Onnellisen maan onneton loppu?
Suomi on valittu useamman kerran maailman onnellisimmaksi maaksi. Vaikka me sitä suomalaiseen tapaan itse ihmettelemmekin, on tälle valinnalle myös perusteensa. On monia sellaisia asioita, joita pidämme itsestäänselvyytenä, mutta joita monien muiden maiden asukkaat voivat vain toivoa.
Ensimmäisenä niistä on meitä ympäröivä suhteellisen puhdas luonto, josta voimme kaikki nauttia käyttämällä jokamiehen oikeuksia. Kytkentä luontoon on yksi parhaimmista tavoista edistää mielenterveyttä. Toinen on perustuslakimme, joka takaa Suomessa laajat perusoikeudet, kuten oikeuden elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, yhdenvertaisuuteen, sanan- ja uskonnonvapauteen, liikkumisvapauteen, yksityisyyden suojaan, sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, kuten oikeuden työhön, opetukseen ja riittävään toimeentuloon, joita julkisen vallan on turvattava. Näiden oikeuksien hyödyntämisen mahdollistaa koulujärjestelmämme, joka on kattava monine merkittävine yksityiskohtineen, kuten kouluruokailu.
Demokratiaa on tukenut yksikamarinen eduskuntamme, joka on taannut erilaisille poliittisille voimille mahdollisuuden osallistua valmistelu- ja toimeenpanovaltaan hallituksessa. Monipuoluejärjestelmä ja erilaiset hallituskoalitiot ovat merkinneet sitä, että hallitusohjelmat eivät ole radikaalisti muuttuneet mutta joka samalla on merkinnyt vakaata kehitystä.
Yhteistyö työmarkkinaosapuolten kanssa on tasapainottanut työelämän kehitystä kytkemällä sen sosiaaliturvan uudistuksiin. Esimerkiksi eläkejärjestelmän uudistukset on voitu toteuttaa yhteistyössä ilman merkittäviä levottomuuksia työmarkkinoilla. Suomalainen yhteiskunta on myös tukenut yritysmaailman innovaatioita kuten aikoinaan Nokiaa.
Onnellisuuttamme on tukenut myös sosiaaliturvajärjestelmämme, joka on tarjonnut laajat palvelut ja toimeentuloturvan erilaisissa kriisitilanteissa. Erityisen suuri merkitys on ollut laajalla järjestökentällä, joka on paitsi tarjonnut tukea ja osallistumisväylän eri väestöryhmille myös antanut tärkeän kriittisen vastapainon julkiselle vallalle.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on monia sosiaalisia innovaatioita, jotka ovat helpottaneet arkeamme. Näistä innovaatioista on kerrottu mm. Ilkka Taipaleen toimittamassa kirjassa 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Tämä kirja on käännetty yli 50 kielelle kertomaan maailman onnellisimman kansan keksinnöistä.
Entä nyt? Elämmekö nyt tämän kansan onnetonta loppua? Emme enää sitoudu ilmastonmuutoksen torjuntaan, joka takaisi meille luontomme säilymisen. Näkemykset, joilla sosiaaliturvaa rajoitetaan maahan muuttajilta, ovat voimistuneet. Samalla kaikista heikompiosaisten sosiaaliturvaa leikataan ja rikkaimmille annetaan verohelpotuksia. Koulutuksesta leikataan ja järjestöjen toimintaedellytyksiä kavennetaan. Lehdistön sananvapaus on heikentynyt ja kriittisiltä järjestöiltä viedään valtion tuki. Hallituksen esityksiä valmistellaan kuulematta niitä, joita esitykset koskevat. Työntekijäjärjestöjen asemaa heikennetään. Monimutkaisiin ongelmiin haetaan yksinkertaisia ja populistisia ratkaisuja. Yhteistyön sijaan korostetaan vastakkainasettelua.
Edellä olevat esimerkit ovat osa niistä tekijöistä, jotka selittävät suomalaisten onnellisuutta tai ahdistusta. Onnellinen kansa ei voi tarkoittaa vain parempiosaisten onnellisuutta ja vaurautta, vaan onnellisuuteen on oltava mahdollisuus koko väestöllä. Rauha on turvallista arkea.
Kari Välimäki
Kirjoittaja on Rauhanliiton puheenjohtaja
