Asekauppa

Kuvassa yksityiskohta telaketjuista

Asekauppa on kaupankäyntiä välineillä, jotka on tarkoitettu sotimiseen ja tappamiseen, ja joita voidaan potentiaalisesti käyttää myös esimerkiksi ihmisoikeusrikosten välineenä. Aseita ei pidä viedä sotaa käyviin maihin. Aseita viemällä ja vientilupia myöntämällä ylläpidetään konflikteja, ei ratkaista niitä.

Me Rauhanliitossa työskentelemme sen puolesta, että Suomi olisi edelläkävijä ja edistäisi aktiivisesti asekaupan tiukempaa säätelyä.

Suomen asekauppa

Vuonna 2017 Suomen aseviennin suurimmat kohdemaat olivat

  1. Puola
  2. Ruotsi
  3. Yhdysvallat
  4. Turkki
  5. Oman

Suomalaiset yritykset myyvät ja ostavat aseita maailmalla, mutta ne tarvitsevat toimintaansa esimerkiksi vientilupia. Se, mihin asevientilupia myönnetään, on poliittinen päätös. Niitä myöntävät eri viranomaiset, riippuen siitä, millaiselle aseelle lupaa haetaan.

Sotatuotteiden vientiluvan myöntää useimmiten puolustusministeriö. Valtioneuvosto päättää suurten tai ulko- ja turvallisuuspolittisesti erityisen tärkeiksi katsottujen lupien myöntämisestä. Siviiliaseiksi laskettavien ampuma-aseiden luvat haetaan poliisihallitukselta. Kaksikäyttötuotteiden vientiluvat haetaan ulkoministeriöstä. 

Suomi tukee asekauppaa ja aseteollisuuden yrityksiä eri tavoin. Suuria kauppoja valmistellaan esimerkiksi valtion edustajien ja yritysten yhteisillä vienninedistämismatkoilla eri maihin.

Näin asekauppaa säädellään

Suomesta vietävien aseiden kauppaa säätelevät maan omat lait ja kansainväliset sopimukset. Lisäksi YK:n turvallisuusneuvosto tai EU:n voivat asettaa asevientikieltoja tai muita pakotteita yksittäisiin maihin.

Kansainvälinen asekauppasopimus

Ensimmäinen kansainvälisesti sitova sopimus asekaupan säätelemiseksi solmittiin vuonna 2013. YK:n yleiskokous hyväksyi tällöin enemmistön päätöksellä asekauppasopimuksen (Arms Trade Treaty, ATT).

Sopimus astui voimaan 24.12.2014, puoli vuotta sen jälkeen kun 50 ratifiointikirjansa luovuttaneen valtion raja saavutettiin. Suomi ratifioi asekauppasopimuksen 2.4.2014.

Asekauppasopimuksen allekirjoittaneet valtiot sitoutuvat säätelemään kaikkien konventionaalisten aseiden, niiden ammusten ja osien siirtoja. Sopimus kieltää näiden viennin maihin, joista tiedetään että niitä käytettäisiin sotarikosten tai kansanmurhien toteuttamiseen tai siviilejä vastaan, tai muihin humanitaarisen oikeuden vastaisiin tekoihin.

Asekauppasopimuksen tarkoitus on vähentää inhimillistä kärsimystä ja luoda standardit kansainvälisen asekaupan säätelylle. Se ei kuitenkaan ole toistaiseksi onnistunut pysäyttämään aseiden viemistä sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia rikkoviin maihin. Sopimuksen haasteena ovat muun muassa raportoinnin läpinäkymättömyys ja sanktioinnin puute.

Suomi oli aktiivisesti mukana asekauppaa rajoittavan sopimuksen aikaansaamisessa.

EU:n yhteinen kanta

Euroopan unionissa asevientiä säätelee asekauppasopimuksen lisäksi EU:n yhteinen kanta. Se kieltää aseiden viemisen maihin jossa niitä voitaisiin käyttää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin, kohdemaan kansalaisten sortamiseen tai aseellisen konfliktin välineenä. Käytännössä EU:n yhteisen kannan toteutumisessa on monesti ongelmia.

Ajankohtaista aiheesta