Henkilömiinat kieltävästä sopimuksesta ei pidä vetäytyä
Ei voi kuin olla samaa mieltä Presidentti Stubbin kanssa, kun hän kommentoi kesähelteillä virinnyttä miina-innostusta ja kysymystä siitä, pitäisikö Suomen vetäytyä myös henkilömiinat kieltävästä sopimuksesta; hän ei näe tässä vaiheessa mitään tarvetta sille. Turvallisuuspolitiikkaan ei koskaan pidä sekoittaa populismia.
Miinakielto on ennen kaikkea humanitaarinen kysymys. Kyse on siitä, ettei minkään valtion pitäisi edes suunnitella käyttävänsä aseita, jotka aiheuttavat siviileille kohtuutonta kärsimystä. Miinojen vuosittaisista uhreista noin 80% on siviilejä, joista liki 40% on lapsia.
Henkilömiinoja kutsutaan arkikielessä usein maamiinoiksi ja sotilaiden keskuudessa jalkaväkimiinoiksi. Niitä käytetään asettamalla ne maahan, jossa ne voivat säilyä toimintakykyisinä vuosia. Henkilömiinat räjähtävät mallista riippuen esimerkiksi päälle astumisesta aiheutuvasta paineesta tai ihmisen osuessa määrätylle etäisyydelle niistä.
Suomi liittyi miinakieltosopimukseen vuonna 2012.
Henkilömiinat ovat edelleen suuri humanitaarinen ongelma. Ottawan miinakieltosopimus oli menestystarina ja se, että henkilömiinat saatiin kiellettyä kansainvälisellä lailla on valtavasti säästänyt henkiä – ennen kaikkea siviilien – ja vähentänyt vammautumisia sodissa ja sotien jälkeen kun miinojen käyttö on vähentynyt. Silti edelleen liian moni kuolee ja haavoittuu miinoista ja sen kaltaisista räjähteistä. Esimerkiksi Venäjä ei piittaa kansainvälisestä laista ja humanitaarisen oikeuden sopimuksista.
“Meidän, Suomen, tulee pitää kiinni kansainvälisistä sopimuksista eikä romuttaa ja purkaa aseidenriisuntaa ja valvontaa maailmalla”, toteaa Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius, joka pitkään oli Suomen henkilömiinojen vastaisen kampanjan koordinaattori.
