Rauhalle annettava mahdollisuus
Presidentti Stubbin puhelu Putinille on herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö Venäjän johdon kanssa puhua. Pitäisi. Harva uskoo nyt Venäjän tai Ukrainan täydelliseen sotilaalliseen voittoon. Venäjän tuomittava hyökkäys Ukrainaan on johtanut asemasotaan, jossa siviilejä ja sotilaita kuolee joka päivä. Rauha pelastaisi ihmishenkiä rajan molemmin puolin. Siksi siitä on puhuttava kaikkien osapuolten kanssa.
Suomen ulkopolitiikan pitäisi olla realistista ja johdonmukaista rauhanpolitiikkaa. Nyt realismiksi kelpaa lähes kaikki muu. Sotilaalliseen liittoutumiseen luotetaan, vaikka Naton vahvin jäsen Yhdysvallat veljeilee Venäjän kanssa. Israelin kanssa käydään asekauppaa, vaikka sen aseilla tehdään palestiinalaisten kansanmurhaa. Yhteiseen eurooppalaiseen puolustukseen uskotaan, vaikka Saksassa ja Ranskassa suosiotaan kasvattavat äärioikeistolaiset tekevät yhteistyötä Venäjän kanssa. Venäjän pakotteisiin uskotaan, vaikka monet maat käyvät joko suoraan tai muiden maiden kautta kauppaa Venäjän kanssa – esimerkiksi Suomi tuo nikkeliä.
Ydinaseiden suojaa ylistetään, vaikka ydinasevallat sotivat itse ja niitä vastaan on sodittu Afganistanissa ja Lähi-idässä. Sääntöpohjaista kansainvälistä yhteistyötä korostetaan puheissa, mutta miinojen kieltosopimuksesta irtaudutaan.
Ennätyksellistä varustautumista perustellaan turvallisuudella. Samalla kansalaisyhteiskunnasta, opetuksesta sekä sosiaali- ja terveydenhuollosta leikataan. Ulkoista turvaa rakennetaan sisäisen turvallisuuden kustannuksella.
Suomen ja suomalaisten turvallisuutta palvelisi ulkopolitiikka, joka ajaa rauhaa ja pitää kiinni sääntöpohjaisesta kansainvälisestä yhteistyöstä, ihmisoikeuksista, oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Suomen pitäisi olla lääkäri, ei puolueellinen tuomari. Ahtisaaren ajatus kaikkien kriisien ratkaistavuudesta velvoittaa etsimään ulospääsyä myös tästä sodasta. Keskustelu ei ole hyväksyntää. Se on keino etsiä rauhaa. Rauhalle on annettava mahdollisuus – vaikka onnistumisen mahdollisuus olisi vain 0,1 promillea.
Rauhanliikkeeltä vietiin kaikki tuki. Mitä jos sitäkin tuettaisiin vuodessa 0,1 promillella puolustusbudjetista? Tämä olisi noin 700 000 euroa vuodessa eli parin hävittäjälentäjän kypärän verran. Saisiko tällä tuella enemmän aikaan kuin kahdella kypärällä?
