Ari Tarkiainen: Ydinasepelotteen varjossa

Suomen uudet linjaukset

Suomen eduskunta on hyväksynyt uuden ydinenergialain, joka keventää ydinvoimaloiden lupamenettelyä ja siirtää lopullisen päätösvallan valtioneuvostolle. Samalla rikoslakiin lisättiin poikkeuksia, jotka mahdollistavat ydinräjähteiden maahantuonnin, kuljettamisen ja hallussapidon Suomen tai Naton puolustuksen yhteydessä.

Samaan aikaan Nato vahvistaa ydinpelotettaan modernisoimalla ydinasekyvykkyyksiään. Liittokunnan mukaan uskottava ydinasepelote on rauhan ja vakauden edellytys.

Miksi ydinasepelotteesta ei juuri keskustella?

Tällaiset linjaukset näyttäytyvät nykyisin lähes itsestäänselvyytenä. Mutta miksi ydinaseiden ajatellaan olevan välttämätön osa Euroopan turvallisuutta, eikö muita keinoja taata turvallisuus ole.

Voiko tätä pelotteen lähtökohtaa enää kyseenalaistaa, on tärkeä ja iso kysymys. Lisäksi aihepiirin ympärillä on kummallisen hiljaista- ehkä asia ei ole monen mielestä keskustelun arvoinen.

E. P. Thompson ja END

Yksi mielenkiintoisimpia rauhanliikkeen aktivisteja oli vuonna 1993 kuollut englantilainen historioitsija E. P. Thompson, jonka mielestä ydinaseet ovat suurin rauhan este. Siis ihan muuta kuin meille nyt viestitään.

Thompson, joka oli  70- ja 80-luvulla keskeinen henkilö END (European. Nuclear Disarmament)- liikkeessä, oli ruohonjuuritasoisen aktivismin vankka kannattaja. Tärkeää oli synnyttää kansalaiskeskustelua ja olla aktiivinen politiikkojen suuntaan.

Vuonna 1980 ilmestyneellä Protest and Survive kirjalla oli suuri vaikutus ydinaseisiin liittyvään keskusteluun ja erityisesti se asetti koko asevarustelun kritiikin alle. Kirja oli tietynlainen vastine toukokuussa 1980 ilmestyneeseen Britannian hallituksen julkaisuun Protect and Survive.

Asevarustelun sijaan on aloitettava laajamittainen aseidenriisunta. Myös turvallisuuden käsite on määriteltävä uudelleen.

Eksterminismi

Thompsonin keskeinen käsite kirjassa oli eksterminismi, jolla hän halusi osin korvata   imperialismin käsitteen tai laajentaa sitä. Marx ei kehittänyt systemaattista teoriaa imperialismista samalla tavalla kuin myöhemmät marxilaiset, kuten Lenin.

Perusteena tälle uudelle käsitteelle oli havainto, että nykyään valtiot käyttävät yhä enemmän varoja asevarusteluun ja sotilaallinen logiikka on alkanut hallita politiikkaa. Myös ydinasearsenaalia kasvatetaan yhä  ja yhteiskunnat ovat vähitellen hyväksyneet ajatuksen mahdollisesta joukkotuhosta.

Mitä ydinasepelote tarkoittaa?

Moderni ydinasepelote rakentuu pitkälti kylmän sodan aikana RAND-ajatushautomossa kehitetylle strategiselle ajattelulle, jossa ydinaseiden muodostama uhka nähtiin sodan ehkäisemisen keinona.

Maailman tilanne on nyt toinen kuin kylmän sodan aikana, mutta ydinasepelote on vieläkin rauhan tae ja eräänlainen seinä, josta ei pääse läpi.

Monelle tänä päivänä ajatus Euroopasta ilman ydinaseita on mahdoton ja joidenkin mielestä jopa naurettava.

Modernin ydinasepelotteen taustalla vaikuttaa kansainvälisen politiikan tutkimuksen realistinen koulukunta.  Sen lähtökohtana on, että kansainvälinen järjestelmä on kaoottinen ja anarkistinen: valtioiden yläpuolella ei ole auktoriteettia, joka voisi taata niiden turvallisuuden. Siksi valtiot pyrkivät ensisijaisesti turvaamaan oman olemassaolonsa ja kasvattamaan suhteellista voimaansa.

Offensiivisen realismin keskeinen edustaja John Mearsheimer on väittänyt, että suurvallat pyrkivät luonnostaan maksimoimaan valtansa, koska ne eivät voi koskaan olla varmoja muiden valtioiden aikomuksista. Ajattelutapa korostaa peliä ja sen strategiaa- maailma on suurvaltojen valtapeli.  Tästä näkökulmasta myös ydinasepelote on rationaalinen osa kansallista turvallisuutta: uskottava pelote vähentää hyökkäyksen todennäköisyyttä.

Thompson lähti lähes päinvastaisesta oletuksesta. Hänen mukaansa turvallisuus ei voi pitkällä aikavälillä rakentua jatkuvasti kasvavan asevarustelun varaan, sillä juuri asevarustelu luo uusia uhkia ja ylläpitää konfliktien logiikkaa.

Siinä missä realismi pitää ydinaseita vakauden edellytyksenä, Thompson näki ne osana järjestelmää, joka tekee maailmasta entistä vaarallisemman.

Lopuksi

Onko siis Thompsonin ajatus ydinaseettomasta Euroopasta utopiaa vai onko se todellinen vaihtoehto.

Ydinasepelote on tuonut mukaan lukuisan joukon erilaisia strategia-analyyseja, joilla avataan paikallisen ja alueellisen ydinaseen käyttöä ja mahdollisuutta.

Kylmän sodan aikana huomio kohdistui ennen kaikkea strategisiin ydinaseisiin. Nykyisin keskusteluun ovat nousseet myös taktiset ydinaseet, joiden käyttöä on alettu pohtia alueellisissa konflikteissa.

Selviö siis on, että houkutus käyttää ydinasetta taktisena aseena on valitettavasti koko ajan olemassa.

Thompsonin käsite eksterminismi näyttää kuvaavan yllättävän hyvin myös nykyhetkeä.  Ydinasepelotteen lasikaton murtuminen on päivä päivältä lähempänä.

Jos ydinasepelotetta pidetään ainoana mahdollisena turvallisuusratkaisuna, vaihtoehtoja ei koskaan synny. Juuri tämän itsestäänselvyyden Thompson halusi murtaa.

Hänen kysymyksensä ei ollut, onko ydinaseeton Eurooppa helppo saavuttaa, vaan voiko turvallisuus koskaan rakentua pysyvästi joukkotuhon mahdollisuuden varaan.