Lausunto vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta

1) Onko arvionne mukaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sotilaallisia valmiuksia palveleva koulutusmääritelty mietinnössä selkeästi (vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 20 § + kyseisen lainkohdan perustelut)?

Rauhanliitto korostaa olennaisimpana asiana – kuten myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on aiemmin linjannut – että perustuslain näkökulmasta on tärkeää, että (aseellisten) joukkojen operaatioihin valmentamisen ja taisteluammuntojen järjestäminen kuuluu Suomessa yksin Puolustusvoimien vastuulle.

Rauhanliitto haluaa erityisesti kiinnittää huomiota oikeusministeriön lausuntoon, että esitetty mahdollisuus käyttää koulutuksessa puolustusvoimien aseita ja kalustoa, vaikka näitä ei saisi käyttää ammuntojen järjestämiseen, merkitsisi tosiasiallisesti perustuslakivaliokunnan tarkoittamaa valmentautumista käyttämään puolustusvoimille kuuluvaa sotavoimaa. Tämä voi lähtökohtaisesti kuulua vain viranomaiselle.

Yhdymme oikeusministeriön lausunnossaan esittämään kantaan, että  jatkovalmistelussa esitykseen sisältyvä sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen käsite, mikäli koko valmistelu ei mene kokonaan uudelleenvalmisteluun, tulee vähintäänkin pyrkiä määrittelemään ”selkeämmin ja itsenäisemmin ja tavalla joka myös selvästi täyttää kaikki valtiosäännöstä nousevat vaatimukset”. 

Rauhanliiton mielestä esityksessä määrittely sekä jää epäselväksi, että on heikennys nykyisestä. Itse säännökseen tai lakiin ylipäätään ei sisälly sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen määritelmää. Liitto, kuten jäsenjärjestömme Aseistakieltäytyjäliitto omassa lausunnossaan, toteaa myös, että käsitettä "sotilaallinen koulutus" ei ole määritetty edes esityksen perusteluissa ja että raja MPK:n vapaaehtoisen yhdistystoiminnan ("palveleva koulutus") ja armeijan puitteissa toteutettavan varsinaisen julkisen toiminnan (sotilaskoulutus) jää kokonaisuudessaan liian epäselväksi.

Yhdymme kantaan, että nämä jo ovat sen verran isoja asioita, että lakiesitys tulisi palauttaa kokonaan uudelleen valmisteltavaksi.  

2) Mitä mieltä olette mietinnössä esitetyistä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen perehdytyskursseista (vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 22 a § + kyseisen lainkohdan perustelut)?

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen lisäpöytäkirjan mukaan ”valtion asevoimista erillisten aseistautuneiden ryhmien ei tulisi missään olosuhteissa värvätä alle 18-vuotiaita henkilöitä tai käyttää heitä vihollisuuksien aikana.”

MPK:lle ehdotetaan esityksessä säädettävän uusi julkinen hallintotehtävä, ”perehdytyskurssien järjestäminen” (22 a), ja sen mukaan se voisi järjestää 16 vuotta täyttäneille henkilöille kursseja, joiden tarkoituksena on perehdyttää osallistujat varusmiespalveluksen sisältöön ja eri viranomaisten toimintaan. Rauhanliitto kokee tämän ongelmalliseksi Suomen kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin ja siihen nähden, mitä niissä määritellään siitä, ettei alaikäisten tulisi osallistua aseelliseen toimintaan. Rauhanliitto vastustaa sitä, että MPK:lle annetaan tällainen tehtävä. Lisäksi olemme sitä mieltä, että jos tästä kuitenkin säädetään, niin vähintäänkin, kuten oikeusministeriö on lausunnossaan todennut, laissa tulisi selkeämmin määritellä että perehdytyskoulutus erottuisi sotilaallisia valmiuksia palvelevasta koulutuksesta.

Rauhanliitto pitää myös erityisen ongelmallisena sitä, että kursseilla olisi ilmeisesti sallittua järjestää halukkaille mahdollisuus kokeilla ammuntaa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen hallussa olevilla ampuma-aseilla.

Rauhanliitto on katsoo myös, ettei Puolustusvoimien tai MPK:n julkisoikeudellisena toimijana tulisi vastata muiden viranomaisten toimialaan kuuluvasta vapaaehtoistoiminnan koulutuksesta. Rauhanliitto ei kannata ajatusta, että MPK:n julkisena hallintotehtävänä olisi myöskään laajemmin yhteiskunnan varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen järjestäminen.

3) Miten arvionne mukaan mietinnössä on määritelty Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämä kansainvälinen koulutus ja tällaista koulutusta koskeva viranomaisten päätöksentekomenettely (vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 22 c ja 22 d § + kyseisiä lainkohtia koskevat yksityiskohtaiset perustelut)?

Rauhanliitto suhtautuu kriittisesti ajatukseen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen antamasta koulutuksesta ulkomailla, vaikka pidämme hyvänä, että mikäli sellaista tehdään, niin siitä säädetään tarkasti lailla. Työryhmän mietinnössä ei Rauhanliiton mielestä kunnolla perustella tarvetta kyseiselle toiminnalle, eikä sitä myöskään varsinaisesti olla määritelty.

4) Miten arvionne mukaan mietinnössä on määritelty eri viranomaisten valvontavastuut (vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 3 §)?

Rauhanliiton mielestä viranomaisten valvontavastuiden määrittely ei ole työryhmän mietinnössä riittävällä tasolla. Puolustusvoimien ja -ministeriön valvontavelvollisuus ja vastuukysymykset pitää määritellä tarkemmin. Kun julkisia hallintotehtäviä luovutetaan poikkeuksellisesti yhdistykselle, käsitteiden, tehtävien ja tehtäväalueen sekä -sisältöjen määrittelyn tulee olla läpinäkyviä ja selkeitä. Ohjausvelvollisuuksia tulisi – mikäli esitys viedään eteenpäin – selventää.

Lakiesitysehdotuksessa on ongelmallista vastuiden ja valvonnan suhteen se, että Puolustusvoimien aseita luovutettaisiin ilman valvontaa Puolustusvoimien ulkopuolisen organisaation käyttöön. Tämä ei ole hyväksyttävää. Liitto pitää myös ongelmallisena ampuma-aselakiuudistuksen yhteydessä esille tullutta esitystä, että MPK:lle annettaisiin mahdollisuus organisaationa hankkia sotilasaseita ja raskasta aseistuta isompia määriä ja varastoida ja käyttää niitä harjoittelussa. Tässä olisi lukuisia ongelmia, jotka liittyvät mm. vahingonkorvausoikeudelliin vastuisiin, vakuutusturvaan, varastoturvallisuuteen jne..

Muut mietintöä koskevat lausumat:

Rauhanliiton mielestä keskeisiä ongelmakohtia esityksessä on Suomen puolustusvoimien ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen roolit ja vastuujaot. Lakimuutoksen myötä ei saa syntyä organisaatiota, joka jossain historiallisessa tilanteessa tulevaisuudessa voitaisiin nähdä rinnakaisarmeijan kaltaisena organisaationa. Ongelmallista on myös alaikäisille suunnattu nk. ”perehdytyskoulutus”, sekä aseellisen toiminnan harjoittamisesta syntyvät erilaiset vastuu- ja valvontakysymykset ihan yksilöturvallisuuden kannalta, myös kun harjoitellaan ja varastoidaan raskaitakin aseita. 

Emme ihan ymmärrä, millä rahoilla tämä uusi armeijan rinnakkaistoiminta on ajateltu rahoitettavan.

Yhdymme jäsenjärjestömme rauhanjärjestö Sadankomitean arvioon, että olisi ollut parempi tehdä kokonaisuudistus ajan kanssa, jos kerran on todettu jopa lain perusteluissa, että sellaiseen olisi tarve, eikä kiirehtiä ei kovin parlamentaarisella valmistelulla eteenpäin. Missään perusteluissa ei varsinaisesti ilmene syytä sille, että osauudistusta tehdään nyt kiireellä ja viime hetkellä ennen vaaleja.

Mikäli lakiesitystä kuitenkin viedään eteenpäin nykyisessä muodossaan, pidämme välttämättömänä, että siitä pyydetään lausunto perustuslakivaliokunnalta ennen jatkovalmistelua.