Taustaartikkeli: Irtisanoutuminen Ottawasta vaikeuttaisi Naton operaatioita Suomessa
Jos Suomi, Puola ja Baltian maat jättävät Ottawan henkilömiinat kieltävän sopimuksen, kaikki sen osapuolina edelleen pysyvät Nato- ja EU-liittolaisemme eivät hyvin ilmeisesti enää osallistuisi täysivoimaisesti yhteisoperaatioihin, joissa käytettäisiin miinoja.
Olisi mahdollista, että Ottawan sopimuksen kaatajat käyttävät tätä seikkaa hyväksi, jotta Naton, EU:n sekä niiden jäsenmaiden henkilömiinoille kielteinen politiikka voitaisiin murtaa ja saada myös ne omalta osaltaan irtisanomaan sopimus.
Kaikki EU-maat ja Naton jäsenmaat Yhdysvallat poislukien ovat Ottawan sopimusosapuolia. EU ja sen Nato-jäsenmaat ovat sopimuksen vahvimpia tukijoita esimerkiksi YK:ssa. Asevalvonta- ja aseriisuntasopimuksiin liittyminen oli osa Naton itäisten jäsenmaiden jäsenyysprosessia. Sekä Nato että EU ovat merkittäviä toimijoita miinanraivauksessa eri puolilla maailmaa.
Orpon hallitus on ensimmäinen Ottawan sopimuksen irtisanoja. Sopimuksessa on nyt 165 valtiota. Humanitaarisista sopimuksista on niiden historiassa irtisanoutunut ennen Suomea ainoastaan Liettua.
Ottawan sopimus kieltää jäsenmaata auttamasta sopimuksen ulkopuolista maata miinojen käytössä
Ottawan sopimuksen artikla 1.1 kieltää jäsenmaata “millään tavoin” auttamasta sopimuksen ulkopuolella olevaa valtiota missään miinakiellon piirin kuuluvassa asiassa. 1) Kielto rajaa muiden Naton jäsenmaiden kuin Yhdysvaltojen sotilastoimien suunnittelua, harjoittelua ja toimeenpanoa Suomessa, jos eduskunta päättää Suomen irtisanovan Ottawan sopimuksen. Vastaavasti jäsenmaat eivät voi sallia Suomen tuovan henkilömiinojaan niiden alueella pidettäviin harjoituksiin tai kouluttavan niiden henkilöstöä miinojen käytössä.
Millaiset avustavat toimet on kielletty?
Nobelilla 1997 palkitun henkilömiinakieltoa tukevan kansainvälisen ICBL-järjestön arvostettu Landmine Monitor-vuosikirja , joka toimii sopimuksen toimivuuden seuranta-työkaluna, arvioi artikla 1.1:een liittyviä kysymyksiä, samoin Human Rights Watchin ICBL:lle laatimat teemajulkaisut.
Sopimuksen osapuolilta edellytetään,
- että ne välttävät osallistumista henkilömiinojen käytön suunnitteluun;
- etteivät ne sitoudu voimankäyttösääntöihin jotka sallivat henkilömiinojen käytön;
- etteivät ne hyväksy miinoja koskevia sotilaskäskyjä eivätkä pyydä muita käyttämään niitä;
- etteivät ne anna muille koulutusta miinojen käyttöön;
- etteivät ne hanki itselleen sotilaallista hyötyä toisten miina-aseen käytöstä sekä
- etteivät ne suorita henkilömiinojen turvallisuus-, varastointi-, kuljetus- ja siirtotehtäviä. 2)
Sopimuksen jäsenmaista ainakin 44 on ilmoittanut, etteivät ne tule osallistumaan sellaisten sotilaallisten yhteisoperaatioiden (Joint Operations) suunnitteluun tai toimeenpanoon, joissa käytetään sopimuksessa kiellettyjä henkilömiinoja.
Suomen puolustuksen kannalta merkittäviä yhteisoperaatioista kieltäytyviä valtioita ovat vakiintuneesti jo viimeistään vuodesta 2002 lähtien olleet Naton jäsenmaat kuten Kanada, Tanska, Norja, Ruotsi, Saksa, Iso-Britannia, Ranska, Belgia ja Hollanti. Yhteisistä operaatioista ovat myöhemmin ilmoittaneet kieltäytyvänsä mm Viro sekä esimerkiksi Turkki.
Kahdeksan maata kieltäytyy “aktiivisesta tai suorasta” osallistumisesta yhteisiin operaatioihin miinakiellon ulkopuolisen valtion kanssa. Näitä ovat Kanada, Iso-Britannia ja Ruotsi (jälkimmäiset vuodesta 2002).
Kansanvälisen kampanjan ICBL:n vuoden 2009 teemajulkaisun mukaan Iso-Britannia on ilmoittanut linjakseen, ettei se hanki itselleen suoraa sotilaallista hyötyä toisten miina-aseen käytöstä.
Ison-Britannian, Kanadan, Ruotsin, Saksan ja Ranskan joukot kieltäytyvät noudattamasta henkilömiinoja koskevia sotilaskäskyjä (kaikkien vakiintunut politiikka viimeistään vuodesta 2002).
Esimerkiksi Kanada on ilmoittanut ettei se hyväksy yhdistettyjen joukkojen (Combined Force) miinoituksia koskevaa suunnittelutyötä eikä miinoja Kanadan itse johtamassa yhteissuunnittelussa. Se ei osallistu sellaisiin operaatioihin joissa käytetään henkilömiinoja eikä myöskään ota vastaan niitä koskevia sotilaskäskyjä. Se ei kuitenkaan aio estää kumppaniaan käyttämästä asetta “kansallisiin tarkoituksiin”. (Fact Sheet 2014).
Kaikkiaan 32 valtiota on julistanut kieltävänsä henkilömiinojen läpikuljettamista alueellaan (transit) ja miinojen varastoinnin, Nato-maista esimerkiksi Iso-Britannia, Ruotsi, Tanska ja Viro.
Kanada, Saksa ja Suomelle merkittävä Norja ovat ilmoittaneet, etteivät ne katso sopimuksen tietyissä tapauksissa estävän miinojen läpikuljetuksia. Punaisen ristin kansainvälinen komitea on katsonut, että sopimuksen artikla 1.1 kieltää henkilömiinojen läpikulun jäsenvaltion alueen kautta (2002). Asialla on merkitystä, jos Yhdysvallat päättää ryhtyä käyttämään henkilömiinoja Suomen puolustuksessa.
Miinoitukset tehdään etälevityksenä
Ottawan sopimus kieltää henkilömiinat (anti-personnel mines). Suomi on harvoja maita, joka on kääntänyt termin tarkoittamaan erityisesti taistelijoita ( “jalkaväkimiina” sekä Ottawan sopimuksen että CCW-sopimuksen II muutetun pöytäkirjan käännöksessä suomeksi ja ruotsiksi).
On kiinnostavaa, että vaikka sopimuksen määritelmä on selkeä on jäsenvaltioissa ollut edelleen eriäviä käsityksiä henkilömiinan käsitteestä. Syynä on asetekninen kehitystyö, joka on tuottanut esimerkiksi kaukolevitteisiä miinoja, joita kylvetään massoittain kymmenien ja satojen kilometrien etäisyydeltä (tykistön kuorma-ammukset,raketit, ohjukset, helikopterit ja lentokoneet) sekä määräajassa itsetuhoutuvia tai itsensä vaarattomaksi tekeviä miinatyyppejä. Käytössä on myös “älykkäitä” miinoja, joiden sensorit reagoivat uhriin jopa yli kymmenen metrin päästä. Siviilin, taistelijan tai taistelukyvyttömän kohteen tai eläinten tunnistukseen ei vielä kyetä. Eikä itsetuhomekanismeja pidetä edelleenkään tarpeeksi luotettavina.
Henkilömiina voidaan käyttää myös hyökkäysaseena, jolla lamautetaan kohteena oleva yhteiskunta.
Todennäköisesti Yhdysvaltojen ailahteleva miinapolitiikka on vaikuttanut kantoihin myös. Venäjä käyttää Ukrainassa hyökkäyksissään yleisesti kaukolevitteisiä miinoja. Yhdysvallat on nyt aivan äsken toimittanut Ukrainaan vastaavia, toki erittäin vanhoja, ennen 80-lukua tuotettuja.
Kaikkiaan 28 valtiota pitää kiellettynä mitä tahansa miinaa, joka räjähtää ihmisen (person) ei-tarkoitetusta toiminnasta. Esimerkiksi Kanada, Saksa, Hollanti, Norja ja Viro näkevät näin. Tekisikö ihmisen, esimerkiksi pelastuslaitoksen raivaustyöntekijän tarkoituksellinen kajoaminen räjähteeseen siitä siten sallitun aseen?
Ajoneuvojen tuhoamiseen tarkoitettuja miinoja (anti-vehicle mines) Ottawan sopimus ei koske, mutta panssarimiinan yhteyteen raivaajien surmaksi suunnitellut ja asennettevat ns käsittelynestolaitteet (anti-handle device) ja sen hyväksyttävyys jakaa valtioita. Ne tavallaan korvaa sitä tarkoitusta mihin henkilömiinat alunperin kehitettiin – mihin Suomessakin ajaltellaan miinoja tarvittavan, mutta voi olla nekin siviileille vaaraksi. Ne haluaa pitää Ottawan sopimuksen ulkopuolella mm. Iso-Britannia, Ranska sekä esimerkiksi Tanska. Suomi julisti saman YK:n asesopimuksen CCW:en muutettuun toisen pöytäkirjaan liittyessään 1998.
Naton puolustus- ja operatiivinen suunnittelu
Suomeen mahdollisesti , jossain tilanteessa, saapuvien jäsenmaiden ja Naton joukkojen tulisi kyetä työnjakoon Ottawasta irtautuneiden suomalaisten kanssa. Joukkojen ja toiminnan yhteensopivuus on välttämätön edellytys Naton kyvylle toteuttaa tehtävänsä. Naton Suomea koskevaa alueellista puolustussuunnitelmaa tultaisiin todennäköisesti muuntamaan, harjoittelemaan ja toimeenpanemaan siten, ettei miinoituksia käytettäisi Ottawan sopimusvaltioiden joukkojen toiminta-alueilla eikä ehkä lainkaan, jos joukot toimivat yhden komennon alla.
Naton operatiivisesta suunnittelusta vastaavat Naton sotilasviranomaiset yhteistyössä jäsenvaltioiden asevoimien edustajien kanssa. Suunnitelmat pannaan toimeen osana kriisivastejärjestelmää Naton neuvoston konsensuspäätöksellä. Naton ensivasteena olisivat Naton nopean toiminnan joukot Suomessa, eteen työnnetyt maajoukot (FLF, Forward Land Forces) jotka koostuisivat useiden tehtävään halukkaiden valtioiden asevoimista.
Monikansalliset maaoperaatiot henkilömiinoja käyttävän Suomen alueella vaikuttavat hyvin hankalasti organisoitavilta. Suomalaisjoukkojen ja liittolaisten taistelutavat olisivat erilaiset. Vaikka vastuualueita jaettaisiin, kiivastempoinen ja Ukrainan ja Gazan tapainen sahaava, asutuskeskuksia jyräävä taisteluliike toisi suomalaisten asentamat miinat väistämättä myös liittolaisten kulkuväylille.
Natossa jäsenvaltioiden ja Naton yhteistä taistelukykyä pyritään parantamaan perinteisesti mm aseiden standardisoinnilla ja integroimalla kansallisia joukkoja yhteiseen toimintaan. Jäsenvaltiot ilmoittavat joukkojaan osaksi Naton eri joukkokokoonpanoja ja saavat täyttääkseen muiden jäsenmaiden niille asettamia suorituskykytavoitteita.
Yhdysvaltojen kanssa tapahtuvaa yhteistyötä miinojen käyttöönotto Suomessa ei varmaan vaikeuttaisi. DCA-sopimus antaa Yhdysvalloille mahdollisuuden varastoida tällöin Suomeen aseita , myös esimerkiksi kauaskantavan tykistön kuorma-ammuksia raketteja ja ohjuksia sekä ilma-alusten miinakasetteja miinoitusten tekoon?
Vaikuttaa ilmeiseltä, että Naton puolustussuunnittelukoneistoss
Mahdollisesti ja varmaan nyt puolustusministerin toiveissa on että olisi sopimusmaita jotka olisi valmiita tulkitsemaan uudelleen yhteistyön kieltävää Ottawan artiklaa 1.1 sopimaan Suomen, muiden Baltian maiden ja Puolan henkilömiinojen käyttöön. Se kuitenkaan tuskin saisi vastakaikua sopimuksessa pysyvien maiden enemmistössä.
Naton ns kehysmaana Suomen puolustukseksi koottavasta asevoimasta vastaava Ruotsi joutuisi ehkä tarkistamaan kansallisia linjauksiaan. Baltian maiden ja Puolan kehysmaat ovat ilmeisesti jo nyt tarkistamassa kantojaan. Syksyllä 2022 Viron hallituksen pohdinta Ottawan irtisanomiseksi kaatui todennäköisesti sen kehysmaa Iso-Britanniaan. 4) Latvian kehysmaa on Saksa, Liettuan Kanada ja Puolan Yhdysvallat.
Keskustelussa varjoon jäänyt Naton asevalvontapolitiikka tukee henkilömiinakieltoa. Nato tukee kumppani- ja esimerkiksi Balkanin jäsenmaitaan miinojen raivauksessa. “Kaikki jäsenmaat antavat täyden tukensa (Ottawan) sopimuksen humanitaarisille tavoitteille miinojen poistamisesta.” 5)
Myös EU kokisi tappioita
Jos Suomen hallituksen esimerkkiä seurataan myös Puolassa ja muissa Baltian maissa, EU joutuisi luultavasti tarkistamaan yhteisiä linjauksiaan. EU on ollut täyskiellon vankka kannattaja jo CCW-sopimuksen II pöytäkirjan muutosprosessissa (1996), jonka riittämättömyys johti Ottawan miinakileto /Oslon rypäleasekielto -sopimuksiin. Joulukuussa 1997 neuvosto teki yhä voimassa olevan päätöksen yhteisestä toiminnasta (Joint Action), jonka mukaan
“Unioni on vakaasti päättänyt toteuttaa päämäärän hävittää jalkaväkimiinat kaikkialta maailmasta ja on näin ollen tyytyväinen, että on saatu aikaan jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtojen kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskeva kansainvälinen yleissopimus.”
(97/817/CFSP: Joint Action of 28 November 1997)
(https://eur-lex.europa.eu/
Euroopan unionin sitoumus miinattomaan maailmaan, Ottawan sopimuksen universalisoimiseen ja ettei henkilömiinoja käyttäisi kukaan eikä missään, ei Suomen hallituksen päätöksen jälkeen ole järin uskottava.
Nato-maat saattavat irtisanoa Ottawan sopimuksen Suomen raivattua niille väylän
Naton yhteisen puolustuksen suunnitelmien toimeenpanosta päätetään ministerineuvostossa konsensuksella. Kukin jäsenvaltio päättää kuitenkin itsenäisesti ja kansallisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti Suomelle antamansa avun luonteen ja laajuuden. Tässä viimeistään tulee arvioitavaksi kuinka merkittäviksi ne arvioivat hyötynsä ja tappionsa liittolaisen käyttämästä summittaisesti surmaavasta aseesta.
Suomeen kohdistuvan sotilaallisen voimankäytön tilanteessa Puolustusvoimien operaatioista päätetään kansallisesti ja ne tapahtuvat osana liittokunnan ennakkoon suunniteltuja ja harjoiteltuja järjestelyjä ja Naton komento- ja joukkorakenteita hyödyntäen (He 6/2025 vp, 2.1.3)
EU-puolustuksen osalta henkilömiinojen käyttöönotto tuottaa samankaltaisen ongelman: henkilömiinoja käyttävä Suomi ei saisi jäsenmailta ehdottomia avunannon sitoumuksia. Unionisopimuksen keskinäisen avunannon lauseke edellyttää jäsenvaltion antavan apua aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle. Lauseke velvoittaa jäsenvaltioita, mutta jättää avoimeksi tavan, jolla muiden tulee tukea hyökkäyksen kohteeksi joutunutta. Käytännössä kukin jäsenvaltio tekee omat päätöksensä avun antamisesta ja sen muodoista ja noudattaisi myös sitä sitovia humanitaarisia sopimuksia.
***
Sopimuksen noudattamisen valvonta
Ottawan sopimusjärjestö on perustanut 2014 sopimuksen noudattamista valvomaan komitean (Committee on Cooperative Compliance). Sille kuuluu myös artiklan 1.1 seuranta.
CCC-komitean tehtävänä on mm arvioida objektiivisella mutta epämuodollisella tavalla onko jäsenvaltiota kohtaan esitetty epäily kyseisen artikla 1.1 kieltojen noudattamisesta “potentiaalisesti uskottava” ja jos on, harkita siitä seuraavia sopivia toimia joilla sopimusosapuolet voisivat ymmärtää paremmin tilanteen.
Soveltuvissa tilanteissa ja kyseisiä maita konsultoiden komitean on selvitettävä tilanne ja jos se arvioi esitetyn huolen aiheelliseksi, se esittää ao valtioille miten edetä jotta kieltosopimus säilyy vahvana ja tehokkaana.
Kun huoli havaitaan aiheelliseksi, komitea esittää tarvittaessa ennakolliset huomionsa “istuntojen välillä pidettävissä kokouksissa” sekä johtopäätöksensä ja suosituksensa asiassa osapuolikokouksissa tai tarkistuskonferensseissa. 3)
1) Ottawan sopimuksen 1 artikla
Ottawan sopimuksen 1. artikla velvoittaa kaikkia sopimuksen osapuolia myös konfliktin aikana.
Sopimukseen ei voi tehdä varaumia. Artiklan 1.1 kohta c kieltää jäsenvaltiolta avunannon kaikille sopimuksen ulkopuolella olevalle valtiolle, jopa sen poliittisen taivuttelun ryhtyä sopimuksessa kiellettyihin toimiin:
1 artikla
Yleiset velvoitteet
1. Sopimuspuolet sitoutuvat siihen, etteivät
ne missään oloissa
(…)
c) auta, kannusta tai taivuta ketään millään
tavoin ryhtymään toimintaan, joka on tämän
yleissopimuksen mukaan kielletty sopimuspuolelta.
( … ).
==============================
Article 1
General obligations
1. Each State Party undertakes never under
any circumstances:
(…)
c) To assist, encourage or induce, in any
way, anyone to engage in any activity prohibited
to a State Party under this Convention.
(…)
2) Artikla 1.1:ssä kielletyt toimet
Human Rights Watch: Landmine Use in Ukraine. June 2023
https://www.hrw.org/sites/
(…) avoiding participating in the planning for use of antipersonnel mines;
not committing to rules of engagement that permit use of antipersonnel mines;
not accepting orders to use, request others to use, or
train others to use antipersonnel mines, not knowingly deriving military benefit from the
use of the weapon by others; and
not providing security, storage, transportation or transit for antipersonnel mines.
(Landmine and Cluster Munition Monitor Factsheet, Mine Ban Treaty Special Issues of Concerns (Articles 1, 2, 3), June 2014,
http://www.the-monitor.org/
sekä
Landmine Monitor Fact Sheet May 2009
3) Mandate
- Consider, objectively and informally, whether a concern about compliance with the Convention’s prohibitions contained in Article 1.1 of the Convention is potentially credible and if so, consider any follow up that might be appropriate for States Parties to better understand the situation.
- When appropriate, in close consultation with the States Parties concerned, clarify the situation, and if as a result it assesses that the concern is credible, make suggestions on steps that the States Parties concerned could take to ensure that the Convention remains strong and effective.
- For cases where the concern is credible, present preliminary observations at Intersessional Meetings if need be, and conclusions and recommendations at Meetings of the States Parties or Review Conferences. “
4) “Defense ministry: Anti-personnel landmines would hinder NATO allies,” ERR, 15 November 2022, Estonia NATO 15Nov2022; “Riigikogu rejects bill allowing rearmament of anti-personnel mines,” ERR 12 January 2023, bit.ly/
5) Naton asevalvontapolitiikka
Conventional arms control
- Last updated: 21 Mar. 2024 15:17
Although not all member states of the Alliance are a party to the Convention on the Prohibition of the Use, Stockpiling, Production and Transfer of Anti-Personnel Mines and on their Destruction (also called the Ottawa Convention), they all fully support its humanitarian demining goals.
Lähteet:
Ottawan sopimus YK:n sivustolla:
Ottawan sopimus Suomen lainsäädännössä:
Tasavallan presidentin asetus jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain voimaantulosta. Annettu 17.02.2012
LUE LISTÄÄ :
Ottawan sopimuksen sopimusorganisaation sivusto:
https://www.
Ottawan sopimuksen toimeenpanokoneisto:
Kansainvälinen kampanja & ICBL- järjestö;
Landmine Monitor- vuosittaiset globaalit raportit
Teemajulkaisut Lue tästä
Punaisen ristin kansainvälinen komissio YK:n 1-komiteassa 17.10.2024: Lue tästä