Rauhanliike ja Venäjä
Rauhanliike on yksiselitteisesti tuominnut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Rauhanliike ei ole koskaan väkivaltaisten ratkaisujen puolella. Haluamme Ukrainan sodan päättyvän mahdollisimman pian emmekä usko siihen, että kummankaan sotaa käyvän maan tavalliset kansalaiset kannattavat sotaa. Mitä siis rauhanliike voi tehdä tällaisessa tilanteessa?
Käytyämme keskustelua Venäjältä lähteneiden toisinajattelijoiden kanssa ainoa toivo sodan lopettamiseksi näyttäisi olevan Venäjän demokratisoituminen ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan aikaansaaminen. Venäläiset emigrantit eivät usko sen paremmin Venäjän kuin Ukrainankaan sotilaalliseen voittoon. Molemmat osapuolet ovat jo kärsineet suuria inhimillisiä ja aineellisia tappioita ja näiden veljeskansojen välille on muodostunut syvä useita vuosikymmeniä kestävä vihanpito.
Putinin hallinto ei tosiasiassa halua rauhaa, sillä Ukrainan sota antaa sille mahdollisuuden pitää kansalaiset kurissa. Ulkopolitiikka on Venäjälläkin sisäpolitiikan väline. Venäläiset eivät luota johtajiinsa, mutta he eivät välttämättä myöskään länsimaihin. Luottamuksen eli sosiaalisen pääoman puute on Venäjällä syvällä ja peräisin tsaarinvallan ja Neuvostoliiton ajoilta. Ulkoiseen uhkaan vetoaminen on tällaisessa tilanteessa Venäjälläkin kansaa yhdistävä tekijä. Kun Venäjällä ei ole todellista poliittista oppositiota, vapaata lehdistöä ja demokratiaa, vallanpitäjien yksipuolisesta propagandasta muodostuu vähitellen ainoa totuus. Tämän totuuden kyseenalaistajia ja heidän lähipiiriään rangaistaan samalla tavalla kuin Stalinin aikana.
Kun Putin haluaa jatkaa sotaa ja eurooppalaiset maat haluavat tukea Ukrainan aseellista taistelua ilman minkäänlaista todellista suunnitelmaa rauhan aikaansaamisesta, sota pitkittyy. USA:lla ei Trumpin hallitessa ole todellista tarvetta saada aikaan rauhaa, kuten on havaittu Trumpin mielenmuutoksista joka kerta hänen tavatessaan Putinin. Trump on Naton avulla saanut Länsi-Euroopan maat varustautumaan ennennäkemättömästi ja tämä hyödyttää USA:n aseteollisuutta. Ukraina saa aseita USA:sta ja Länsi-Eurooppa maksaa. Miksi Trump haluaisi vähentää USA:n asemyyntiä?
Myös ideologisesti Trump on hyvin lähellä Putinia. Trump haluaa itsevaltiutta heikentämällä liittovaltion siviilihallintoa, lähettämällä kansalliskaarti eri osavaltioihin, heikentämällä yliopistoja ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa, rajoittamalla sananvapautta ja tekemällä superrikkaita hyödyttäviä päätöksiä. ”Diilejä” tekemällä Trump tavoittelee poliittisen ja taloudellisen vallan keskittämistä muutamille harvoille ihan samalla tavalla kuin Putin on tehnyt Venäjällä.
Venäjä yritettiin 1990-luvun alusta alkaen integroida kansainväliseen yhteisöön taloudellisen yhteistyön avulla. Pitkällä tähtäyksellä tavoitteena oli sama kuin mitä Länsi-Euroopassa tapahtui EU:n myötä, eli entiset viholliset sidottiin toisiinsa ensin taloudellisin sitein ja sitten laajemman yhteistyön avulla. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä Venäjällä kansainvälisen kaupan edut keskittyivät valtaosin oligarkeille, jotka olivat sidoksissa Putiniin. Länsimaat eivät juurikaan olleet huolestuneita Venäjän autoritaarisesta kehityksestä, koska kauppa Venäjän kanssa oli niille kannattavaa. Länsimaat ovat tehneet samat virheet kolonialismin aikana moneen kertaan, mistä selvänä osoituksena ovat Lähi-Itään keinotekoisesti luodut epädemokraattiset valtiot.
On vaikea kuvitella, että länsimaat voisivat ulkoapäin muuttaa Venäjän demokraattiseksi. Demokratian vieminen Afganistaniin asevoimin ei onnistunut – miksi se onnistuisi Venäjällä? Merkittävä ryhmä Venäjän demokratisoinniksi ovat Venäjältä paenneet toisinajattelijat, joilla on edelleen yhteyksiä Venäjälle. Tästä syystä eurooppalaisten maiden tulisi tukea näitä toisinajattelijoita antamalla heille turvapaikkoja sekä tukemalla heitä henkisesti ja taloudellisesti. Rauhanliike voi osaltaan auttaa venäläisiä rauhanaktivisteja ja aseistakieltäytyjiä.
Toiseksi rauhanliike voi tuoda esille sitä, etteivät tavalliset venäläiset ole sama asia kuin Putinin hallinto. Valtaosa venäläisistä ei todennäköisesti halua sotaa. Tästä syystä venäläisten kanssa olisi pyrittävä luomaan ja ylläpitämään edes jonkin tasoisia kontakteja. Tiedotusvälineiden pitäisi kertoa tavallisten venäläisten elämästä sekä Venäjällä että maanpaossa. Vuorovaikutuksen lisääminen on ainoa keino ehkäistä vahvistuvia viholliskuvia. Vuorovaikutukseen pitäisi pyrkiä kaikista vaikeuksista huolimatta myös Putinin hallinnon kanssa. Sotaa ei voi lopettaa yksipuolisesti. On muistettava, että toinen maailmansota päättyi sopimukseen itsevaltiaan Stalinin kanssa.
Kolmanneksi rauhanliike voi tuoda esille sen, että rauhan edellytyksenä ovat demokratia, sananvapaus ja ihmisoikeuksien kunnioitus. Tämä edellytys ei koske vain Venäjää vaan kaikkia maita. Putinin olisi ollut erittäin vaikea aloittaa sotaa, jos siellä olisi vallinnut demokratia sananvapauksineen ja oppositioineen.
Neljänneksi rauhanliike voi tukea kaikkia Venäjän talouteen ja johtoon kohdistuvia vastaisia pakotteita. Pakotteiden tulisi olla nykyisiä kattavampia ja aukottomampia.
Viidenneksi rauhanliikkeen tehtävänä on myös tuoda esiin sodan todellisuus. Sota ei ole sankaruutta ja voittoja. Sota ei ole ylevää eikä se ole koskaan pelkästään puolustautumista, vaan myös puolustautuja pyrkii tappamaan ja tuhoamaan. Sota on ruumiita, kärsimystä ja omaisuuden tuhoamista.
Kari Välimäki
Puheenjohtaja
