EU:sta puolustusunioni? Kartoitimme puolueiden eurovaalikannat

Kävimme eduskuntapuolueiden eurovaaliohjelmat läpi kahden viikon kuluttua järjestettäviä eurovaaleja varten. Selvitimme, millaista sotilaallista yhteistyötä puolueet haluavat EU:ssa tehtävän. Eurovaalit käydään sunnuntaina 26.5.

Euroopan unionin turvallisuuspoliittisessa linjassa on tapahtunut merkittävä muutos viimeisten muutaman vuoden aikana. Aikaisemmin unionin jäsenvaltiot ovat pitäneet turvallisuuspolitiikan, etenkin maanpuolustuksen, visusti kansallisena asiana. Jos yhteistyötä on tehty, sitä on tehty NATO:ssa, ei EU:ssa.

Vuoden 2016 jälkeen on kuitenkin luotu useita sotilaallisen yhteistyön mekanismeja, joihin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki jäsenmaat osallistuvat innokkaasti.

Eurovaaleissa on monta tärkeää teemaa, mutta rauhanliikkeen näkökulmasta merkittävin on unionin syventyvä sotilaallinen yhteistyö.

Miksi sotilaallista yhteistyötä halutaan lisää?

Maailmanpoliittinen tilanne on nyt erilainen kuin ennen. Venäjä valloitti Krimin ja käy edelleen sotaa itä-Ukrainassa. Arabikevään jälkeen Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä on tapahtunut vallanvaihtoja ja käyty sisällissotia. Yhdessä ilmastonmuutoksen vaikutusten kanssa monet ovat pyrkineet turvaan Eurooppaan.

Suuri muutos on myös Iso-Britannian ero EU:sta. Britannia on unionin toiseksi suurin sotilasvoima ja toinen ydinasevaltioista. Britit olivat pitkään EU:n sotilaallisen yhteistyön voimakas vastustaja.

Samalla Yhdysvalloissa valtaan tullut hallinto on hyvin erilainen kuin edeltäjänsä. Donald Trump on epäillyt julkisesti NATO:n tarpeellisuutta ja Yhdysvatojen sitoutuneisuutta artikla 5:een sekä suoraan vaatinut eurooppalaisia kasvattamaan sotilasmenojaan. Eurooppalaiset ovat Trumpin mukaan sen Yhdysvalloille velkaa.

Trumpin Yhdysvallat on lisäksi kokonaan vetäytynyt monista kansainvälisen yhteistyön muodoista. Se on heikentänyt sääntöperustaisen, luottamukseen nojaavan kansainvälisen järjestelmän uskottavuutta. Useat, kuten Saksan liittokansleri Angela Merkel, tekivät muuttuneiden olosuhteiden seurauksena päätelmän: eurooppalaisten tulee todella panostaa enemmän sotilaalliseen voimaan – niin sanotusti ”ottaa enemmän vastuuta”.

Monet muutosten synnyttämistä haasteista vaikuttavat kuitenkin muilta kuin sotilaallisin keinoin ratkaistavilta. Merkittävä lisäsyy sotilasyhteistyön syventämiselle onkin EU:n eripuraisuus muilla politiikan alueilla. Sotilasyhteistyön syventäminen on ollut harvoja (lähes) kaikille kelpaavia yhteistyön muotoja.

Yhteistyön syventymisen taustalla on lisäksi sotateollisuuden taloudelliset intressit. Puolustusunionin luomisessa tärkeänä julkilausuttuna tavoitteena on eurooppalaisen sotateollisuuden kilpailukyvyn edistäminen.

Puolustusunioni

Nyt luotua sotilaallisen yhteistyön kokonaisuutta on alettu kutsua puolustusunioniksi. Tähän kokonaisuuteen ajatellaan kuuluvan tärkeimpinä ainakin kolme erilaista yhteistyön muotoa.

Pysyvä rakenteellinen yhteistyö eli PRY (engl. Permanent Structured Cooperation, PESCO) on Lissabonin sopimuksen mahdollistama mekanismi, joka aktivoitiin 2016. Se on kokoelma erilaisia projekteja 25 jäsenmaan kesken. Iso-Britannia, Tanska ja Malta jäivät sen ulkopuolelle. Suomi osallistuu projekteista kolmeen ja on seuraajana yhdessä.

Suomen projektit liittyvät viestintäteknologian kehittämiseen, kyberuhkien torjumiseen ja sotilaiden liikkuvuuden edistämiseen. Muut projektit ovat monenlaisia asekehityksestä sotaharjoituksiin.

PRY:tä tukemaan on luotu Puolustusmenojen vuosittainen arviointi (engl. Coordinated Annual Review on Defence, CARD), jonka kautta keräämällä ja yhdistämällä tietoa pyritään koordinoimaan jäsenmaiden kasvavia puolustusbudjetteja ja sovittamaan niitä yhteen EU:n tavoitteiden kanssa. Kaikkea tätä rahoittamaan on luotu Euroopan puolustusrahasto (engl. European Defence Fund, EDF), joka tulee vuosina 2021-2027 käyttämään EU:n budjettivaroja 13 miljardia euroa erilaisten sotateollisuuden kehityshankkeiden rahoittamiseen.

Mitä lukee puolueiden eurovaaliohjelmissa?

Kaikki suomen eduskuntapuolueet haluavat edistää yhteisiä materiaalihankintoja, jos niillä saadaan aikaan säästöjä tai parannuksia suorituskykyyn. Ainakin jonkinlaiselle sotilaalliselle yhteistyölle siis löytyy Suomesta yksimielinen tuki.

Puolustusyhteistyön syventämistä PRY:n puitteissa kannattavat kokoomus, keskusta, SDP ja KD, jotka kaikki antavat ohjelmissaan tukensa sille. Mukaan voitaneen laskea myös RKP, joka kuuluu keskustan kanssa samaan yhteistyön syventämistä kannattavaan ryhmään ALDE:en.

”Puolustuspolitiikan pysyvää rakenteellista yhteistyötä (PRY) on määrätietoisesti syvennettävä” vaaditaan demarien eurovaaliohjelmassa. SDP:n kanta muihin sotilaallisen yhteistyön mekanismeihin on epäselvempi, koska niitä ei erikseen mainita. Voidaan kuitenkin olettaa, että ainakin vuosittaiselle arvioinnille löytyy tukea, koska se on läheisessä suhteessa PRY:hyn.

Huhtikuussa käydyssä äänestyksessä puolustusrahastosta demarien ryhmä S&D otti kuitenkin kielteisen kannan. Siitä huolimatta ryhmä jakautui ja usea sen jäsen puolsi rahastoa, mukana suomalaiset mepit Liisa Jaakonsaari ja Miapetra Kumpula-Natri.

Keskusta ja kokoomus mainitsevat suorimmin kannattavansa parlamenttiryhmiensä mukaisesti kaiken käynnissä olevan yhteistyön syventämistä. ”Kaikki yhteistyö turvallisuudessa ja puolustuksessa on sotilasliittoihin kuulumattomalle Suomelle turvallisuutta lisäävä tekijä” todetaan kokoomuksen ohjelmassa. Keskustan ohjelmassa linjataan edistettävän ”Euroopan puolustusunionin vahvistamista, jotta unioni pystyy suojelemaan kansalaisiaan ja kantamaan vastuuta maanosamme turvallisuudesta ja vakaudesta.”

Kansallismieliset ryhmät ovat jakautuneet parlamentissa puolustusyhteistyön suhteen. Perussuomalaiset vastustavat ohjelmassaan ”EU-armeijaa”, mutta kannattavat materiaaliyhteistyötä.

Kriittisiä ääniä puolustusyhteistyöstä

Kriittisin puolue on vasemmistoliitto, jonka ohjelmassa todetaan, että ”EU:n syvenevä puolustusyhteistyö vie unionia väärään suuntaan, kun EU:n yhteistä budjettia halutaan ryhtyä käyttämään asevarusteluun” ja ”haluamme Euroopan, jossa puolustusyhteistyö perustuu lähinnä kustannussäästöjen hakemiseen hankinnoissa. Materiaaliyhteistyö tai muut yhteistyömuodot eivät saa johtaa puolustusmenojen kokonaistason nousuun.”

Ainoa puolue, joka ei mainitse ohjelmassaan sotilaallista yhteistyötä lainkaan on vihreät. Tämän voi ajatella merkiksi puolueen jakautuneisuudesta. Silti lähes koko Greens/EFA-ryhmä äänesti huhtikuussa puolustusrahastoa vastaan, myös Heidi Hautala.

Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien ryhmäkuri toteutuu huomattavasti löyhemmin kuin kansallisissa parlamenteissa, ja ryhmien sisällä äänestyskäyttäytyminen saattaa olla monimuotoista. Esimerkiksi puolustusrahastosta äänestettäessä jokaisessa ryhmässä oli vastoin ryhmän linjaa äänestäneitä. Suurinpiirtein voidaan kuitenkin sanoa, että EPP ja ALDE puolsivat, S&D jakautui, GUE/NGL ja Greens/EFA vastustivat, kun taas kansallismieliset ryhmät ECR, EFDD ja ENF jakautuivat.

Eurovaaleissa löytyy siis vaihtoehtoja puolustusyhteistyönkin suhteen, mutta yksittäisten ehdokkaiden ja puolueiden näkemykset saattavat vaihdella puolueryhmien sisällä.

Lauri Siren
Viestinnän ja vaikuttamisen assistentti

Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.