Ukraina, ystävämme
Olisittepa nähneet illallisseurueen meillä Taipaleilla! Ennenkuin emäntä ehti latoa jälkiruokaa pöytään, päät olivat kaikki keskittyneet kännykkävideoihin. Mitä siellä katsottiin: sydänleikkauksia toinen toisensa jälkeen. Pöydän ympärillä istuivat nimittäin LSV:n ukrainalaiset vieraat – joukossaan Ukrainan tunnetuin sydänkirurgi – ja suomalaiset kollegat marraskuussa 2015. Mihinkäs ammattilainen pääsee intohimostaan.
Tämä oli vastavierailu. LSV teki nimittäin vuonna 2015 matkan Ukrainaan tarkoituksella tutustua paikallisiin toimijoihin ja innostaa väkeä IPPNW: n riveihin. Mukana oli tuolloinen toiminnanjohtajamme, ukrainaa puhuva Salla Nazarenko, rauhanryhmän vetäjä Kati Juva, historioitsija Veli-Pekka Leppänen sekä Ilkka ja Vappu Taipale. Runsaaseen ohjelmaan mahtui mm. valtion sydäntautikeskus, sotaveteraanien kuntoutuskeskus, kansainvälinen kauppakamari, Musta Tulppaani- järjestö, jonka toimintaa Kati Juva kuvasi vastikään, ja Kiovan keskussotilassairaala. Sen johtaja Anatoli Kasmirtshuk ilmaisi asian näin:” Kaikki ajattelevat, että jos jotakin tapahtuu, Kiovan sairaala pelastaa. Niinhän se onkin; jos jotakin tahoa haluatte auttaa täällä, niin meitä”.
Separatistialueilla oli syyskuussa 2015 ollut jo toista vuotta käynnissä sota, joka näkyi jatkuvana haavoittuneiden virtana sairaalassa. 150 000 nuorta oli jo kierrätetty taisteluissa, 6500 haavoittunutta hoidettu kuluneena vuonna. Kriisin pitkittymistä ennakoitiin, mutta kenenkään mielikuvitus ei riittänyt helmikuun 2022 tapahtumiin asti.
Miten onnistuimme yrityksessämme herättää Ukrainaan oma IPPNW-ryhmä? Aluksi näytti siltä, että intoa riittäisi. IPPNW:n katalogissa esiintyy edelleen UPPNW ja sen yhdyshenkilönä isäntämme Yuri. Mutta ajauduttiin kuitenkin tilanteeseen, jossa Anastasia Medvedeva edusti koko Venäjää ja CIS-aluetta; Anastasia on ollut IPPNW-ympyröissä jo 2000-luvun alusta asti. IPPNW:n Venäjän co-presidentti Vladimir Garkavenko on itse oikeastaan ukrainalainen, näinhän perhesiteet ovat Venäjän ja Ukrainan välillä tiiviisti toisiinsa kietoutuneet.
Eihän Ukraina ollut mikään pulmunen, korruptio söi siellä kansan varoja ja poliitikkojen uskottavuutta. Samaa voisi sanoa isosta naapuristammekin. Mutta kansa, ihmiset ovat sydämellisiä ja vieraanvaraisia. IPPNW:n viesti rauhan tarpeellisuudesta ja ydinsodan estämisestä saa ihmisten kesken kaikupohjaa molemmin puolin.
Sitten alkoi sota helmikuussa 2022. Ensimmäisenä sotapäivänä Yuri viestitti, että hänen vaimonsa oli juuri synnyttänyt heidän ensimmäisen lapsensa, pojan, sairaalan pommisuojassa. Whatsapp-yhteys on toiminut tähän asti ja Yuri on raportoinut jatkuvasti kasvavasta humanitäärisestä kriisistä ja siviiliväestöön kohdistuneista sotarikoksista. Milloin on pommitettu sairaaloita, milloin korkeakouluja opiskelija-asuntoineen. Tuntui helpotukselta, kun International Criminal Courtin syyttäjä Karim A.A.Khan päätti nostaa syytteen Venäjää vastaan. Kyynikot sanovat, ettei siitä ole apua, mutta moraalinen voitto se on joka tapauksessa, ja tuntuu syvästi oikeudenmukaiselta taistelujen keskellä elävien mielestä.
Boris, sydänkirurgimme ja Pavel, sairaalan kansainvälinen johtaja ovat sodan ensi päivinä pitäneet yllä rohkeaa mieltä. Maaliskuun ensimmäisen päivän viesti on jo rajumpi vetoomus:
” Any help is appreciated!All the medical staff is living in the hospital 24/7. Next a few days are going to be very tough.
Best from Kyiv!pavel”
Liitteenä oli lista tarvikkeista, joita sairaalasta puuuttuu; se välitettiin heti aiemmalle videoita ihailleelle pöytäseurueelle.
LSV:n tavoitteena on aina ollut pitää yhteyttä niin itään kuin länteen. Monta mielenkiintoista matkaa olemme tehneet Moskovaan vuosien kuluessa. Suunnitelmamme matkustaa naapuriin syksyllä 2022 ovat nyt toistaiseksi jäissä. Tällä hetkellä on tärkeää pitää IPPNW:n viesti selkeänä sekä tukea yhteistyötä Venäjän ja Ukrainan sisarjärjestöjemme välillä. Meillä suomalaisilla on siihen pitkät perinteet, ja varmasti ymmärrystä vaikeisiin olosuhteisiin.
Vappu Taipale
Kirjoittaja on Rauhanliiton hallituksen varajäsen.
Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.
