Miten tekoälyä voidaan demokratisoida?
Tekoälykeskustelua käydään usein uhkakuvien kautta, mikä saattaa helposti
lamauttaa ja viedä huomion niiltä asioilta, joihin voimme vaikuttaa.
– Tekoälyn etiikan riskipuhe saa meidät vääjäämättä keskittymään vain tietyn
tyyppisiin kysymyksiin, ja silloin meiltä jää huomaamatta positiiviset puolet. Kun
me tarkastelemme yhdenvertaisuutta riskien kautta, niin päädymme usein
keskustelemaan syrjinnän kieltämisestä, ja siitä miten tekoäly luo
syrjintäriskitilanteita. Jos näkökulma vaihdetaankin siihen, miten algoritmeja
voidaan käyttää tukemaan yhdenvertaisuutta ja inklusiivista kehitystä, saadaan
toisen tyyppisiä vastauksia, sanoo Anna-Mari Rusanen.
Tekoäly sinällään ei ole hyvää tai huonoa, eikä sillä ole omaa agendaa. Tekoäly
heijastelee ihmisten luomaa maailmaa, ja siksi siinä näkyvät samat epätasa-arvon
ongelmat, kuin muussakin maailmassa. Tekoäly sen sijaan voi muuttaa olemassa
olevien ongelmien kontekstia siten, että niitä tulee arvioida uudesta näkökulmasta.
Usein tarkastellaankin esimerkiksi tekoälyssä käytettävän datan vinoumia, jotka voivat
skaalautua tekoälypohjaisissa järjestelmissä. Tällöin yhdenvertaisuutta tarkastellaan
loppukäyttäjän näkökulmasta. Loppukäyttäjän näkökulman lisäksi meidän tulisi
huomioida myös tekoälyohjelmistojen tuotannon näkökulma.
”Jos puhutaan tekoälyn demokratisoimisesta, niin tarkoitetaanko sillä loppukäyttäjien
asemaa, vai koko monimutkaista ja monitasoista globaalia tuotantoketjua?” – Anna-Mari Rusanen
Monikansalliset ja läpinäkymättömät toimitusketjut mahdollistavat Globaalin
etelän vaivihkaisen riiston
Ohjelmistoja tuotetaan monimutkaisissa kansainvälisissä tuotantoketjuissa, jotka
entisestään vahvistavat jakolinjoja Globaalin pohjoisen ja Globaalin etelän välillä.
Globaalissa pohjoisessa on korkeaa osaamista, helposti saatavilla olevaa pääomaa
yrityksille sekä maksukykyiset ja houkuttelevat markkinat, joille tuotteita
valmistetaan. Globaalista etelästä sen sijaan löytyy myös koulutettua työvoimaa,
mutta riittämätön työnteon sääntely ja investointipulan aiheuttama pääoman
riittämättömyys luovat olosuhteet, joissa osaavat työntekijät ovat pakotettuja
tekemään työtä huonoissa olosuhteissa.
Meidän käyttämämme ohjelmistot rakentuvat lukuisista ohjelmistokomponenteista.
Valmis ohjelmisto on usein monimutkaisen, monitasoisen ja monikansallisen
tuotantoketjun lopputulos. Ohjelmistojen tuottamiseen sisältyy muun muassa
tuotekehitystoimintaa, markkinointia, visuaalisten materiaalien ja sisällöntuottamista,
joita tehdään pääasiassa mukavissa oloissa länsimaissa.
Näiden lisäksi tarvitaan vähemmän kieli- tai kulttuurisidonnaisia komponentteja, joita
voidaan tuottaa missä vain. Esimerkiksi kasvojentunnistusteknologian valmistaminen
edellyttää algoritmin mekaanista harjoitusdatan työstämistä, jota tyypillisesti
teetetään Globaalissa etelässä pienellä palkalla. Työtä tekevät erityisesti
taloudellisesti haavoittavassa asemassa olevat henkilöt, kuten naiset ja opiskelijat.
Koska netissä tapahtuva työ ei ole sidottu paikkaan, sitä voidaan teettää siellä, missä
on edullisin työvoima, ja työntekijöillä on heikoimmat mahdollisuudet vaatia parempia
työehtoja. Esimerkiksi englannin- ja ranskankielistä työvoimaa on hyvin saatavilla Globaalissa etelässä, ja suuret länsimaalaislähtöiset yritykset ostavat työpanosta pilkkahintaan alihankkijayritysten kautta. (Deutsche Welle, 2021)
Teknologian maailmanpolitiikka on kuitenkin muutoksessa, sillä yli puolet kaikista
verkon käyttäjistä on aasialaisia, kiinalaiselle 5G-teknologialle ei näytä löytyvän
kilpailua, ja kiinalaiset yhtiöt valtaavat maailman tuottavimpien mobiilisovellusten
sekä vierailluimpien verkkosivujen listoja (Hyppönen, 2021). Kiinan ihmisoikeustilanne
ja näkemys verkkosensuurista eivät herätä luottamusta muutoksesta parempaan.
Digitalisaatio tuo mukanaan uusia kysymyksiä ja tarvetta lainsäädännölle
Koska suuri osa maailman ihmisistä elää autoritaarisissa valtioissa, joissa kansalaisten
yksityisyys tai yhdenvertaisuus eivät ole valtaapitävien intressejä, olisi tarve
globaalille sääntelylle ilmeinen. Kuitenkin juuri tästä syystä globaalin sääntelyn
luominen on vaikeaa. Sen sijaan Suomessa kansallisella tasolla sekä Euroopan
unionissa tapahtuu.
Tämänhetkistä tilannetta voidaan pitää digitalisaation murrosvaiheena, jossa määritellään, minkälaiseksi kansalaisten ja valtion välinen suhde tulee muodostumaan, ja minkälaisilla reunaehdoilla yritykset voivat tuottaa palveluita. Uutta lainsäädäntöä ollaan kehittämässä niin Euroopan unionin tasolla, kuin kotimaassakin, ja esillä ovat esimerkiksi kysymykset siitä, minkälaisen rooli automaattinen päätöksenteko tulee samaan viranomaistyössä.
Viime vuosina monet julkiset palvelut ovat siirtyneet verkkoon, mikä on luonut haasteita eri käyttäjäryhmille, kuten ikäihmisille ja vammaisille ihmisille. Palveluiden digitalisaatiossa painopiste on ollut usein taloudellisessa tehokkuudessa ja moninaisten käyttäjien näkökulma on saattanut jäädä vähemmälle huomiolle. Toimivat digitaaliset julkiset palvelut ovat kuitenkin demokratian ja yhdenvertaisuuden edellytys, ja siksi on tärkeää panostaa lainsäädäntötyöhön.
Euroopan unionissa sen sijaan on vireillä komission aloite tekoälyn sääntelystä, jossa pyritään luomaan laillista viitekehystä tekoälyn käytölle ja harmonisoimaan jäsenvaltioiden käytäntöjä. (https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/IP_21_1682) Kyvykkyys kaupallistaa tekoälypohjaisia tuotteita ja hyödyntää uutta teknologiaa luovat jakolinjoja, digitaalisia kuiluja ihmisten välille. Rusasen mukaan Euroopan komission aloitteen yhtenä taustatavoitteena on estää tällaisten jakolinjojen syntymistä jäsenmaiden välille.
Pihla Hankamäki
Kirjoittaja on on kansainvälisen politiikan opiskelija Tampereen yliopistosta, erikoistunut EU:n ulkosuhteisiin ja ihmisoikeuksiin. Hän toimii yhtenä Rauhacast-podcastin toimittajana.
Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.
Rauhacast: Miten tekoälyä voidaan demokratisoida?
Rauhacastin toisen kauden ensimmäisessä jaksossa käsitellään tekoälyn etiikkaa ja politiikkaa. Miten tekoäly muuttaa arkeamme? Entä miten tekoälyä hyödyntävien teknologioiden tuotanto vaikuttaa Globaalin pohjoisen ja etelän välisiin suhteisiin? Pihla Hankamäen vieraaksi saapuu kognitiontutkija ja tieteenfilosofi Anna-Mari Rusanen.
Lähteet:
Deutsche Welle: Invisibles – exploitation in the digital world of work DW Documentary.
Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=sFCI3s4tNL8
Europe fit for the Digital Age: Commission proposes new rules and actions for
excellence and trust in Artificial Intelligence
https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/IP_21_1682
Mikko Hyppönen: Internet (2021)
Lisää tietoa:
