Aseistakieltäytyjä ahdingossa: Daniil Mukhametov pakeni Venäjältä

21-vuotias venäläinen Daniil Mukhametov saapui Suomeen 17. kesäkuuta Liettuan kautta. Mukhametov  hakee Suomesta turvapaikkaa, koska hän ei halua suorittaa venäjällä asepalvelusta ja vastustaa sotaa jota Venäjä käy Ukrainassa.

Daniil Mukhametov on ollut paljon esillä mediassa sen jälkeen, kun hän pakeni Venäjältä kesäkuussa tänä vuonna. Mukhametov on kotoisin Baškiiriasta, mutta hän on asunut suurimman osan elämästään Moskovan lähellä. Hän pakeni Venäjältä hyppäämällä junasta, joka kulki Venäjältä Kaliningradiin Liettuan kautta. Juna oli tarkasti vartioitu, eikä matkustajat  yleensä saa poistua siitä.

Aluksi uutiset hänen paostaan olivat hyvin dramaattisia. Otsikoissa esimerkiksi: “Venäläinen ‘vakooja’ karkasi suljetusta junasta NATO-valtiossa Liettuassa.” Sanottiin myös, että poliisi etsi häntä koirien ja helikoptereiden avulla.

Mukhametov kertoi, että hänen epäluottamuksensa perustui omiin havaintoihin. Hän oli aiemmin työskennellyt konduktöörinä samalla reitillä. Hän näki, että matkustajat eivät saaneet poistua junasta rajalla, vaikka joku pyytäisi turvapaikkaa. Rajavartijat saattoivat kieltäytyä päästämästä heitä pois junasta. “Näin sen itse,” hän sanoi.

Mukhametov kertoi, että junasta pakeneminen oli hänen ainoa mahdollisuutensa. Hän oli yrittänyt monta kertaa hakea viisumia muihin maihin, esimerkiksi Italiaan, mutta ei saanut sitä. “Minut kutsuttiin armeijaan, vaikka minulla on terveysongelmia,” hän sanoi. “Yritin hakea siviilipalvelusta, mutta se evättiin. Sitten minulle sanottiin, että en saa poistua maasta, koska muka pakenin armeijasta. En halua käyttää aseita, varsinkaan nyt, kun sota Ukrainassa jatkuu. Pelkäsin, että minut pakotetaan sotaan.”

Viisi kuukautta sen jälkeen, kun hän tuli Suomeen, Mukhametov antoi haastattelun Current Time -toimittajalle. Aiemmin hänen oli ollut vaikea selittää tilannettaan, mutta haastattelu auttoi muuttamaan median suhtautumista. Pian myös Yle ja brittilehti The Telegraph kertoivat hänen tarinansa myötätuntoisemmin.

Ennen tätä muutosvaihetta hänen tilanteensa oli hyvin vaikea. Liettua oli julistanut hänet etsityksi henkilöksi ja media kutsui häntä “turvallisuusuhaksi”. Tämä vaikutti pahasti hänen mielenterveyteensä. “Olen hyvin huolissani tulevaisuudestani,” hän sanoi. “Olen todella väsynyt kaikkeen.”

Kun häntä pyydettiin kuvailemaan väsymystään, hän sanoi: “Se on apatiaa – en halua tehdä mitään. Kaikki tuntuu turhalta.” Hän sanoi myös, että oli vaikeaa lukea uutisia, joissa väitettiin hänen olevan “eristyksissä” Suomessa. “Se ei ole totta. Olen vapaa liikkumaan. Olen asunut vastaanottokeskuksissa, ensin Helsingissä ja sitten Vantaalla.”

Hän sanoi olevansa hämmentynyt: “En ymmärrä, miksi jotkut haluavat esittää minut rikollisena, eivät turvapaikanhakijana.”

Mukhametovin mukaan hänen tarinansa sai heti paljon huomiota, jota hän ei odottanut. “Liettuan media kirjoitti siitä ensin, sitten venäläinen media otti jutun ja löysi jopa henkilökohtaiset tietoni. He soittivat vanhemmilleni.”

Se tapahtui hänen pakenemispäivänään, 17. kesäkuuta. Hän kertoi, että se aiheutti pelkoa ja huolta koko perheessä. “Kerroin vanhemmilleni, että lähden pois, mutta en kertonut minne. Sanoin, että minun on vaarallista olla Venäjällä.  Aluksi he ymmärsivät, mutta myöhemmin he pelästyivät. He pyysivät minua palaamaan ja menemään poliisille tai Venäjän suurlähetystöön.”

Mukhametov uskoo, että tämä paine johtui median tavasta kirjoittaa hänestä. “Nimeni ja kuvani julkaistiin ilman syytä vain muutama tunti ensimmäisten uutisten jälkeen. Pelkäsin, että minut palautetaan Venäjälle. Tajusin, että Liettua ei ole minulle turvallinen maa.”

Stressi vaikutti voimakkaasti hänen terveyteensä. Hän haki psykiatrista apua Suomessa noin viikon kuluttua saapumisestaan. “Sanoin lääkärille, että minulla on ahdistusta. Sain masennuslääkkeitä, ja lääkäri kirjoitti raporttiin, että karkotus voisi vahingoittaa terveyttäni.”

Lokakuussa, kun hän sai tiedon mahdollisesta palautuksesta Liettuaan Dublin-asetuksen mukaan, hänen tilansa huononi. “Sain uuden lääkityksen. Kun oli todella paha olo, menin päivystykseen itsetuhoisten ajatusten takia ja olin päivän sairaalassa.”

Hän sanoo, että kaikki suomalaiset lääkärit kohtelivat häntä ystävällisesti ja kunnioittavasti. Hän oli sairaalassa yhden päivän Oulussa, missä hän asui ystävien luona. Myöhemmin hän sai jatkohoitoa Helsingissä.

Mukhametovin mukaan suomalaiset ihmiset ja vastaanottokeskusten työntekijät ovat kohdelleet häntä hyvin. “Tunsin, että täällä on inhimillisyyttä. Kukaan ei rajoittanut vapauttani. Helsingissä työntekijät olivat ystävällisiä.”

Hän sai taloudellista tukea, kuten muutkin turvapaikanhakijat. Hän sanoi, että Helsingin vastaanottokeskuksessa oli paremmat olot kuin Vantaan vapaaehtoisen paluun keskuksessa. “Helsingissä oli siistiä ja ruokaa tarjolla. Vantaalla olot olivat huonommat.”

Vantaan keskuksen vaikea ympäristö pahensi hänen masennustaan. “Yritin pysyä aktiivisena: kävelin kaupungilla, kävin tapahtumissa, museoissa ja kirjastossa. Se auttoi vähän.”

Ystävät ovat myös tukeneet häntä. “He näkivät, että minulla on vaikeaa, ja kutsuivat minut luokseen. Kävimme luonnossa ja saarella – se auttoi hetkeksi.”

Mukhametov pelkää, että jos hänet palautetaan Liettuaan, hän joutuu suljettuun vastaanottokeskukseen ja rikostutkintaan “laittomasta rajanylityksestä”. Hän uskoo, että ihmiset Liettuassa näkevät hänet vihollisena, eivät ihmisenä. Lisäksi Liettuan media, viitaten Kaunasin alueen pääsyyttäjään Rimas Bradunakseen, väittää, että juuri Liettuan syyttäjänvirasto vaatii Suomea luovuttamaan Muhametovin. 

Silti hän saa myös paljon tukea. “Monet kirjoittavat minulle ja sanovat, että tein oikein. Se antaa minulle voimaa.” Vaikeuksista huolimatta hän haluaa jatkaa taisteluaan suojelun puolesta.

Oksana Chelysheva

joka haastatellut Daniil Mukhametovia,  on Helsingissä asuva toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti