– 6.6.2019

Robottiaseiden kieltotavoite saatiin hallitusohjelmaan – puolustuspolitiikan osalta jäi toivomisen varaa

Maanantaina julkaistu hallitusohjelma on joitain kriittisiä ääniä lukuunottamatta saanut laajasti kiitosta. Varsinkin kansainvälistä työtä tekeviä kansalaisjärjestöjä on ilahduttanut hallituksen lupaus nostaa YK-järjestöjen ja muun monenkeskisen kehitysyhteistyön rahoitusta. Myös Suomessa tehtävän kansalaisjärjestötyön rahoituksen lisäämistä hallitus lupaa vähintään selvittää. Tämä on hienoa, koska monet toimijat ovat kärsineet huomattavasti rahoitusleikkausten takia.

Rauhanaktiiville hallitusohjelmasta jää silti olo, että sen edistyksellisyyttä ja kunnianhimoa on päätetty kompensoida konservatiivisella turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla. Ohjelmassa on monia hyviä tavoitteita, mutta sen puolustuspolitiikkaa leimaa muutoshaluttomuus. Ilon aiheita on löydettävä siitä, että joitain asioita ”selvitetään” ja uusien hävittäjien lukumäärä on jätetty mainitsematta.

Turvallisuutta luo ilmastotoimet, ei hävittäjät

Suomalaisten turvallisuuden kannalta hallituksen tavoite luoda ”tiekartta kohti päästötöntä hyvinvointivaltiota” on ehkä ohjelman tärkein kirjaus. Sen toteutuminen on suomalaisten kannalta hävittäjähankintoja ja muuta militarismia paljon olennaisempi turvallisuuskysymys. Valitettavasti se kilpailee samoista resursseista. Rajallisessa maailmassa kyse on konkreettisista valinnoista, joten nähtäväksi jää millaista politiikkaa on lopulta luvassa.

Rauhanliike on toivonut pitkään, että Suomi olisi kunnianhimoisempi ja aktiivisempi globaalipoliittisesti, myös teoissa, ei vain sanoissa. Siksi hallitusohjelman kirjaus ”Suomi voi toimia kokoaan suurempana maailmalla, kun teemme osaltamme töitä sääntöperusteisen kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseksi ” on hyvin tervetullut linjaus uuden hallituksen ulkopolitiikan perustaksi.

Tavoite ”vähentää jännitteitä” sotilaallisten uhkien ennaltaehkäisemiseksi on kiristyneessä maailmanpolittisessa ilmapiirissä tärkeä, vaikka kuulostaakin itsestäänselvyydeltä. Hienoa on myös nähdä hallituksen erikseen sitoutuvan YK:n päätöslauselmien Naiset, rauha ja turvallisuus (1325) ja Nuoret, rauha ja turvallisuus (2250) toteuttamiseen.

Kohti robottiaseiden kieltämistä

Suurimpia voittoja hallitusohjelmassa rauhanliikkeen näkökulmasta on asevalvonnan merkityksen korostaminen. Hallitus sitoutuu autonomisten asejärjestelmien – arkikielellä robottiaseiden – kehittämisen ja käytön kieltämisen edistämiseen kansainvälisellä tasolla. Tämä on todella hieno saavutus.

Myös ydinasekieltosopimus mainitaan, joskin laimeammin. Sen kehitystä seurataan ja liittymistä siihen arvioidaan. Toivottu kirjaus on myös, ettei Suomi vie aseita sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin, vaikka sen pitäisikin olla itsestäänselvyys.

Otetaanko ihmisoikeudet vihdoin tosissaan?

Viimevuosina on ollut epäselvää koskeeko perusoikeudet, perustuslaki ja ihmisoikeudet ihan oikeasti kaikkia ihmisiä ja kaikissa tilanteissa. Siksi on hyvä, että hallitusohjelmaan on nyt kirjattu kaiken lainvalmistelun perustuvan ”systemaattiseen ihmis- ja perusoikeuksien arviointiin”.

Ihmisoikeuksien näkökulmasta on kuitenkin todella ikävää, ettei aseistakieltäytyjien tilannetta huomioida. Tätä ongelmaa, josta Suomi saa toistuvasti moitteita kansainväliseltä yhteisöltä, ei mainita lainkaan. Vakaumuksesta rankaiseminen tulisi lopettaa.

Sotilaallisen maanpuolustuksen kehittäminen polkee paikoillaan

Kirjaukset sotilaallisesta maanpuolustuksesta ovat monelle rauhanaktiiville pettymys. Jussi Niinistön linja kertausharjoitusten määrän kasvattamisesta ja puolustusvoimien henkilöstön lisäämisestä jatkuu. Tämä osoittaa, ettei Suomessa olla vieläkään valmiita päättämään haluammeko modernilla teknologialla varustetun armeijan, joka panostaa hankintoihin, vai haluammeko mieluummin ylläpitää ja rahoittaa identiteetti- ja historiasyistä suurta jalkaväkeen perustuvaan kansanarmeijaa, joka metsäharjoittelee ja hiihtää murtomaahiihtoa menneiden aikojen kunniaksi. Pitkällä tähtäimellä – puolustusvoimien kehityksenkin näkökulmasta – kaksilla raiteilla eteneminen ei ole kestävää.

Kansalaisnäkökulmasta asevelvollisuusjärjestelmään todella kaivattaisiin uudistusta, mutta hallitusohjelmassa siihen ei uskalleta tarttua kunnolla. Hallitus aikoo perustaa parlamentaarisen komitean, joka miettii maanpuolustusvelvollisuuden toteuttamiskeinoja, mutta peruslähtökohtana aivan ilmeisesti on asevelvollisuuden säilyttäminen muuttumattomana.

Riski on siinä, että parlamentaarinen komitea keskittyy miettimään, miten sivareita ja naisia voitaisiin laajemmin sitoa maanpuolustukseen. Selvää pitäisi olla, ettei kukaan oikeasti halua – ei edes puolustusvoimat – että pakolla asekoulutuksen suorittavien määrää kasvatettaisiin, kuten kävisi, jos asevelvollisuus laajennettaisiin koskemaan naisia. Siksi saamme kansalaispalvelun kaltaisia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on vain olla rasittamatta puolustusvoimien organisaatiota. On vaikea nähdä, miten uudet pakkovelvoitteet kasvattaisivat suomalaisten maanpuolustustahtoa nykyisestä, vaikka sen säilyttäminen on yksi uuden hallituksen huolenaiheista.

Laura Lodenius
Rauhanliiton toiminnanjohtaja

Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.