Lausunto Eduskunnan Puolustusvaliokunnalle hallituksen esityksestä asevelvollisuuslaiksi (HE 187/2006 vp)

Rauhanliitto kiittää puolustuvaliokuntaa siitä että se on kutsunut liiton kuultavaksi asevelvollisuuslaista. Rauhanliitto on myös anatnut lain valmisteluvaihessa lausunnon Puolutsuministeriölle .6.2006. Rauhanliiton esityksiä on huomioitu lausuntoyhteenvedossa

Hallituksen esitys uudeksi asevelvollisuuslaiksi ei varsinaisesti uudista asevelvollisuusjärjestelmäämme, vaan pyrkimyksenä on selkiyttää olemassa olevaa tilannetta. Lakiesitykstä valmistellut asevelvollisuuslaki -toimikunta toteaakin esityksen asiasisällön vastaavan pääosin voimassa olevaa lakia.

Rauhanliitonkin mielestä on perusteltua, että määrittellään laki-tasolla nykyistä tarkemmin asevelvollisten ja reserviläisten oikeuksista ja velvollisuuksista samoin kuin viranomaisten toimivaltuuksista.

Vaikka esityksen perusteella asevelvollisuusjärjestelmän kokonaisuudistuksesta ei voidakaan puhua, niin joiltakin osin hallitus esittää varsin merkittäviäkin uudistuksia puolustusvoimien tehtäviin. Rauhanliiton näkemys on ollut, mm. lausunnossaan puolustusministeriölle, että eduskunnalle olisi voitu esitellä osittain suppeampi, osittain radikaalimpi ja nykyaikaisempi ehdotus.

Lakiesitys on osa mittavaa puolustussektorin lakiuudistussarjaa. Tähän mennessä on muutettu rauhanturvalaki kriisiinhallintalaiksi ja saatu siviilikriisinhallintaa koskeva laki. Ennen kaikkea tätä lakiesitystä on kuitenkin katsottava rinnakkain vaapaaehtoista maanpuolustustoimintaan liittyvää lakiesityksen kanssa (HE 172/2006) ja valmisteilla olevan uuden siviilipalveluslain ( TM) kanssa, joka valitettvasti ei näytä ehtivän eduskuntaan tällä vaalikaudella. Samaten näyttää myöhästyvän tältä eduskuntakaudelta laki puolustusvoimista (PLM) ja siirtyvän seuravaalle kaudelle myös valmiuslakiuudistus (OM).

Yleistä

Esityksessä vahvistetaan yleistä asevelvollisuutta eri keinoin,mutta estys ei näyttäisi muuttavan mitään olennaista. Palvelun sisältö ja tarkoitus, palvelusajat, lomat, etuudet jne ovat kosmetiikka poislukien ennallaan. Perinteisen hierarkisen komento-organisaation uskotaan toimivan hyvin tulevaisuudessakin.

Esityksen perusteluissa kuvataan valitettavan suppeasti eri maiden asevelvollisuuslainsäädännön ja sen soveltamisen kehittymistä. Tästäkin tietopohjasta päätellen Suomi on viimeisiä maita Euroopassa, jossa yhä pitäydytään koko miesväestön kattavan yleisen asevelvollisuuden lähtökohtaan

Yleinen asevelvollisuus on myös kansantaloudelle merkittävä rasite, koska nuorten miesten kaikkein luovimmista ikävuosista kuluu 1-3 armeijapalveluksen varjossa. Yleisen asevelvollisuuden kokonaisyhteiskunnallisista kustannuksista tarvittaisiinkin kansantaloustieteellistä tutkimusta. On vaikea kuvitella, että moderni yhteiskunta sijoittaa nyt näin suuren inhimillisen resurssin rynnäkkökiväärin käytön opiskeluun, jos se on vaihtamassa puolustusratkaisuaan toiseen.

Lakivalmistelun pohjalla ollut komiteamietintö ei ole vakavasti pohtinut millaisia miesvoimamääriä ja -tarpeita Suomen aseelliseen puolustamiseen vaaditaan.
Lakiesitys sisältää useita sosiaalipoliittisia puutteita. Varusmiespalvelun rasitteiden kannalta katsoen olisi oikeudenmukaista, että valmistelussa olisi käytetty myös nuorisonäkökulmaa ja -edustusta. Palveluvelvollisuus ja sen käytännön järjestäminen on myös perhepoliittinen kysymys, jota olisi voitu lähestyä ikääntyvän ja lapsettoman Suomen tulevaisuuden kannalta.

Esityksessä ei käsitellä nuorten miesten terveystilannetta eikä palvelusajan
vaikutusta siihen.Myöskään varusmiesajan työturvallisuutta ja -terveyttä ei käsitellä.

Suomalaisten poikkeuksellisen vahva maanpuolustushenki näkyy esimerkiksi siinä, että palvelukseen pyritään hyvin heikoin eväin, ja varusmiespalvelusta hylkääminen on sosiaalinen häpeäleima ja pysyvä haitta työnsaannissa.

Esimerkiksi 20 prosentilla 20-vuotiasta nuorista miehistä on tai on ollut tutkimusten mukaan jokin suhteellisen vakava mielenterveyden häiriö, mutta palvelukseen hyväksytyistä vain viisi prosenttia keskeyttää. Tulevaisuudessa lisätään etenkin uuden lainkin antamin menetelmin kutsuntavaiheen karsintaa. Tällöin puolustusvoimat hankkii mm sosiaali- ja terveysviranomaisilta
yksityiskohtaista tietoa koko miesikäluokasta.

Kun vaihtoehdot ovat varuskunta tai tulevaisuutta raskauttava vapautus, tyytymättömyys ja katkeruus ovat ilmeisiä seurauksia. Tässä suhteessa muissa maissa sovellettu varusmiesten valinta arpomalla tai vastaavien vaihtoehtojen avaaminen (palo- ja pelastuspalvelu, Vapepa-toiminta esim) voisivat olla myönteisiä ratkaisuja.

Suomessa koulutetaan poikkeuksellisen suuri osa miesikäluokasta varusmiehiksi ja upseereiksi, palvelusaika on pitkä ja asevelvollisuus jatkuu elämänkaaren myöhäiseen osaan. Aikana jolloin paljon puhutaan siitä kuinka oleellista mm. Suomen kilpailukyvyn kannalta olisi, että nuoret valmistuisivat nopeasti työelämään, on liian vähän tuotu esille niitä yhteiskunnallisia kustannuksia jonka koko miesikäluokan kattava varusmiespalvelua-aika aiheuttaa. Rauhanliitto haluaa kiinnittää huomiota esim. Opteusministeriön puolustusministeriölle antamassa lausunnossa kohtaan opintojen ja asevelvollisuuden yhteensovittamisen ja joustavuuden tarpeesta.

Hämmentävä esimerkki lakiesityksen vanhakantaisuudesta on, että uuden lain mukaan kriisioloissa myös vanhuunhuuseläkeiän kauan sitten ohittaneita upseereita voitaisiin kutsua palvelukseen ilman ikärajaa. Samaan aikaan kaikkien tiedossa on, kuinka valtava mullistus on sodan kuvassa ja kriisihnallinnassa on tapahtunut.

Varareservin käsitteestä voitaisiin luopua (49 §): siinä varataan puolustusvoimien käyttöön miehet, jotka eivät enää kuulu reserviin, entiset nostomiehet siis (yli 50-v miehistö, yli 60-v upseerit sekä rauhan aikana palveluksesta vapautetut).

Tänä päivänä muut kuin sotilaalliset uhat ovat todennäköisempiä. Myös mahdolliset sotilaalliset kriisit ovat nykyaikana erilaisia kuin ennen. Enää ei ole tarvetta kouluttaa suurta sodan ajan massa- reserviä, mikä näkyy myös siinä, että paremmin koulutetun ja varustetun reservin määrää on laskettu. Loput varusmieskoulutuksen saaneista jäävät reserviin, josta vain osalle edes suunnitellaan käyttöä kriisin oloissa.

Onko niin että suuren reservin kouluttamisen tärkein peruste on yelisen maanpuolutsumyönteisyyden ylläpitäminen? Tämä tavoite voidaan toteuttaa paljon pienemmin kansantaloudellisin kustannuksin.

Rauhanliitto näkee asian niin, että on vain ajan kysymys, milloin myös Suomen, kuten jo suuren osan muista eurooppalaisista valtioista, on pakko uudistaa asevelvollisuusjärjestelmäänsä kokonaisuudessaan. Olisi ollut hyvä jos lakia valmistellut toimikunta olisi analysoinuti asiaa laaja-alaisemmin, ja siitä olisi seurannut nyt käsillä olevaan hallitukseen esitykseen radikaalimpia uudistuksia.

Rauhanliiton mielestä olisi aika todeta ettei Suomi tarvitse suurta sodanajan reserviä ja senkin reservi, mikä koetaan tarvittavan tulee olla paremmin ja kohdennetummin koulutettun moderneja globaaleja yhteisiä uhkakuvia silmälläpitäen.

Koska Suomessakin ollaan väistämättä tulossa tilanteeseen, jossa kaikkia palveluskelpoisia asevelvollisia ei kouluteta olisi Rauhanliiton mielestä on aika arvioida mahdollisuutta siirtyä asteittain valikoivaan asevelvollisuuteen. Mikä tarkoittaisi, ettei enää kissojen ja koirin metsästetä niitä, jotka ei halua syystä tai toisesta suorittaa aseellista varusmiespalvelua, vaan myönnettäisiin, että yhteiskunnalle on hyödyksi myös se, että nuoret opiskelevat ja anatvat muilla - myös siviilinkeinoin - panoksensa yhteiskunnalle.

Rauhanliiton mielestä valikoivuutta voidaan toteuttaa monin keinoin, joita tulisi arvioida myös niin, että, samalla asekoulutuksesta karsitaan pois myös mielenterveysongelmaiset, "sotahullut" tai väkivaltaisuuden takia mahdollisesti vaaralliset.

Rauhanliiton mielestä oleellista joka tapauksessa on, että asepalveluksesta vapautetut vapautetaan sotilaallisesta maanpuolustusvelvollisuudesta myös sodan aikana.

Siviilipalvelusaika tulisi lyhentää yhtä pitkäksi kun keskimääräinen asepalvelus ja siviilipalvelusta tulee kehittää aidosti mielekäs siviiliyhteiskuntaa hyödyttävä vaihtoehto, joka kytketään kokonaan erilleenahdollisen sotilaallisen kriisin aikaisesta sotilaallisen puolustuksen organisaatiosta.

Rauhanliiton mielestä olisi järjellistä tulevaisuudessa lähteä kehittämään tapoja joilla voitaisiin lisätä ja motivoida nuorten vapaaehtoista osallistumista siviilikriisinhallintaan ja lsiihen iittyviin tehtäviin ja niihin kouluttautumiseen. Se olisi Suomelle yksi konkreettinen vaihtoehto edistää kansainvälistä turvallisuutta ja vakautta. Se määrä suomalaisia jotka ovat mukana VAPEPA ( vapaaehtoinen pelastuspalvelu) toiminnassa, jossa koulutettaan suomalaisia auttamaan ja toimimaan eri kriisitilanteissa, kertoo että suomaliset ovat valmiita antamaan omaa aikaansa ja kouluttatumaan ja toimimaan ihmisten ja Suomen hyväksi eri tavoin.

Perustuslain vaatimukset

Rauhanliitto kiinnittää positiivisesti huomiota siihen, että toisin kun komiteamietinnössä, niin hallituksen esitys sisältää arvion sen suhteesta perustuslakiin.

Esityksessä todetaan, että perustuslaissa (127 §) ja voimassa olevassa asevelvollisuuslaissa ei määritellä asevelvollisuuteen kuuluvaa palvelusvelvollisuuden käsitettä ja sisältöäkin niukasti, usein rangaistussäännösten kautta.

Lain perustuslainmukaisuuden arviossa joka on yksityiskohtaisten pykäläperustelujen jälkeen, ei kuitenkaan olla pohdittu perustuslaissa olevaa aseistakieltäytymisoikeutta lainkaan. Tämä on puute, koska PL 127 § sisältää oikeuden kieltäytyä sekä sodan että rauhan aikana.

Esityksessä käsitellään yllättävän yleisellä tasolla asevelvollisten poikkeusolojen ja varusmiesten normaalin asevelvollisuusajan velvollisuuksia, oikeuksia ja etuuksia, eikä juuri lainkaan perusoikeusuudistuksen (1995), uuden perustuslain (2000) tai Eduskunnan oikeusasiamiehen tekemien ratkaisujen valossa. Esitys ei sisällä esimerkiksi uusia oikeusturvan takeita varusmiespalveluksessa, tai perusoikeuksia poikkeusoloissa. Lain 56 § sisältää yleisen syrjintäkiellon, joka sisältyy nykyiseenkin Asevelvollisuuslakiin.

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämä tulisi koskea myös puolustusvoimia viranomaisena.

Perustuslain 23 §:n mukaan sotilaalla on poikkeusoloja lukuun ottamatta samat perusoikeudet kuin muillakin kansalaisilla.

Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, johon ei saa puuttua mielivaltaisesti, eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen tarkoittaa myös suojaa ihmisarvoa loukkaavalta kohtelulta. Perustuslain 10 §:ssä turvataan jokaisen yksityiselämä, johon on luettu muun muassa henkilön oikeus määrätä
itsestään ja ruumiistaan.

Sananvapaudesta ja julkisuudesta säädetään 12 pykälässä, ja kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta 13 pykälässä. Perustuslain 14 § mukaan julkisen vallan tehtävänä on mm edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.Oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin säädetään 17 pykälässä. Lakiesitys paljolti ohittaa nämä velvoitteet ja alistaa perusoikeudet puolustuslaitoksen perinteiselle kurinpito- ja komento-ohjaukselle. Sotilaallisen tehokkuuden ja yhdenmukaisuuden odotettuja hyötyjäkään ei selkeästi esitellä. Kategorinen laitosvalta koskee myös palvelusvelvollisuuden jälkeistä vapaa-aikaa varuskunnassa.

Esimerkiksi lakiesityksen 43 § käsittelee varusmiehelle sallittua toimintaa palveluksen ulkopuolella, joka on kielletty elinkeinon tai ammatin harjoittamisen osalta. Julkisessa tehtävässä toimimiseen on saatava lupa joukko-osaston komentajalta, jos toiminta voi haitata palvelustehtävää. Pykälä 59 mukaan palveluspaikasta poistumiseen lyhytaikaisesti voidaan myöntää lupa lääkärinlausunnon, lähiomaisen äkillisen vakavan sairauden tai kuoleman tai muun "henkilökohtaisen pakottavan syyn takia".

Toinen esimerkki epäkohdista on äänestäminen vaaleissa. Presidentinvaalien 2005 yhteydessä erään yksikön varusmiehiä kiellettiin poistumasta yksiköstä äänestyspaikalle yleisen läsnäolovelvollisuuden perusteella.

Rauhanliitto esittää, että perusoikeuksien toteutumisesta puolustusvoimien toiminnassa tulisi laatia katsaus.

Asevelvollisuuslain soveltamisalaa

esitetään laajennettavaksi siten, että asevelvollisia voitaisiin määrätä tehtäviin, jotka eivät perustu yksinomaan perustuslain asettamaan maanpuolustusvelvoitteeseen. Tällaisia tehtäviä olisivat yhtäältä jo nykyiseen lakiin sisältyvät virka-aputehtävät ja pelastustehtävät sekä "muut puolustusvoimien säädetyt tehtävät" (1 §, 80 § ja 81 §).

Tehtäväluokka jää Rauhanliiton mielestä lakiperusteluissa liian avoimeksi siihen nähden, että kyse on muista kuin perustuslain asettamista maanpuolustustehtävistä. Niitä ei mainita varusmiespalveluksen tarkoitusta ohjaavassa lakiesityksen pykälässäkään (36 §).

Rauhanliitto esittää poistettavaksi 80.2 § säädös varusmiesten määräämisestä "puolustusvoimien ulkopuoliseen maanpuolustusta tai sotilaallista koulutusta edistävään tehtävään".

On tärkeää, että perusteluissa korostetaan ettei varusmiehiä tulee käyttää vaarallisten henkilöiden kiinniottamiseen, räjähteiden raivaamiseen tai muihin vaarallisiin tehtäviin eikä myöskään aseellista voimankäyttöä edellyttäviin tehtäviin.

Määrättäessä sotilaita maanpuolustuksen ulkopuolisiin tehtäviin on erityisen tärkeää pitää selvänä raja sotilaallisten tehtävien ja siviilitehtävien välillä. Siviilitehtävien on aina oltava siviiliviranomaisten johtamia, ja niissä avustavien sotilaiden johtamien sotilasyksiköiden on oltava tämän johdon alaisia.

Rauhanliiton mielestä, kun me nykypäivänä kehitämme yhteiskunnan valmiutta selviytyä erilaisista ei-sotilaallisista kriiseistä, painopisteen on oltava siviiliviranomaisten toimintakyvyn ja voimavarojen kehittämisessä.

Presidentti voisi ehdotuksen mukaan normaaliolojen vakavassa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa päättää, että puolustusvoimat voi määrätä myös reserviläisiä ylimääräiseen harjoitukseen (85. §). Käsitteenä normaaliolojen vakava häiriötilanne on ylipäänsä ongelmallinen ja toimikunnan esittämä määrittely on kovin puutteellinen. Jos normaaliolojen vakavan häiriötilanteen käsite ja sen mukaiset toimet sisällytetään lakiin, nämä mahdolliset normaaliolojen vakavat häiriötilanteet on määriteltävä paljon tarkemmin. Ehdottomasti on suljettava pois mahdollisuus tulkita asianomaista lainkohtaa niin, että asevoimia voitaisiin käyttää mahdollisissa maamme sisäisissä yhteiskunnallisissa konfliktitilanteissa.

Tehtäväluokka, puolustusvoimien ulkopuoliset tehtävät, on Rauhanliiton mielestä tarpeettoman avoin siihen nähden, että kyse on muista kuin perustuslain velvoittavista tehtävistä. Varusmiesten koulutusaikaa tulisi lyhentää ja tehostaa, eikä resursseja tulisi käyttää muuhun kuin välttämättömään. Esimerkiksi pelastustehtäviin osallistuminen on puolustusvoimista annetussa laissa rajattu tiukasti . Siksi varusmiesten määrääminen yleisluontoiseen "maanpuolustuksen edistämiseen" tulisi poistaa jälkimmäisestä tehtäväluokasta.

Kaikkien puolustusvoimien ulkopuolisten tehtävien tulisi olla Rauhanliiton mielestävähintäänkin luonteeltaan välttämättömiä tai pakottavia. Tyypillisesti tällaista armeijan apua tarvittaessa siviiliviranomaiset voivat esittää puolustusvoimille virka-apupyynnön. Toisaalta on tehtävä selväksi, ettei puolustusvoimien resursseja voida käyttää kaupallisten ja aatteellisten pyrkimysten tukemiseen.

Palvelukseen määrääminen ( luku 4)

Asevelvollisuustoimikunnan mietinnöstä , sen paremmin kuin hallituksen esityksestäsestäkään, ei käy selville, mikä erityinen tarkoitus kaikille pakollisilla yhteisillä kutsuntatilaisuuksilla on nykyaikana.

Kaikki esitetyt toimet kuten hakijan kuuleminen, soveltuvuustestaus ja palvelukseenastumisluokka- ja ajankohta voidaan sopia hakijan kanssa paljon vähemmällä byrokratialla ja paremmalla harkinta-ajalla muulloin kuin kaikille yhteisen yksittäisen kutsuntapäivän aikana. Onko kysymyksessä vain vanha rituaali, erään yhteiskunnan henkisen instituution ylläpitäminen?

Terveystarkastukseen ei enää olisi tarkoitus kutsuta koko ikäluokkaa, vaan valikoitu osa. Rauhanliitto katsoo, että niin kauan kun koko miesikäluokka kutsutaan varusmiespalvelukseen, antaa kaikille suoritettu terveystarkastus hyvän mahdollisuuden ennaltaehkäisevään kansanterveystyöhön juuri siinä iässä, jolloin terveystavat ovat huonontumassa oppivelvollisuuden päätyttyä. Toisaalta myös varusmiespalveluksen fyysinen rasittavuus on pätveä peruste suorittaa kaikille terveystarkastus ennen palvelustyypin määrittelyä.

Normaalin kustannusvastuuperiaatteen mukaisesti kustannukset eivät kuulu asevelvollisen kotikunnalle vaan puolustusvoimille, jonka tarpeisiin tarkastukset suoritetaan.

Rauhanliitto huomioi, ettei laissa säädettäisi palveluskelpoisuuden määrittämisen lääketieteellisistä perusteista (9 ja 10 §). Kuten tunnettua, puolustusvoimilla on käytössä omia diagnoosiluokkia, jotka eivät vastaa muualla sovellettua WHO:n hyväksymät CD-10-luokitusta. Aihe on ollut keväällä esillä myös julkisuudessa.

Rauhanliitto esittää asevelvollisten oikeusturvan varmistamiseksi, että kelpoisuusmääritys nojautuu ainoastaan ICD-10:een dokumentoidulla tavalla.

Rauhanliitto esittää, että terveystarkastukset säilytetään. Normaalin kustannusvastuuperiaatteen mukaisesti kustannukset eivät kuulu asevelvollisen kotikunnalle vaan puolustusvoimille, jonka tarpeisiin tarkastukset suoritetaan.

Rauhanliiton mielestä kelpoisuusluokkia ei pitäisi määritellä pääesikunta kuten 11§ esitetään, vaan ne tulisi antaa ministeriöasetuksena tai mieluummin valtioneuvoston asetuksena merktiyksellisyytensä vuoksi.

Kutsuntoihin osallistuminen

Kutsuntoihin on velvollinen osallistumaan kutsuntavuonna 18 vuotta täyttävä "miespuolinen Suomen kansalainen". Rauhanliitto viittaa YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen ja sen lisäpöytäkirjaan, jossa kielletään lapsisotilaiden värväys. Myönteistä on alle 18-vuotiaita koskevan varusmiespalveluksen suorittamista vapaaehtoisena tarkoittavan säännöksen jättäminen pois laista.

Rauhanliitto on lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota siihen että senkin jälkeen, kun Suomi palautti yleisen asevelvollisuusikärajan 18 vuoteen, maan voidaan katsoa rikkovan lisäpöytäkirjaa koska kutsuntavelvoite koskee alaikäistä lasta. Alaikäiseltä ei voida odottaa samaa kypsyyttä ja kykyä valintoihin kuin aikuiselta. Alaikäiselle ei tule asettaa aikuisen velvoitteita.

Rauhanliitto esittää, että kutsuntavelvoite muutetaan koskemaan 18 vuotta täyttäneitä miehiä (13§).

Lykkäyksen myöntämisestä luovuttaisiin käyttämällä asevelvolliselle määrätyn palveluksen aloittamisajan siirtomenettelyä (31 §). Ajankohtaa voitaisiin muuttaa lueteltujen hakijalle erittäin painavien syiden perusteella. Perusteet ovat samat kuin nykyisessä laissa (14 §), mutta niiden esittely perusteluosassa on heikko. Seurauksena myös käytännön sovellukset jäävät epävarmoiksi. RL panee merkille, että ainoa mainittu hyväksyttävä perhesyy olisi yksinhuoltajuus. Tämä on epäkohta, joka erityisesti tulisi korjata vastaamaan nykyaikaa.

Kertausharjoitukset; Kertausharjoituksesta vapauttaminen korvaisi nimikkeenä lykkäyksen saamisen. Vapauttamisen perusteet ovat, kuten varusmiespalevluksestakin vapauttamisen kohadalla, tulkinnanvaraiset. "Erityisen tärkeät syyt" on varsin vaikea määritellä ja esimerkiksi yleisempiä perhesyitä ei pykälän perusteluissa mainita lainkaan Parisuhteen, lasten ja perheen merkitystä ei saa laiminlyödä lainlaadinnassa.

Sotilasvala; RL huomioi, ettei perusteluissa käsitellä sitä, miten maanpuolustusvelvollisuuden laajentaminen pelastuspalvelutehtäviin ja toisaalta Suomen EU-jäsenyyden tuoma yhteisvastuu- ja kriisinhallintavelvoite vaikuttaa sotilasvalaan, jonka kaava on vuodelta 1918.

Kriisinhallinta; Varusmiespalveluksen ja -koulutuksen tarkoitus on "harjaantua sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviin", jonka kautta "luodaan osaltaan edellytykset sodan ajan varalta tarvittavien joukkokokonaisuuksien tuottamiselle" ja "koulutetaan varusmiehet toimimaan sodanajan joukon tehtävässä" . Vapaaehtoisten koulutuksesta sotilaalliseen kriisinhallintaan säädetään erikseen (61 §).
Rauhanliiton mielestä olisi hyvä, että jo varusmiespalveluksen yleisen peruskoulutusosan aikana annettaisiin ainakin teoriapuolen valmiutta ja tietämystä kriisinhallintatehtäviin liittyen.

Palvelus ulkomailla; Varusmiehen tai kertausharjoitukseen osallistujan määräämisestä koulutukseen tai sotilasharjoituksiin ulkomaille säädetään esityksen 63 pykälässä. Varusmiehen tai kertausharjoitukseen osallistujan määräämisestä koulutukseen tai sotilasharjoituksiin ulkomaille säädetään esityksen 62 pykälässä.

Perustelujen mukaan 62.3 §:ssä on kyse EU-maiden poliittisella tasolla hyväksymän, ratifioitavana olevaan perustuslakisopimukseen kuuluvan EU:n yhteisvastuuperiaatteen toimeenpanosta, jossa jäsenmaa antaa kaikkea apua, sotilaalliset voimavarat mukaan lukien katastrofin tai terrorihyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle.

Esityksen pykälän 63.5 mukaan vapaaehtoisia varusmiehiä tai kertausharjoitettavia voidaan määrätä myös "kansallista puolustusta edistäviin kansainvälisiin sotilaallisiin harjoituksiin".
Avoimuusperiaatteen vuoksi mietinnössä olisi tullut käsitellä myös Suomen jäsenyyttä Eurocorps-yhtymässä ja kehittyvää EU- ja Nato- yhteistyötä sotilasalalla.

Rauhanliitto katsoo, että Madridin tai Lontoon terrorihyökkäysten kaltaisten tai teollisuuskatastrofien uhrien auttamiseen tarvitaan ennen kaikkea muuta kuin sotilashenkilöstöä. Tämänkaltaisesta toiminnasta on säädetty kriisinhallintalainsäädännössä.

Ei maanpuolustusvelvollisuuteen liittyvät tehtävät ja puolustusvalmiuden kohottaminen ( luvut 8 ja 9 ) koskee valmius- tai puolustustilalain soveltamista sekä erikseen toiminnasta "normaaliajan vakavissa häiriötilanteissa".

Normaaliajan häiriötilanteen käsite tarkoittaisi puolustusvoimien havaitsemaa uhkaa, jossa "Suomeen voisi jännittyneenyhteiskunnallisen tilanteen edetessä" kohdistua "huomattavaa aseellista uhkaa"; siitä ei olisi kyse jos jännittynyt yhteiskunnallinen tilanne koskisi yksinomaan Suomea.

Esitys tarkoittaa Valmiuslain ja Puolustustilalain käsitteistöön kuulumatonta, uutta poikkeusolojärjestelyä. Kun odotettu hallituksen esitys Valmiustilalain uudistamiseksi viipyy (per 17.11) , Rauhanliitto katsoo että tämä esitys on syytä pyyhkiä pois (termi poistetaan 85.1 §).

Rauhanliitto panee merkille myös, että hallitukselta odotettu Puolustusvoimalaki viipyy. Siinä on ollut tarkoitus uudistaa tasavallan presidentin, puolustusministerin, pääministerin ja hallituksen tehtäviä puolustusvoimien valmiustason nostamisessa. Myös tästä syystä ko. kohdat Asevelvollisuuslakiesityksessä on ilmeisesti syytä pitää nykyisen lain mukaisina.

Ehdotuksen 81 § koskee reserviläisten määräämistä palvelukseen, jos se on ehdottoman välttämätöntä muissa kuin sotilaallisissa uhkatilanteissa. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta esitetään uusi poikkeusolotyyppi, hyvin laajalle levinnyt tartuntatauti, jolla olisi erityisen vakavan suuronnettomuuden luonne. Kun Valmiuslain ko esitystä ei perustelujen mukaan ole annettu,
Rauhanliitto esittää että 81 § korjataan voimassa olevan lain mukaiseksi.

Rauhanliitto katsoo, että poikkeusoloihin varautumisen tulee edelleen perustua valmiuslain ja puolustustilalain säädöksiin ja periaatteisiin. Valmiuskynnyksen radikaaliin madaltamiseen ei ole tarvetta asevelvollisuuslain yhteydessä.

Rekisterit ( luku 10 )
Tiedonsaanti viranomaiselta

(99§) On hyvä ja oikein, että pyritään mahdollisimman tarkkaan yksilöimään laissa mitä tietoja viranomaiset saa koota rekisteriin tässä tapauksessa asevelvollisrekisteriin ja mitä tietoja muiden viranomaisten ja rekisterinpitäjien tulee puolustusvoimille luovuttaa.

On myös totta, että on kaikkien kannalta edullista jos puolustusvoimissa tiedetään mielenterveysongelmista niiden suhteen jotka pääsee käsiksi aseisiin, tai mahdollisesta huumeongelmasta.

Rauhanliitto on kuitenkin huolissaan siitä, että tässä esityksessä ollaan likaa laajentamassa puolustusvoimien oikeutta saada tietoa automaattisesti ilman rekisterin ylläpitäjän omaa harkintaa lähes kaikista mahdollisista viranomaisrekistereistä, myös taloudelliseen asemaan liittyen (sosiaaliviranomaiset) syyteharkinnassa olevista asioista (oikeusviranomaisilta) yms.

Laajennettu tiedonsaanti ja rekisteröintioikeus tarkoittaisi huononnusta tietosuojan suhteen koko miesikäluokan kohdalta. Rauhanliiton mielestä esitys ei ole tarpeeksi restriktiivinen, eikä ota huomioon tarpeeksi yksilöiden tietosuojaa joten esitystä tulisi tältä osin tiukentaa.

Rauhanliiton käsityksen mukaan sillä, että asevelvollisuuskoulutuksen suhteen jo kutsuntavaiheessa lisättäisiin valikoivuutta ja höllennettäisiin vapautuskriteereitä voitaisiin oikeasti välttää se, että nuoret joilla ei ole syystä tai toisesta elämäntilanne hallinnassa , jotka eivät ole motivoituneita, tai joilla on ongelmia (huume, mielenterveys tms) ei ajettaisi pakolla sotilaalliseen palvelukseen ja aseiden pariin.

Etuudet (11 luku)

Hallitus esittää ainoastaan isyysvapaan pidentämistä varusmiehille osoitettavissa palvelusvapaissa. Esityksestä puuttuu perustelu, miksi vapaa on nyt 6 vrk ja tulevaisuudessa 12 vrk, kun se yhteiskunnassa muuten on 18 vrk. Vapaaehtoisena palvelevien naisten etuuksia ei mainita. Hoitovapaista ei ole mainintaakaan.

Palveluksen sosiaaliturvaa koskevissa asioissa varusmiehelle luvataan oikeus saada asiantuntevaa apua (108 §). Tällä tarkoitetaan perusteluissa sosiaalikuraattoritoimintaa, jota on useimmissa varuskunnissa. Lääkärinpalvelujen saanti on varusmiehille turvattu (107§), mutta sosiaalityöntekijän ja esimerkiksi mielenterveystyön ammattihenkilöstön palvelut eivät.

Asevelvollisuuslain 50b § luvataan asiantuntevaa apua myös palvelukseen liittyvissä oikeudellisissa asioissa, mutta vastaavaa kohtaa ei uuteen lakiin näyttäisi sisältyvän.

Johtopäätös on, että puolustusvoimat pyrkii olemaan erillään muusta yhteiskunnasta myös sosiaalisten ja terveydellisten olojensa ja käytäntöjensä suhteen.

Oikeus aseistakieltäytymiseen

Rauhanliitto on rauhanpoliittinen järjestö, jossa jäsenyys ei edellytä pasifistista vakaamusta. Mutta liitto katsoo, että aseistakieltäytyminen on ihmisoikeuskysymys.

On huolestuttavaa, että hallituksen esityksen nylytilan arvionnissa esitettään Jehovan todistajien asevelvollisuuden suorittamisesta vapauttavan lain tarpeellisuuden uutta harkintaa. On huomautettava, että laki (645/1985) on säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä. YK:n Ihmisoikeuskomitea on arvioinut Jehovan todistajia koskevan oikeuden laajentamista muihinkin
aseistakieltäytyjäryhmiin.

Perustuslain 127 § säätää isänmaan puolustusvelvollisuudesta. Sen mukaan oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla. Asevelvollisuuslakiesityksen 90 § mukaan vapautus koskisi rauhan aikaa, ja edellyttää vakaumukseen perustuvia vakavia omantunnonsyitä. Liikekannallepanossa kieltäytyjä voidaan määrätä kokonaismaanpuolustusta palvelevaan työhön.

Lain esitöissä huomautetaan, että ihmisoikeusjärjestöt, Eurooppalaiset ihmisoikeusinstituutiot ja viimeksi esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea ovat monessa otteessa pitäneet epäkohtana sitä, että vapautus vakaumuksen perusteella koskee yhä ainoastaan rauhan aikaa. Perusteluissa ei esitetä tälle vasta-argumentteja eikä myöskään syitä, miksi siviilipalvelusmiehet tulisi osoittaa maanpuolustustehtäviin.

Rauhanliitto katsoo, että perustuslaki antaa täyden mahdollisuuden vapauttaa aseistakieltäytyjä vakaumuksen perusteella osallistumasta sotilaalliseen maanpuolustukseen niin sodan kuin poikkeusolojen että rauhan aikana.

Rauhanliitto esittää, että oikeus aseistakieltäytymiseen tunnustetaan ehdottomana myös liikekannallepanotilanteessa ja valmius- ja puolustustilan aikana. Siviiipalvelusmiesten tehtävistä muulloin kuin rauhan aikana ei tule säätää asevelvollisuuslaissa vaan uudessa siviilipalveluslaissa.

Rauhanliiton mielestä perustuslakiin sisältyvä termi vakaumus on riittävä ja tyhjentävä.

Rangaistussäännökset 13 luku
Mikäli suomalainen asevelvollisuusikäinen mies kieltäytyy kokonaan, myös siviilipalveluksesta, seuraa tästä aina vankesurangaistus. Rauhanliiton mielestä asevelvollisuuslain rangaistussäännösten tulisi sijoittua rikoslakiin. Se olisi myös oikea paikka arvioda seuraamuslajia, rangaistusasteikkoa, poikkeussääntöjä. Esim. Oikeusministeriö on esittänyt että enimmäisrangaistukseksi säädettäisiin rikoslaissa omaksuttujen tyyppiasetuksien mukaisesti kolme kuukautta vankeutta.

Rauhanliiton mielestä, aivan kuten myös oikeusministeriön lausunnossa on esitetty, asepalveluksen välttämistä koskevien 125 ja 126 pykälien sanamuoto "muulla tavoin vilpillinen menettely" pitää poistaa liian tulkinnanvaraisena.

Kutsunnoista voi ihminen jäädä pois monesta syystä. Totaalikieltäytyjät voivat joutua kierteseen jossa heitä kutsutaan yhä udelleen etsintäkuulutetaan ja sakotetaan toistuvasti ennekuin päästään edes oikeusteen ja rangaistusvaiheseen.

Rauhanliitto kannattaa sitä, että asevelvollinen voisi ilmoittaa kieltäytymisestään sotilasviranomaiselle kirjallisesti ja ennen kutsuntoja.