Rauhantyö on moninaista

Rauhan tekeminen

Konfliktien hallinta - Mikä meitä uhkaa?

Kun suomalaiselta kysytään minkä he kokevat itseään uhkaavan, vastaus on yleensä vakava sairaus tai syrjäytyminen työttömyyden tai asunnottomuuden vuoksi. Jotkut pelkäävät pakolaisia muista maista. Harva vastaa jokapäiväisessä arjessa pelkäävänsä sotaa tai toisen valtion aggressiota. Julkisia resursseja tulisi sijoittaa todellisten akuuttien uhkien torjuntaan eriarvoistumiskehityksen hillitsemiseen , ihmisten arjen turvaamiseen ei niinkään kallista sotateknologiaa lisäämällä.


Kuinka konflikteja voidaan ennaltaehkäistä ?

Konfliktien sotilaallinen ratkaisu toimii korkeintaan lyhyellä aikavälillä -väliaikaisesti ja usein se on kallista. Jälleenrakennus ja vahonkojen korjaaminen on myös kallista ja sitä laskua maksaa lopulta jokainen meistä.

Kansainvälinen yhteisö voi yhteisvoimin toimia niin, että konflikteja ennakoidaan, ennalta ehkäistään, ratkaistaan ja hallitaan entistä tehokkaammin ilman väkivaltaa.

Muutamia keinoja:

  • Hankitaan tietoa konfliktiherkän alueen tilanteesta ja välitetään sitä kansainväliselle yhteisölle. Tuetaan demokratiaa ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdllisuuksia ja toteutetaan mm vaalitarkkailua niin että vaalit toteutuvat rehellisesti ja ihmiset kokisivat vaikuttamismahdollisuuksia.
  • Early warning - eli varoitusjärjestelmien luominen takaa, että tietoa kärjistyneestä tilanteesta saadaan riittävän ajoissa. Toteuttajina voivat toimia kansainväliset ja alueelliset yhteistyöjärjestöt.
  • Kansainvälisellä yhteisön tulee puuttua konflikteihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tukemalla ja panostamalla alueellisten yhteistyöjärjestöjen toimintamahdollisuuksiin niiden kautta erimielisyyksien osapuolet voitaisiin saada neuvottelupöytään ja ulkopuoliset tahot voisivat toimia välittäjinä jos on tarvetta.
  • Jos konflikti pääsee puhkeamaan aseelliseksi yhteenotoksi, tulisi kansainvälisellä yhteisöllä olla suuremmat mahdollisuudet puuttua, hallita ja rajata konfktin eskaloitumista isommaksi sodaksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
  • Konfliktien jälkeen tärkeää on yhteisön demilitarisointi, esimerkiksi ylijäämäaseiden kerääminen ja hävittäminen sekä sotilaiden integroiminen siviilielämään. Menneisyyden väkivaltaisuuksien selvittäminen esimerkiksi erilaisten yhteisöllisten sovinnon menetelmien kautta ehkäisee tulevia konflikteja. Myös ulkopuolinen monitorointi tai rauhanturvaajien läsnäolo voi olla tarpeen.
    Taitavasti laaditut rauhansopimukset ja niiden tehokas toimeenpano voivat ennaltaehkäistä tulevia konflikteja. Jäkityö on olennainen osa , koska suuri osa tämän päivän sodista on "vanhoja" uudelleen kärjistyneitä konflikteja.

TAUSTAA:

Rauha vaatii demokratiaa

Rauha ei tarkoita pelkästään sotien poissaoloa vaan myös sitä, että
ihmisten perustarpeet tulevat tyydytetyiksi. Ruokaa, vettä ja lämpöä
tarvitsevat kaikki, samoin mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään,
saada koulutusta ja työtä.

Käytännössä demokratia on resurssien jakamista, ihmisoikeuksien ja
ympäristön kunnioittamista, kansainvälisten sopimusten ja lakien
noudattamista. Jotta konflikteja ei syntyisi, sortavia rakenteita
pitäisi purkaa. Valtion väkivalta yksilöä kohtaan tai luonnonvarojen
kaappaaminen oman valtion, kansan tai muun yksittäisen ryhmän käyttöön
ovat esimerkkejä nykyajan institutionaalisista väkivallan muodoista.
Siksi rauhanpolitiikan kysymykset ovat myös ihmisoikeuskysymyksiä ja
toimintaa kohti kestävää kehitystä.

Kuinka rauha säilytetään

Rauhantyössä on tavoitteena kansainvälisten sopimusten ja humanitäärisen
lainsäädännön ajattelumallien vakiinnuttaminen laajasti tunnustetuiksi
moraalisiksi normeiksi eikä ainoastaan valtioiden allekirjoittamiksi
sopimuspapereiksi. Maailmanlaajuinen järjestäytyminen kansalaisten
kampanjoiden kautta edistää rauhanomaisten käytäntöjen normittumista.

Yhteisten sääntöjen tulisi olla juridisesti sitovia, jolloin niitä
rikkovia voidaan rangaista. Tällaisessa mahdollisessa maailmassa
esimerkiksi henkilömiinojen käyttö tai ydinaseiden kehittely muuttuisi
rikolliseksi. Myös tästä syystä kansalaisten valveutuneisuus on tärkeää.
Maailmanlaajuisten normien valvomiseksi on perustettu esimerkiksi
kansainvälinen rikostuomioistuin ICC (International Criminal Court), joka aloitti toimintansa vuonna 2002.

Rauhanliike haluaa rauhanpoliittisia ajatusmalleja valtavirtaan:
uutismediaan, päätöksenteon foorumeille, kouluopetukseen.
Turvallisuuspolitiikkaa on pyritty esittämään liian vaikeana alueena
kansalaisten ymmärtää. Alan kysymykset ovat kaihtaneet julkisuutta ja
niitä on verhottu vaikeaan terminologiaan.

Turvallisuuspolitiikka voi olla paikoin monisyistä, mutta mitään
eliittien salaista tiedettä se ei ole vaan meidän kaikkien
ymmärrettävissä oleva, kaikille kuuluva elämän ja politiikan alue.