Lasten kampanja ydinaseita vastaan
Hannah Rabin, 16-vuotias kiharapää tuli Suomen Rauhanliiton järjestämään kongressiin ”Children and War” (Lapset ja sota) vuonna 1982. Hannah esitelmöi kongressissamme käynnistämästään lasten kampanjasta ydinaseiden riisunnan puolesta.
Siis aikakautensa Greta, rohkea nuori, melkein lapsi, joka näki velvollisuudekseen huutaa lasten hätää aikuisten ja ennen kaikkea päättäjien kuuluville. Ydinaseiden aiheuttama ahdistus oli käsin kosketeltava. Tuntui selvältä, että maailma tuhoutuu, jos annamme arvaamattomien johtajien päättää kohtalostamme.
Keväällä 1981 viisi ystävätärtä, joista vanhimmat olivat kuudentoista, nuorimmat kahdentoista, olivat päättäneet ryhtyä toimimaan ydinsodan uhkaa vastaan. Pitkään pohdittuaan he päättivät käynnistää lasten kirjekampanjan rauhan puolesta.
Aluksi ilmoiteltiin kirkoissa ja paikallisissa rauhanlehdissä, sitten aihe kiinnosti jo laajalevikkisempiä lehtiä. Tytöt lupasivat mennä lukemaan jokaisen kirjeen Valkoisen talon eteen. Nopeasti he saivat niin paljon postia, että heidän piti pyytää jo aikuisia apuun vastatakseen kaikkiin kirjeisiin.
Tästä tulikin aikamoinen urakka, kirjeitä tuli tulvimalla, yli kolmetuhatta. Lokakuussa aktiivinen tyttöjoukko, joka oli jo kasvanut alkuperäisestä viidestä isommaksi, ilmestyi Valkoisen talon eteen. Aamuvarhaisesta myöhäiseen iltapäivään he lukivat ja lukivat lasten kirjeitä. Hieman ennen kello kuutta illalla he saivat urakkansa loppuun.
Pettymys oli suuri, kun Valkoisen talon edustaja, joka oli luvannut tulla vastaanottamaan kirjeet, ilmoitti vastoin sopimusta, ettei tulisikaan hakemaan kirjepinkkoja presidentille vietäväksi. Sen sijaan nurmikon kastelulaitteet käynnistettiin, ja tytöt ja osa kirjeitä kastuivat läpimäriksi.
Myöhemmin lapset saivat kuitenkin kohteliaan kirjeen presidentti Reaganilta. Siinä sanottiin: ”Uskokaa minua, kukaan tässä maassa ei toivo voivansa estää ydinsotaa enemmän kuin minä. Me työskentelemme nyt vahvistaaksemme puolustusvoimiamme, joiden ajattelen olevan olennaisen tärkeä rauhan säilymiselle.”
Lasten Kampanjan monistetussa tiedotteessa sanotaan, että he arvostavat presidentin kirjettä, koska se avaa kanavan Valkoisen talon ja Kampanjan välille. ”Viimeinkin lasten ääntä on kuultu. Lasten Kampanja ei kuitenkaan yhdy presidentin uskoon, että Yhdysvaltojen täytyisi vahvistaa sotavoimiaan [– –] Maailma ei koskaan ole ollut niin turvaton kuin nyt, kun kyetään tuhoamaan niin paljon.”
Mitä Hannahista tuli? Hannah sai kipinän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Hän liittyi saman tien tunnettuun poliittisesti aktiiviin ja ydinaseita vastustavaan nukketeatteriseurueeseen ”Bread and Puppet”. Nukketeatteri oli perustettu jo 1960-luvulla, ja se toimii edelleen 2010-luvulla.
Jules-isä oli huolissaan Hannahin tulevaisuudesta: tulisiko hänen lahjakkaasta tyttärestään nyt kiertelevän teatterin jäsen? Vaihdoimme kirjeitä ja mielipiteitä. Hannah oli vakuuttunut ratkaisustaan. Kuinkas sitten kävikään – oli viisasta antaa hänen kulkea omaa tietään. Muutaman vuoden kuluttua Hannah huomasi haluavansa enemmän koulutusta.
Nyt kun tapaamme Hannahin käydessämme Bostonissa, hänen ihana punainen kihara tukkansa on lyhyempi. Hänen silmänsä ovat yhtä loistavat. Hänestä on tullut terveyskeskuslääkäri Vermontiin. Isä Jules elää yli yhdeksänkymppisenä ja on poliittisesti aktiivi, kuten Hannahin äitikin. Ja nyt, perheen kolmas sukupolvi on liikkeellä. Hannahin lapset ovat pienaseita vastustavassa liikkeessä, ja osallistuivat suuriin ”March for our lives” mielenosoituksiin.
Sanotaan, että herrasmiehen kasvattaminen vie seitsemän sukupolvea. Montako sukupolvea rauhan rakentaminen vaatii? Rauhanliikettä tarvitaan vielä pitkään, mutta me emme lannistu.
Vappu Taipale
Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.
