Eduskunta hyväksyi DCA-sopimuksen sisällön –  rauhanaktiivien mielenosoitus ma 1.7.2024 kello 12 

Eduskunta käsitteli täysistunnossa perjantaina 28. kesäkuuta Yhdysvaltojen kanssa tehtyä puolustusyhteistyö eli DCA-sopimusta. Ensimmäisen käsittelyn pohjana oli ulkoasiainvaliokunnan mietintö (UaVM 5/2024 vp)​. Keskustelun päätteeksi eduskunta hyväksyi lakiesityksen sisällön ulkoasiainvaliokunnan mietinnön mukaisena. Toinen käsittely on ma 1.7, jolloin rauhanaktiivien ryhmä kokoontuu eduskunnan portaille mielenosoitukseen sopimusta vastaan.

Lue lisää: Mielenosoitus-tapahtuma

Sopimus uhkaa suvereenisuutta kun annettaan pääsy vieraan vallan joukoille Suomen alueelle rauhanaikana, muulloinkin kun sovituissa harjoituksissa 

Suomen Rauhanliitto ei ole kannattanut DCA-sopimuksen hyväksymistä, koska sopimus sen mielestä uhkaa Suomen suvereenisuutta, siis Suomen omaa jakamatonta päätösvaltaa suhteessa mitä omalla alueella tehdään ja tapahtuu, kun päästetään vieraan maan asevoimia ja -joukkoja valtuuksin maahan, ja sen Suomen turvallisuutta lisäävästä vaikutuksesta polarisoituneessa maailmanpolitiikassa voi olla montaa mieltä. 

Eduskunnan Ulkoasianvaliokuna  katsoo sen sijaan että “sopimus perustuu Suomen suvereniteetin, lainsäädännön ja kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden kunnioittamiseen.”   

Varsinkin iso periaatteellinenkin kysymys voisiko Suomen ydinaseettomus-politiikka muuttua DCAn myötä ihan konkreettisesti, jos Suomen alueita tai ilmatilaa käyettäisiin esim niide kauttakuljettamiseen on huolettanut rauhanliikettä laajemminkin. 

Ydinasekysymyksen suhteen Ulkoasianvaliokunta katsoo, että on riittävää, että:

”Yhdysvalloilla ei nykyisen politiikkansa mukaan ole suunnitelmaa, aikomusta tai syytä sijoittaa ydinaseita uusiin maihin, ja kysymystä ydinaseiden tuomisesta tai kauttakulusta Suomen kautta pidetään teoreettisena”, (UAV tiedote).

Valiokunnan mukaan suvereniteetin kunnioittamista vahvistaa se, että sopimuksen keskeisimpiin artikloihin kirjattiin velvoite molempien osapuolten näkemysten kuulemisesta ja niiden huomioon ottamisesta. 

Kriitikot kuten Rauhanliitto ovat pitäneet “huomioon ottamista” varsin epämääräisenä määrenä.

Puolustusyhteistyösopimus syventää Suomen ja Yhdysvaltojen välistä tiivistä yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla. Sopimus sääntelee mahdollisuutta Yhdysvaltojen sotilaalliseen läsnäoloon Suomessa kaikissa turvallisuustilanteissa.  

Sopimus  parantaisi  hallituksen ja eduskunnan uskomuksen mukaan: “edellytyksiä Yhdysvaltojen Suomelle antamalle tuelle vahvistaen Suomen turvallisuutta myös Nato-jäsenyyden oloissa ja vahvistaa myös Yhdysvaltojen sekä muiden Pohjoismaiden turvallisuutta.” 

Vaikka DCA-sopimuksen tekeminen Yhdysvaltojen kanssa on jossain määrin Nato yhteistyöhön liittyvää, on se kuitenkin erillinen asia. Kaikilla Nato-mailla ei ole erillistä sopimusta yhdysvaltojen kanssa ja mm. perustulakivaliokunta omassa lausunnossa toi esille lausunnossa:

”Puolustussopimus käsittelee ainoastaan Yhdysvaltojen joukkojen asemaa Suomessa, eikä se tältä osin perustu Nato SOFAn tavoin vastavuoroisuuteen. Nato-jäsenyys ei myöskään oikeuta toisten Naton jäsenvaltioiden joukkoja tulemaan Suomen alueelle ilman nimenomaista lupaa tai suostumusta, joten maahantuloa sen puitteissa on pidetty täysivaltaisuuden kannalta ongelmattomana (PeVL 80/2022 vp, PeVL 2/2024 vp). Nyt arvioitavassa DCA-sopimuksessa Yhdysvaltojen joukoille myönnetään lähtökohtaisesti oikeus tulla maahan ja liikkua suoraan sopimuksen nojalla, toteaa PEV. 

Ulkoasianvaliokuntakin kiteyttääkin keskiviikkona sopimuksesta tehdyssä mietinnössä, että:

“Yhdysvaltojen näkökulmasta puolustusyhteistyösopimuksilla on kolme keskeistä tarkoitusta. Sopimuksilla luodaan yhdenmukaiset ja ajantasaiset puitteet Yhdysvaltojen joukkojen toiminnalle, mahdollistetaan Yhdysvaltojen rahoittamat infrastruktuuri-investoinnit sovituille tiloille ja alueille sekä varmistetaan, että Yhdysvalloilla on pääsy näihin. Lisäksi varmistetaan esteetön joukkojen sekä kaluston maahanpääsy ja liikkuminen sekä puolustuskaluston, tarvikkeiden ja materiaalin sijoittaminen ennakolta.“

Keskiössä ovat siis Yhdyvaltojen ajatellut hyödyt. Suomen hyödyt jäävät epämääräisemmäksi ajatukseksi, hurskaaksi toiveeksi, että on etua yleisemmin Yhdysvaltojen asevoimien läsnäolosta ja mahdollisesta asevarastoinnista Suomessa. 

 Käytännössä Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että “ puolustusyhteistyösopimuksen tosiasialliset vaikutukset tulevat määräytymään sen mukaan, kuinka laajasti yhteistyötä tehdään ja missä määrin USA:n joukkoja sekä huollettavia ja USA:n sopimustoimittajia tulee Suomen alueelle.“ 

Valiokunta saaman selvityksen mukaan sopimus vaikka se mahdollistaisi pysyvämmän läsnäolon , ei merkitsisi Suomessa Yhdysvaltojen pysyvää läsnäoloa, vaan USA:n joukot olisivat Suomessa jatkossakin lähtökohtaisesti esimerkiksi koulutus- ja harjoitustoimintaan tai muuhun yhteistoimintaan liittyen.

Yksi johon mm. Rauhanliitto ja monet muut kiinnittävät huomiota on se että Yhdysvaltojen sotilailla on toimivaltuuksia toimia myös heille “annettujen” alueiden ulkopuolella läheisyydessä,  ja se miten tämä määritellään, tai ettei sitä määritellä , oli esillä myös edskuntakäsittelyssä ja valiokunna mietinnössä, että aiheesta sovittava jollain lailla käytännössä keskusteluilla.. Miten jäi varsin epämääräiseksi taas sekin. 

 Mutta jotta Suomen armeija ja sotilaat voisi sitten suojata amerikkalaisia ja heidän operaatioita Suomesssa on on nyt sitten sen sijaan valmisteltavana hallituksen esitys laiksi puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta jolla esitetään että ei vana amerkkailsilla sotilailla vaan myös Suomen Puolustusvoimien toimivaltuuksien laajentamista Puolustusvoimien käytössä olevien alueiden ulkopuolelle niiden välittömään läheisyyteen,  sekä vieraan valtion asevoimien joukon turvaamiseksi.

..ilman kansalaiskeskustelua Eduskunta ei kokenut,  että sen olisi tarvinnut kuulla esim kansalaisyhteisuntaa tai edes saamelaisia , heidän alueensa ja osalta, asiaa käsiteltäessä, vaan ainoat joita esim Ulkoasianvaliokunta kuuli asiantuntijoina jotka ei ole ministereitä tai hallinnon  virkamiehiä, olivat professori Tuomas Forsberg, Hiski Haukkala ja Antero Holmila. Yleensä, tai ennen nykyistä hallitusta, valiokunnat kuuli laaja-alaisesti asiantuntijoita – myös kriittisiä – ja kansalaisyhteiskunnan edustajia.