Suomettumisen uusi muoto
Virallinen Suomi vaikeni pitkään Neuvostoliitossa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista ja epädemokraattista rakenteista. Yhteistyö Neuvostoliiton kanssa perustui pitkälti YYA-sopimukseen sekä Suomelle edulliseen bilateraaliseen kaupankäyntiin. Suomea arvosteltiin Neuvostoliiton nuoleskelusta ja suomettumisesta puhuttiin häpeälliseen sävyyn.
Nyt Suomi on suomettunut USA:n suhteen. Tästä ei kuitenkaan puhuta. Presidentti Trumpin kansainvälistä oikeutta rikkovat puheenvuorot ja teot jäävät ilman virallista kritiikkiä. Virallinen Suomi ei arvostele Trumpin puheita Panaman, Grönlannin tai Kanadan valtaamisesta. Virallinen Suomi ei tuomitse USA:n laitonta hyökkäystä Iraniin kuten ei myöskään Israelin tekemää palestiinalaisten kansanmurhaa. Suomi on USA:n liittolainen ja YYA-sopimuksen on korvannut sitä paljon pidemmälle menevä DCA-sopimus.
Ulkopoliittinen johto puhuu arvopohjaisesta realismista. Arvoista ovat unohtuneet ihmisoikeudet, demokratia ja sääntöpohjainen kansainvälinen yhteistyö. USA loukkaa ihmisoikeuksia siirtotyöläisten suhteen ja demokraattista päätöksentekoa Elon Muskin hallintoa rapauttavalla toiminnalla. USA:n hyökkäys Iraniin rikkoo kansainvälistä oikeutta samoin kuin Israelin toimet Palestiinassa. Virallinen Suomi unohtaa arvot, kun on kyse USA:sta tai Israelista.
Virallisen Suomen realismia on varustautuminen sotaan. Suomi hyväksyy silmät ummessa Naton tavoitteen nostaa puolustusmenot 5 prosenttiin BKT:sta. Tämä tapahtuu sosiaaliturvasta ja koulutuksesta leikkaamalla ja siten sisäistä turvallisuutta heikentämällä. Realismia on myös, että virallinen Suomi yhdessä Naton pääsihteerin kanssa nuoleskelee Trumpia ja pönkittää hänen itsevaltaisia otteitaan. Teemme USA:n suhteen kaikki samat virheet kuin teimme Neuvostoliiton kanssa, kun vaikenimme heidän epädemokraattisesta kommunistisesta järjestelmästään ja myöhemmin tuimme Putinin diktatuurin kehitystä. Vahvemman edessä vaietaan ja tätä pidetään realismina.
Käynnissä olevista sodista ja varustautumisesta eivät hyödy ketkään muut kuin yksivaltiutta havittelevat johtajat ja aseteollisuus. Tavallinen kansa kärsii joko suoraan sodasta tai asevarusteluun käytetyistä varoista, jotka ovat poissa kansalaisten hyvinvoinnin edistämisestä.
Mikähän on se ongelma, joka tulevalla sodalla ratkaistaan? Epäoikeudenmukaisuus? Ilmaston muutos? Länsimainen demokratia? Ehkä tulevalla ja mahdollisesti viimeisellä maailmasodalla pelastetaan arvopohjainen realismi. Lopussa maa on autio (realismi) ja tyhjä (arvoton).
Kari Välimäki
Puheenjohtaja
