Lausunto siviilipalveluslakiuudistuksesta (Työministeriön komiteamietintö /2006)

LAUSUNTO SIVIILPALVELUSLAKIUUDISTUKSESTA ( TM komiteamietintö /2006)

Työministeriö on pyytänyt Suomen Rauhanliitolta lausunnon siviilipalveluslain uudistustarpeita käsitelleen työryhmän esityksestä sekä lausunnon TM:n siviilipalvelusajan kestoa koskevasta erillisestä esityksestä.


YLEISTÄ

Suomen Rauhanliitto ei edellytä jäseniltään pasifistista vakaamusta. Rauhanliiton mielestä oikeutta kieltäytyä aseista ja sotilaspalveluksesta on pidettävä ihmisoikeutena. Tämä edellyttää siviilipalvelun valitsevien henkilöiden kohtelemista tasavertaisesti niiden kanssa, jotka suorittavat aseellisen palvelun. Rauhanliitto on edistänyt varusmiespalvelulle vaihtoehtoista siviilipalvelusoikeutta 1920 luvun alusta lähtien.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana kansainväliset ihmisoikeuselimet ja järjestöt ovat toistuvasti huomauttaneet Suomelle aseistakieltäytymiseen liittyvistä epäkohdista, joten siviilipalveluslain uudistus mm. näiltä osin on välttämätöntä.

Palveluajan rangaistuksenomaisen pituuden ja sodanaikaisen aseman lisäksi suurimpia ongelmia nykylaissa on se, että siviilipalvelusta ohjaavan ajattelun koetaan olevan liian läheisessä kytköksessä sotilaalliseen kokonaismaanpuolustusjärjestelmään. Nämä seikat ovat myös olleet suurimpia syitä totaalikieltäytymiseen ja ihmisoikeusperusteisen kritiikkiin.

Siviilipalveluslain uudistamistarpeita käsitelleen työryhmän ehdotuksessa uudeksi siviilipalveluslaiksi on mielestämme oikeansuuntaisia elementtejä mutta siviilipalveluksesta ei ole tehty kokonaismaanpuolustuksesta ja sen organisaatiosta tarpeeksi itsenäistä ja erillistä vaihtoehtopalvelua. Kytkös puolustusvoimien sotilaalliseen organisaatio-ajatteluun estää siviilipalveluksen omaehtoista kehittämistä todellisuudessa yhteiskunnalliseksi voimavaraksi, jota se voisi olla.

Tärkeimpiä lakiehdotuksessa esille nousevia kysymyksiä ovat siviilipalveluksen suhde sotilaallisten tavoitteiden läpitunkeman kokonaismaanpuolustuksen organisaatioon ja ideologiaan, palvelusaika, aseistakieltäytyjien kriisinaikainen asema, siviilipalvelusmiesten asumiskustannusten korvaaminen sekä siviilipalveluslain rangaistusjärjestelmä.

 

YKSITYISKOHTAISIA KANNANOTTOJA

Perustuslain 127 § mukaan "oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla". Lailla voidaan siis säätää vapautus myös sodan tai eriasteisten kriisien aikana, jos tarpeelliseksi katsotaan. "Vapautus" tarkoittaa nykyisin siviilipalveluksen suorittamista.

Tärkein parannus nykytilanteeseen verrattuna työryhmän esityksessä on, että siviilipalvelukseen hakeneet vapautettaisiin armeijapalveluksesta myös kriisin aikana. Tällä hetkellä aseistakieltäytymisoikeus koskee Suomessa vain rauhan aikaa, jota mm YK:n ihmisoikeuskomitea on arvostellut.

Myöskään vakaumuksen laatua (uskonnollinen tai eettinen) ei tarvitse määritellä ja eritellä, mikä on hyvä. Outoa on kuitenkin esityksen paluu historiaan sen suhteen, että kriisitilanteessa jätetyt siviilipalvelushakemukset käsiteltäisiin vakaumuksentutkintalautakunnassa. Tarkoitus on ilmeisesti estää ns. joukkokieltäytyminen uhkaavissa tilanteissa. Tämä osa esitystä osoittaa heikkoa uskoa suomalaisten velvollisuudentuntoon kriisin sattuessa, ja myös arvostelukyvyttömyyttä sen suhteen, mihin viranomaisilla on aikaa ja resursseja kriisin sattuessa.

Vakaumuksen tutkintaa (17 §), kriisin aikana, koskevan esityksen perustelut ja pohdinta on suppea. Rauhanliitto ei kannata vakaumuslautakuntaa, ei myöskään kriisiaikana, eikä jos sellaiseen mentäisiin, näe perusteltuna miksi vakaumuksentutkintalautakunnan jäsenenä olisi oltava vähintään majurin arvoinen sotilas (19.§). Kriisinaikainen lautakunta tulisi poistaa laista; vähintäänkin sotilashenkilövaatimus tulisi poistaa lautakunnan kokoonpanosta.

Koska sodan ja rauhan käsitteet, ja niiden välinen ero, ovat hämärtymässä ja on mm. luotu käsitteitä kuten normaaliajan vakava häiriötila, poikkeusolojen rinnalle (tässä esityksessä puhutaan myös erityisolot), jää epäselväksi missä tilanteessa jo rauhanaikana viranomaiset ryhtyvät puuttumaan ja rajamaan ihmisoikeuksia ja mm. aseistakieltäytymisoikeutta, tai minkälaisiin tehtäviin aseistakieltäytyjiä määrätään silloin kun on tällainen yhteiskunnan häiriötila tai poikkeusolo, joka ei ole sotaa. Rauhanliitto on kaikissa lainsäädäntöhankkeissa vastustanut "normaaliolojen vakava häiriötila" -käsitteen käyttöönottoa lainsäädäntötekstissä liian epämääräisenä.

Perustuslain 23 § mukaan vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen rinnastettavissa kansakuntaa uhkaavissa poikkeusoloissa voidaan säätää lailla välttämättömiä ja tilapäisiä poikkeuksia perusoikeuksista, ja poikkeusten on oltava Suomea sitovien kv. ihmisoikeussopimusten mukaisia. Ilmaisulla on tarkoitettu korostaa pidättyvyyttä perusoikeuksista poikettaessa (HE 309/1993, 16 a 2§ perustelut).

Samalla tavoin kuin em. asevelvollisuuslakiesityksessä toimikunnan esitys aseistakieltäytymisoikeuden rajaamisesta perustuu puolustusvoimien omaan kriisi- ja valmiusluokitteluun, jota sovellettaisiin rauhan aikana ja joka ei välttämättä merkitse lain määrittelemää poikkeusoloa tai siihen siirtymistä.

Siviilipalvelusmiesten kustannukset: Valtion kuuluu vastata siviilipalvelusmiesten ylläpidosta aivan samoin kuin se vastaa asevelvollisuuslain mukaisessa palveluksessa olevien ylläpidosta. On tunnettua, että käytännössä jopa monet kaupungit ja kunnat ovat kiertäneet velvollisuuttaan tarjota siviilipalvelusmiehelle kustannettu asunto. Täysin välttämätön muutos on siis työryhmän ehdotus, että siviilipalvelusmiesten palvelusaikaiset asumiskustannukset siirrettäisiin osittain valtion kustannettaviksi.

Kurinpito ja rangaistuskysymykset. On kohtuutonta, että suhteellisen pienistäkin rikkeistä siviilipalvelusta palvelevaa uhkaa vankeusrangaistus. Totaalikieltäytyjiä kohdellaan yhteiskunnan puolelta kuten väkivaltarikollisia, mikä on ironista. Myönteistä työryhmän ehdotuksessa on se, että muiden kuin vakaumuksellisten totaalikieltäytyjien suhteen tuomioistuinten harkintavaltaa lisättäisiin jatkossa niin että rangaistuksiin tulisi vaihtoehtoja nykyisen kaavamaisesti määräytyvän pitkän, ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan. Vähintään samansuuntainen muutos olisi pitänyt tehdä vakaumuksellisten totaalikieltäytyjien rangaistusten kohdalla.

Palvelusaikakysymys: Siviilipalveluksen tulisi olla lyhimmän varusmiespalvelusajan mittainen, kuten on monissa maissa, siis 6 kk, tai ainakin keskimääräisen palvelusajan eli noin 8 kuukauden mittainen. Rauhanliitto ei näe perustelluksi tarvetta järjestää tämän lisäksi kertauskoulutusta. Työryhmän esitys, että siviilipalvelusaika olisi 330 vrk nykyisen 395 vrk:n sijaan, ja että siviilipalvelusvelvollisuuteen kuuluisi maksimissaan 32 vrk:n kertauskoulutus ei riitä toteuttamaan asevelvollisuutta suorittavien yhdenvertaisuutta, eikä näin ollen lopeta paineita totaalikieltäytymiseen, eikä Suomeen kohdistuvaa kansainvälistä arvostelua.

Suhde sotilaalliseen maanpuolustukseen ja kriisiaikoihin valmistautuminen
Käydyssä julkisessa keskustelussa (mm. amiraali Kaskealan aloitteesta) ja työryhmän mietinnön perusteluissa on korostettu tarvetta muuttaa siviilipalvelus ja siihen liittyvän koulutusjakson sisältö niin, että se antaisi valmiuksia kriisiaikaisiin tehtäviin. Tämä on ollut alunperin erityisesti puolustushallinnon viljelemää ajattelua ja herättää väistämättä saman kysymyksen kuin nyt esillä olevat muutkin ajankohtaiset lakihankkeet: ohjaako siviilipuolen kriiseihin valmistautumista sotilaallinen kokonaismaanpuolustuksen ajattelu, ja viimekädessä organisaatio?

Siinä mielessä esitys selkiyttää kuitenkin "marssijärjestystä", etteivät siviilipalvelusmiehet enää kuuluisi puolustusvoimien nostoväkeen, vaan olisivat siviilipalveluskeskuksen rekisterissä, josta heidät liikekannallepanossa sijoitettaisiin puolustusvoimien ulkopuolisiin tehtäviin. Siviilipalveluskeskus voi määrätä "siviilivarantoon" kuuluvia ylimääräisiin harjoituksiin normaaliolojen vakavassa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa. Tarkoituksena on "harjoittaa ja täydentää" siviilipalvelusvelvollisten "kriisivalmiuksia" liikekannallepanon aikaisia tehtäviä varten (62.§). Liikekannallepanon aikaisiin tehtäviin määrätään siviilipalveluskeskuksen päätöksellä tai työministeriön kuulutuksella (63.§).
.
Pelastus ja väestösuojelukoulutus ja kriiseihin varautuminen on Rauhanliiton mielestä toki tärkeää, mutta tuskin siviilipalvelusajan koulutusjaksolla saadaan - ei edes ehdotetulla varusmiespalvelusta pidemmällä ajalla - korvatuksi yhtäältä alan ammattilaisresursseja tai toisaalta henkilökohtaisesta motivoituneisuudesta lähtevää vapaaehtoistyötä. Esityksen taustalla lieneekin ollut vain tarve saada siviilipalveluskoulutus asepalveluksen kaltaiseksi, eikä niinkään se, että siviiliviranomaiset kokisivat suurta tarvetta käyttää juuri siviilipalveluksen käyneiden reserviä pelastustehtävissä - muun kun kunkin erityisen siviilitaustan, omaehtoisenkoulutuksen ja ammattitaidon kautta.

Maassamme on voimassa poikkeusoloja ja niihin varautumista koskevaa lainsäädäntöä. Se koskee yhtäläisesti kaikkia kansalaisia. Siviilipalvelusmiehillä on sama rooli ja heitä tulee kohdella yhteiskunnan varautumissuunnitelmissa samalla lailla kun niitä naispuolisia henkilöitä, jotka eivät ole käyneet varusmiespalvelusta. Rauhanliiton mielestä olisi voitu todeta, että valmius- tai puolustustilalain voimassa ollessa aseistakieltäytyjät palvelevat heille etukäteen osoitetussa työssä, joka vastaa heidän koulutustaan ja ammatillista pätevyyttään

Nuora siviilipalveluksen ja puolustusvoimien välillä säilyy muutenkin esityksessä. Esityksen mukaan siviilipalveluskeskuksen, joka saisi päättää siviilipalveluslaitoksista, olisi pyydettävä pääesikunnan lausunto uskonnollisten yhdyskuntien ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen hakemuksista (8.§). Vuosien kokemuksen perusteella voidaan olettaa, että pääesikunta haluaa säilyttää mahdollisuuden edelleenkin jarruttaa uusien palveluspaikkojen hyväksymistä. Säädös pääesikunnan lausunnon pyytämisestä olisi ehdottomasti poistettava laista.

Rauhanliiton mielestä se ettei kytköksiä kokonaismaanpuolustukseen ja sitä ohjaavaan ideologiaan ole kyetty katkaisemaan, heikentää tavoitetta luoda siviilipalveluksesta vaihtoehtoinen, yhteiskuntaa oikeasti, palvelevaa järkevä palvelusmuoto. Tämän voi arvioida johtavan totaalikieltäytyjien määrän kasvuun.

Rauhanliiton mielestä siviilipalvelusmiehiä ei tule sijoittaa kriisioloissa pelastuspalvelun ja väestönsuojelun alaisuuteen ja tehtäviin automaattisesti ilman, että heillä on siihen ammatillinen tai koulutuksellinen tausta siviilielämän puolelta. Liitto ei myöskään Asevelvollisuuslakiesitystä käsiteltäessä kannattanut sivarien lukemista osaksi kokonaismaanpuolustukseen kriisioloissa

Siviilipalvelusmiesten koulutuksen uudistamisen tarve on ilmeinen. Nykylain mukainen koulutus on parhaimmillaan ollut siviilipalvelusmiehille turhauttava pakollinen aika, mutta liian usein passivoiva ja syrjäyttämiskierrettä vahvistava ajanjakso. Ongelmaa kärjistää, että se toteutuu varsin tärkeässä vaiheessa nuoren miehen elämässä. Ongelmat ovat ehkä johtuneet siitä, ettei yhteiskunta ole ollut valmis panostamaan riittävästi resursseja koulutukseen, eikä koulutuksen laadunvalvontaa tai edes perusodotusta laadusta ole ollut. Koulutusjakson potentiaalia ja mahdollisuuksia kehittää sitä, ei olla haluttu nähdä.
Työryhmän esityksiä koulutuksen suhteen on vaikea nähdä ratkaisuiksi, joilla saataisiin motivoituneita ja paremmin valmistautuneita siviilipalvelusmiehiä palvelupaikoille, tai joka vahvistaisivat siviilipalvelua erillisenä asepalvelukselle vaihtoehtoisena palvelusmuotona.

Esityksessä tavoitteeksi asetetaan antaa siviilipalvelusmiehille erityisesti väestönsuojeluun ja pelastustoimintaan liittyviä valmiuksia (2.§) kun taas koulutuksen yleissivistävää teoria- ja luento-osuutta vähennettäisiin. Rauhanliiton mielestä koulutustavoitteiden prioriteettien tulisi olla päinvastaisia. Erityisen tärkeää olisi suunnitella koulutus siitä lähtökohdasta, että se valmentaisi kohtaamaan yleisiä työelämän vaatimuksia siviilipalvelupaikalla. Tavoitteenahan tulee olla, että siviilipalveluvuosi sitä suorittavalle muodostuisi elämää rikastuttavaksi ja henkilökohtaista kasvua edistäväksi ajanjaksoksi.

Kun on kyse miespuolisten kansalaisten pakollisesta, eikä vapaaehtoisesta, velvollisuudesta, tulisi koulutusjakson sisällön kunnioittaa myös siviilipalvelusmiesten erilaisia vakaumuksia ja siinä tulisi ottaa huomioon - maanpuolustuksen piirissä vakiintunutta käsitystä laajemmin - rauhan edistämiseen, kansainvälisyyteen ja ympäristönsuojeluun liittyviä asioita.


Jehovan todistajat

Jehovan todistajat ovat olleet vapautettuja asevelvollisuudesta erillisen lain turvin. Nyt puolustushallinto on asettanut työryhmän pohtimaan Jehovien asemaa suhteessa muihin ryhmiin jotka mahdollisesti haluaisivat vakaumuksensa perusteella vapautuksen koko asevelvollisuudesta, myös siviilipalveluksesta. Vaikka tämä ei ole kuulunutkaan työryhmän aihepiiriin niin Rauhanliiton mielestä nykypäivänä tulisi lähtökohtana olla Jehovan todistajien suhteen sovelletun käytännön laajentamista myös muihin, vähintäänkin uskonnollisiin ryhmiin joiden vakaumus kieltää tappamisen ja väkivallan. Eikä niin, että tässä suhteessa lainsäädäntöä ryhdyttäisiin tiukentamaan ja entisestään vaikeuttamaan vapautuksen saamisen ehtoja, niin kuin nyt on huoli