadaan nimenomaan puolustusministeriön momenteilta. Toisaalta tulisi lojaalisuussyistä myös varmistaa, ettei rahoitusta suuressa määrin hankita muualta, esim. yksityisiltä sponosoreilta. Aluellisessa toiminnassa esimerkiksi voisi aiheutua ongelmia viranomisten pyytäessä "virka-apua" toimintaan, joka jotenkin olisi yhteydessä johonkin paikalliseen tukijaan.

Rauhanliitto esittää, että lain 1 §:ään tulisi kirjata sanan "viranomaiset" sijaan "puolustusministeriö". Lain 11 § tulisi kirjata, että "valtion talousarvioon voidaan ottaa vuosittain määräraha..".

Rauhanliitto huomauttaa, että puolustusministeriön uusimman talous- ja toimintasuunnitelman mukaan vapaaehtoisjärjestelmän tukemiseen tarvitaan lisää resursseja (em. teos, s. 22). Lakia säädettäessä tämä tulisi huomioida keskustelussa, jossa on korostettu vapaaehtoistoiminnan tuottamia säästöjä puolustusvoimille. Säästöperustein on esitetty myös MPKYlle oikeuttaa
harjoittaa kokonaisia joukko-osastoja (ks edellä).

3 Lain 6.2 § mukaan yhdistys suorittaisi myös maanpuolustustutkimusta. Rauhanliitto esittää tämän tehtävän poistamista vedoten valtion pyrkimykseen tehostaa mm tiede- ja tutkimuslaitosten tuottavuutta. Uusien, epämääräisten tutkimusyksikköjen perustaminen veisi resursseja etenkin puolustusvoimien sektoritutkimukselta.

4 "Naisten osallistumismahdollisuuksien kehittäminen" olisi MPKY:n erityinen tehtävä (7 §). Asiaa ei selvennetä - mitä tarkoitetaan? Pelkona on, että naisvaltaisia julkisen hallinnon aloja ryhdytään mobilisoimaan MPKY:n toimesta sotilaallisen maanpuolustuksen tukijärjestelmäksi, kun komitean tarkoitus lienee ollut, että MPKY tarjoaa naisjärjestöjensä tukipalveluja muille hallinnonaloille, tai ettei toiminnasta tule pelkästään miesten harrastusta. Rauhanliiton mielestä on eri asia kehittää naisten mahdollisuuksia heidän halutessa osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön kuin perusteluissa esitetty toimintaan osallituvien naisten osuuden nostamisen tavoite. Liitto esittää, että 7§ kirjoitetaan muotoon "sotilaalliseen maanpuolustukseen vapaaehtoisten naisten osallistumismahdollisuuksien kehittäminen".

5 Lain 19.2 § mukaan vapaaehtoisnaiset sijoitetaan puolustusvoimissa harjoituksissa aseettomiin tehtäviin ja perusteluissa todetaan että "siihen saakka, kunnes heidän koulutuksensa mahdollistaa sijoituksen myös aseellisiin tehtäviin". Rauhanliiton mielestä tällaista varusmieskoulutuksen ohittavaa sivupolkua ei ole syytä perustaa. Lause tulisi poistaa.

6 Koulutuksen antaminen lapsille: Rauhanliitto toteaa tyydytyksellä, että sotilaallinen vapaaehtoiskoulutus alle 18-vuotiaalle kielletään puolustusvoimissa (lain 17 §, 19 §). Siksi lain 20 §:ään (maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämä sotilaallinen koulutus) tulisi lisätä vastaava ikäraja. Kyse on Lapsen oikeuksien sopimuksesta ja sen lisäpöytäkirjasta. Rauhanliitto on esittänyt tätä aiemmin lausunnossaan YK:lle ko. sopimuksen toimeenpanosta.

7 Muuta: Komitea hahmottelee sotilaallisen koulutuksen määritelmää eri näkökulmista, mm aseistuksen. Samoin sen esityksissä painotetaan puolustusvoimien aseiden ja ampumatarpeiden vastuullista käyttöä vapaaehtoistoiminnassa puolustusvoimien edustajan valvonnassa. Maanpuolustuksen teknistyminen tuottaa kuitenkin uusia muita välineitä, jotka eivät surmaa mutta
ovat muuten vaarallisia väärissä käsissä, esimerkiksi tiedustelu- valvonta- ja viestintätekniikka. Tulisi varmistua, ettei puolustusvoimien välineistöä luovuteta ulkopuolisille eikä sitä käytetä kuin puolustusvoimien omassa toiminnassa.