Lausunto Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle ( VNS 1/2010) Afganistanin tilanteesta ja Suomen osallistumisesta ISAF-operaatioon

Yleistä

Rauhanliitto kiittää ulkoasiainvaliokuntaa siitä, että sitä kuullaan
selonteosta Afganistanin tilanteesta ja Suomen osallistumisesta ISAF
operaatioon.

Sotilaallisen kriisinhallinnan Afganistanissa on yleisesti todettu
olevan suurissa ongelmissa.Turvallisuustilanne on huonontunut ja
kansainvälinen yhteisö on itse osittain syyllinen tähän kehitykseen:
"Lännen", eli meidän, sotilaallinen läsnäolo Afganistanissa näyttää
asettavan siviilit yhä enemmän kohteeksi. Luottamus ISAF:ia kohtaan
heikkenee Afganistanissa. Suomi ja Afganistanissa toimivat suomalaiset
kantavat väistämättä vastuun ja seuraukset myös muiden ISAF
-osallistujien toimista.

Kuten aiemminkin todettu on Rauhanliiton mielestä hyvä, että Suomi
pyrkii auttamaan Afganistanin kehitystä, mutta sotilaallista ratkaisua
Afganistanin konfliktiin ei ole. Rauhanliiton mielestä sotilasjoukkojen
lisääminen ei tuo vakautta ja rauhaa, päinvastoin. Sotilaallinen yliote
kansainvälisessä kriisinhallinnassa pikemminkin vaikeuttaa
siviilitoimintaa maassa

Vaikka uutiset Afganistanista ovat voittopuoleisesti negatiivisia,
alueella toimivat kansainväliset avustusjärjestöt ovat kuitenkin
todenneet, että maassa on alueita, joissa konfliktista huolimatta on
saatu edistystä aikaiseksi muun muassa terveydenhuollon, opetuksen ja
perusinfrastruktuurin kehittämisen suhteen. Mutta järjestöt ovat myös
todenneet että nämä melkein aina ovat olleet sellaisten
kehitysprojektien seurausta, jossa afgaanien omat tarpeet on asetettu
etusijalle, jossa he itse ovat olleet keskeisinä toteuttajina ja jossa
kansainvälisillä kehitysasiantuntijoilla on ollut lähinnä neuvoa-antava
rooli suhteessa paikalliseen yhteisöön ja paikalliseen hallintoon.

Rauhanliitto toistaa tämän selonteon suhteen, mitä on sanonut
aiempien Afganistan selvitysten yhteydessä, että vaikka
osallistumistamme ISAFiin ja Afganistanissa yleensä, kuvaillaan ihan
ansiokkaasti ja listataan eri toimia mitä Suomi tekee Afganistanissa,
niin syvällisempi analyysi, sekä kehityksestä kylissä ja kaupungeissa
afgaanien näkökulmasta, että analyysi siviilitoiminnan, kehitysavun ja
humanitäärisen avun suhteesta sotilaallisiin operaatioihin jää
puuttumaan. Kokonaisuudessaan arvio sotilaallisen ISAF operaation
hyödystä ja vaikutuksesta suhteessa satsattuihin resursseihin jää
varsin ohueksi.

Sotilaallisen operaation ja siviiliavun suhde

On laskettu, että yhden amerikkalaisen sotilaan lähettäminen
Afganistaniin maksaa vuodessa n. 1 miljoonaa dollaria, kun taas
kehitysyhteistyöhön on käytetty noin 93 dollaria per afganistanilainen
viimeisten seitsemän vuoden aikana. Alueella toimivat järjestöt sanovat
että suuri osa avusta menee pikaratkaisujen hakemiseen, liian vähän
pitkäjännitteiseen työhön, kestävän kehityksen aikaansaamiseksi.
Vahva sotilaallinen läsnäolo ja sotilaallinen yliote
"kriisinhallinnassa" ovat murtaneet perinteisiä ja toimivia
toimialarajoja eri toimijoiden välillä ja jopa heikentänytsekä
kansalaisjärjestöjen että kehitysyhteistyötoimijoiden
toimintamahdollisuuksia. Afganistanin jälleenrakennus on vaikeutunut,
koska sotilaalliseen toimintaan on kytketty kehitysyhteistyötoimia,
joita tehdään sotilaallisen viitekehyksen sisällä sotilaallisen
tavoitteen saavuttamiseksi. Kehitysyhteistyön tekijöistä,
humanitäärisen työn tekijöistä ja YK:n palveluksessa olevista on tullut
sotilasyhteyden vuoksi vastarinnan ja väkivallan kohteita samalla
tavalla kuin sotilaista.
Kahdeksan suurta Afganistanissa toimivaa kansalaisjärjestöä ovat
kritisoineet Afganistan toimintaa tänä vuonna julkistetussa
raportissaan: "Quick Impact, Quick Collapse - The Dangers of
Militarized Aid in Afghanistan" 1Järjestöt ovat hyvin huolissaan avun
militarisoitumisen negatiivisista seurauksista. Sotilaallisten
tavoitteiden ylikorostus ei järjestöjen mielestä aiheuta vaan
inhimillisiä tappioita, vaan se vie myös resursseja pois köyhyyden,
korruption ja työttömyyden vastaisesta työstä, jotka kuitenkin ovat
olennaisia osasyitä konfliktiin. Näihin ongelmiin pitää pystyä
löytämään ratkaisuja, jotta turvallisuutta ja rauhaa voidaan rakentaa
kestävälle pohjalla.
Päinvastoin kuin hallitus selonteossaan, suhtaudutaan kansainvälisten
järjestöjen raportissa hyvin kriittisesti mm. NATO:n PRT-toimintaan,
joka nähdään esimerkkinä avun militarisoimisesta. Raportissa toivotaan
YK:lle suurempaa roolia kaiken avun koordinoinnissa ja alleviivataan
vahvasti paikallista omistajuutta ja paikallisten yhteisöjen tarpeesta
lähtevää kehitysyhteistyötä.


Siviilikriisinhallinta ja sen resurssit

Suomi on halunnut kehittää siviilikriisinhallintaa ja Rauhanliiton
mielestä tähän olisi kaikki edellytykset, jos resursseja siihen
lisättäisiin. Tämän voisi tehdä esimerkiksi säästämällä sotilaallisesta
panostuksesta. Siviilikriisinhallinnan itsenäisyyttä sotilaallisesta
toiminnasta tulee korostaa. Suomi on perustanut Kuopioon
siviilikriisinhallinnan keskuksen CMC Finlandin ja ollut merkittävästi
mukana poliisioperaatio EUPOL:issa Afganistanissa. Rauhanliiton
mielestä esimerkiksi Suomen käynnistämä kahdenvälinen
poliisi-syyttäjäyhteistoimintakoulutus afgaaniviranomaisille on
varmaankin hyvää toimintaa. Pidämme myös positiivisena, että alueella
toimivien kansalaisjärjestöjen tukea on lisätty koska olisi tärkeää,
että panostus aidosti näkyisi ruohonjuuritasolla afgaanikylissä,
arjessa, ei vaan keskustasolla ja Kabulissa. Tällaiseen toimintaan
tulee rauhanliiton mielestä panostaa voimakkaammin. Tärkeää olisi
kuitenkin lisätä myös kotimaan valmiuksia, koulutusta, rekrytointia ja
tutkimusta, ja se vaatisi resurssien moninkertaistamista nykyisestä.
Siviilikriisinhallinnan voimavarat maailmalla ja EU:ssa, mutta myös
Suomessa, ovat vain murto-osa sotilaallisen toiminnan voimavaroista.

Ongelmana terrorismin vastaisen sodan konsepti

Afganistanin
sota käynnistettiin 9/11 jälkimainingeissa. Rauhanliiton mielestä
keskeinen ongelma on ollut operaation päätavoite, eli terrorismin
vastainen taistelu. Tämän suhteen mikään ei ole muuttunut kahdeksan
vuoden aikana. Sotilaalliset toimet eivät pure terrorismiin,
päinvastoin. Sotilastoiminta ja varsinkin sen siviiliuhrit lujittavat
vastarintaa ja vahvistavat radikalisoitumista, tässä tapauksessa
konflikti on eskaloitunut alueellisesti jo Pakistanin puolellekin.
Terrorismin vastaisen toiminnan pitäisi olla ja pysyä ennen kaikkea
poliisitoimintana, jolla pyritään sekä ennaltaehkäisemaan terrorismia
että muilla kehitystoimilla vaikuttamaan perussyihin, jotka luovat
terrorismille otollisia olosuhteita.
Koko sotilaallisen operaation perusviritys ja idea on muutettava.
Operaation luonteen tulee olla enemmän perinteisen rauhanturvatoiminnan
periaatteiden mukainen. Afganistanissa ongelma on ollut myös vahvasti
puolueellinen kanta Karzain ja tämän tukijoiden ja korruptoituneen
hallinnonhyväksi, jolloin osa Afgaaniryhmistä kokee tulleensa
sivuutetuiksi. Sodasta terrorismia vastaan pitäisi luopua ensisijaisena
tavoitteena; ja sotilaallisen läsnäolon perusteluna pitää olla
siviilien suojelu YK:n periaatteiden mukaan.

Lopuksi

Rauhanliiton mielestä ratkaisua Afganistanissa on haettava siviiliavun
ja siviilikriisinhallinnan huomattavalla lisäämisellä. Tätä kautta
voidaan myös pidemmällä tähtäimellä estää radikalisoitumista ja
terrorismille otollisten olosuhteiden syntymistä.
Liiton mielestä Afganistanissa pitää keskittyä inhimillisen
tulevaisuuden rakentamiseen, jossa tärkeitä osa-alueita ovat
koulutuksen, hyvän hallinnon, sekä ylipäätä osaamisen ja paikallistason
perusrakenteiden kehittäminen, eli perus kehitysyhteistyö.
Sotilaalliseen konfliktiin ratkaisu löytyy vain neuvottelujen kautta.
Selonteossa mainitaan sovintoprosessin tärkeys. Rauhanliiton mielestä
olisi tärkeää löytää maltillisesta muslimimaailmasta vetoapua
neuvotteluprosessin ja dialogin aikaansaamiseksi.