Vappu Taipale: Terveisiä Nagasakista – Japani pysyy ja muuttuu
Lämpöä oli +28 astetta, välillä aurinko paahtoi, väliin tihuutti vettä. IPPNW, kansainvälinen lääkärit ydinsotaa vastaan-järjestö piti 24. kongressinsa Nagasakissa, kaupungissa, joka oli joutunut ydinpommin sattumalliseksi kohteeksi 80 vuotta sitten. Pilvet olivat peittäneet Kokuran, Hiroshiman lisäksi USA:n toiseksi kohteeksi valitun kohteen, ja niin kapteeni Tibbet lensi ”Fat man”-pommeineen Nagasakiin, kapeassa laaksossa sijaitsevaan satamakaupunkiin. 75 000 ihmistä menetti henkensä ja säteilysairaudet jäivät vaivaamaan kymmeniä tuhansia kaupunkilaisia. Nyt kaupunki viheriöi ja sen teollisuus kukoistaa, mutta ihmiset vielä muistavat menneen kohtalonsa.
Japani ikääntyy maailman kärkimaana ja lapsia syntyy vähän, mutta maahanmuuttoon suhtaudutaan edelleen kielteisesti; eipä kaduilla juuri näy tummia ohikulkijoita. Tuleva pääministeri Sanae Takaichi, ensimmäinen nainen tässä virassa, on jo saanut kutsumanimen ”Japanin Thatcher”. Hänet tunnetaan tiukasta oikeistopolitiikastaan ja maahanmuuttovastaisuudestaan.
HIroshi Taka, vanha ystävämme ja Gensyikyon, Japanin ydinaseiden vastaisen neuvoston aiempi pääsihteeri, näkee maansa tilanteen pulmallisena. MIelipidetiedustelujen mukaan noin 70 prosenttia japanilaisista haluaisi maansa liittyvän ydinkieltosopimukseen (TPNW), joka tekee ydinaseista paitsi moraalittomia, niin myös laittomia. Toisaalta suunnilleen sama määrä japanilaisista pitää USAn ydinsateenvarjoa hyvin tärkeänä ja haluaisi vahvistaa sitä. Tätä ristiriitaa ei ole kyetty käsittelemään julkisesti saati ratkaisemaan. Kumpi olisi tärkeämpää, liittyä niiden maailman 122 maan joukkoon, jotka vaativat täydellistä ydinasekieltoa, vai nojautua Yhdysvaltojen ydinaseiden suojaan? Japanin hallitus pitää selvänä, että ydinsateenvarjon suhteen kyse ei ole ”hyvästä tai pahasta”, vaan välttämättömyydestä, joten se ei näe asiassa ristiriitaa. Kansalaiset eivät vain ole tästä vakuuttuneita.
Nykyinen maailmanpoliittinen tilanne värittää japanilaisten elämää. Osa pohtii vakavasti koko alueen lähitulevaisuutta. Onko USA luotettava? Entä jos – tai pikemminkin kun – Kiina ryhtyy agressiiviseksi ja vaatii Taiwania itselleen? Japanin asema tulee silloin olemaan USAn militaarien asemapaikka, josta käsin toimitaan Taiwanin tukena; paljonko maalla silloin on itsellään sananvaltaa? PItäisikö sittenkin varustautua omalla ydinaseella, jonka Japanin teknologisella osaamisella arvioidaan yleisesti valmistuvan hyvin nopeasti, vain kuukausissa. Joka tapauksessa edessä on uusi tilanne: maan asevarustelun huima lisäys on jo tosiasia. Japani vertautuu Saksaan, aiempi koko maailman vaatima ja arvostama pidättyväisyys on molemmissa maissa murtunut ja muuttanut voimatasapainoa.
IPPNW:n kongressissa tuli meille lääkäreille esiin uudenlainen kulma ydinasevarusteluun. Tavanomaiset aseet, etenkin droonit, tulevat yhä tarkemmiksi ja täsmällisemmiksi. Kohta ydinaseet alkavat vaikuttaa vanhanaikaisilta, epätarkkaa tuhoa kylväviltä ja liian kalliilta. Näemmekö kauden, jolloin ydinaseriisunta tapahtuukin uuden teknologian takia, jolloin ydinaseet jäävät modernimman ja runsaamman asevarustelun alle? Näin militarismi luo nahkansa teknologisen muutoksen myötä ja seurauksena syntyy taas lisää aseita ja uuden sukupolven entistä valtavampi varustelukierre.
Rauhantahto on vaikea laji, mutta lääkäreiden sanoma on entisensä lainen. Tauti, jota ei voi parantaa, on pyrittävä ehkäisemään. Sotien seuraukset leviävät syövän lailla väestöön kuluttaen inhimillisiä ja aineellisia voimavaroja, turhaan. Ennaltaehkäisy on paras vaihtoehto.
Vappu Taipale
Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.
