Tarvitsemme uutta turvallisuuspolitiikkaa
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on murroksessa. Nykyinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on vanhentunut ja se on osoitus siitä, miten vaarallista on rakentaa kansallista turvallisuutta yhden kortin eli USA-vetoisen NATOn varaan. Uuden selonteon laatimisessa on uhkana, että perustuu edelleen yksipuoliseen näkemykseen sekä yhteistyökumppaneista että turvallisuutta tukevista tekijöistä.
Nykyisessä tilanteessa pitäisi olla itsestään selvää, ettei kiihtynyt asevarustelu lisää turvallisuutta. Vaatimus puolustusmenojen nostamisesta 5 prosenttiin BKT:sta on epärealistinen ja vaarantaa julkisen talouden kestävyyden. Asevarustelu hyödyttää ainoastaan aseteollisuutta. Sotilaalliseen varustautumiseen lisätyt voimavarat ovat poissa koulutuksesta ja sosiaaliturvasta eli keskeisistä sisäistä turvallisuutta luovista tekijöistä. Sisäisen turvallisuuden järkkyessä heikentyy myös kansallinen turvallisuus.
Suomen ulkopoliittisen linjan täytyy olla myös tekojen tasolla sääntöpohjaiseen kansainväliseen yhteistyöhön perustuvaa. Tästä syystä Suomen on pidettävä kiinni YK:n ja muiden globaalien järjestöjen vahvistamisesta. Esimerkiksi USA:n tuontitullit ovat selvästi Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjen vastaisia. Suomen irrottautuminen Ottawan miinankieltosopimuksesta osoittaa myös, ettei Suomi tosiasiassa tue kansainvälistä sääntöpohjaista yhteistyötä.
Suomen on myös arvioitava perusteellisesti NATO-jäsenyyden käytännön merkitystä. USA:n heikentäessä NATO:a Suomi ei voi enää nojata yksipuolisesti USA:han. Trump on halunnut omia itselleen Grönlannin, vaikka Tanskan ja USA:n välinen DCA -sopimus on solmittu erityisesti Grönlannin ja Färsaarten turvaksi. Presidentti Trump sanoi Davosissa, että Grönlannin puolustaminen olisi perustellumpaa, jos Grönlanti olisi osa USA:ta. Suomen on arvioitava tämän takia uudestaan omaa DCA -sopimusta, joka loukkaa kansallista suvereniteettiamme.
Arvopohjaisen realismin tulisi näkyä ulkopoliittisissa kannanotoissa unohtamatta arvoja kuten ihmisoikeuksia, demokratiaa ja vapaata tiedonvälitystä sekä sääntöpohjaista kansainvälistä yhteistyötä. On suorastaan tuskallista seurata ulkopoliittisen johdon haparoivia kannanottoja suhteessa USA:han ja Israeliin, joiden toimintaa ei tuomita samalla tavalla kuin Venäjän vastaavia.
Turvallisuus lisääntyy, jos kaikissa maissa ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. Tästä syystä Suomen olisi pitänyt jo vuosituhannen vaihteesta alkaen kiinnittää huomiota Venäjän itsevaltaiseen kehitykseen. Putinin itsevaltius mahdollisti myös Ukrainan sodan. Suomen on oltava riittävän rohkea näkemään vastaavaan kehityksen USA:ssa.
Suomi on menestynyt ja pysynyt vakaana nimenomaan siksi, että se on aiemmin sitoutuneet kansainvälisiin sääntöihin ja sopimuksiin. Sääntöpohjainen yhteistyö torjuu mielivaltaa ja lisää ennustettavuutta. Epävakaassa maailmassa on helppo korostaa kansallista etua ja voimapolitiikkaa, mutta juuri yhteiset säännöt estävät konfliktien syvenemisen.
Demokratia ja ihmisoikeudet ovat turvallisuuden ydintä. Kun kansalaiset voivat luottaa oikeuksiensa toteutumiseen ja saada vapaasti tietoa, yhteiskunta pysyy vakaana. Vapaa tiedonvälitys suojaa meitä propagandalta ja manipuloinnilta.
Ydinaseet muodostavat suurimman yksittäisen uhan ihmiskunnalle. Suomen tulee jatkossakin kieltäytyä kaikista ydinaseista ja edistää ydinaseriisuntaa kansainvälisesti. Ulko- ja turvallisuuspoliittiset resurssimme tulee suunnata kriisinhallintaan, diplomatiaan ja rauhanrakentamiseen.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on mietittävä myös uudestaan ulkopoliittinen suuntautumisemme. Pitäisi huomata, että Pohjoismaat ja arktinen alue Kanada mukaan lukien ovat Suomelle luonnollisia yhteistyökumppaneita. Yhteiset arvot ja arktisen alueen erityiskysymykset – ilmastonmuutos, alkuperäiskansojen oikeudet ja luonnonvarojen hallinta – vaativat yhteistä ratkaisua.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee perustua aidosti kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseen sekä demokratian, ihmisoikeuksien ja vapaan tiedonvälityksen puolustamiseen. Suomen on toimittava kansainvälisten järjestöjen, etenkin YK:n ja WTO:n, tukemiseksi ja uudistamiseksi. Suomen on ajettava aseidenriisuntaa vastustamalla ydinaseiden ja muiden joukkotuhoaseiden leviämistä sekä liityttävä takaisin Ottawan miinasopimukseen. Puolustusmenoja ei saa kasvattaa nykyisestään ja rauhantyöhön on osoitettava voimavaroja. Suomen tulee edistää kaikin tavoin Pohjoismaiden ja arktisen alueen yhteistyötä. Suomen turvallisuus rakentuu rauhan, yhteistyön ja oikeudenmukaisuuden varaan. Suomen ei tarvitse olla tuomari vaan lääkäri, joka noudattaa itse hyväksymiään arvoja ja periaatteita.
