Pieni viesti on rauhantyötä, joka rakentaa tulevaa
Lyhyt viesti Irinalle Moskovaan 17.3.22: ”Mitä kuuluu? Toivottavasti sinä ja perheesi voitte hyvin.”
Salamannopea vastaus nuorelta naiselta, joka auttoi kerran meitä järjestämään työpajaamme Varsovan Nobelkokouksessa:” Voi kiitos, kiitos teille ystävällisestä ja lämpimästä kirjeestänne! Olen niin iloinen
saadessani teiltä tämän viestin. Me teemme täällä työtä. Toivottavasti saadaan pian rauha.” Miten paljon hän lukikaan noista lakoonisista sanoistamme, ja aivan oikein.
Sotaa käydään viidettä viikkoa, mutta kuka tässä sotii? Eivät ihmiset Venäjällä tai Valkovenäjällä, vaan päättäjät ja heidän komennuksessaan olevat armeijat. Nyt on aika olla yhteydessä kaikkiin yhteistyökumppaneihimme, ystäviimme ja tuttaviimme taistelun rajan molemmin puolin Venäjälle, Vakovenäjälle ja Ukrainaan.
Opetus- ja kulttuuriministeriö viestittää virallisesti: ”Suomi tukee Euroopan komission päätöstä jäädyttää EU:n koulutus- ja tutkimusohjelmien puitteissa tehtävä yhteistyö venäläisten ja valkovenäläisten kumppanien kanssa”.— ”Venäjään kohdistuvat pakotteet ja rajoitukset on suunnattu Venäjälle valtiona. Linjaukset kohdistuvat Ukrainan tueksi, eivät venäläisiä henkilöitä vastaan”. Ainakin osa yliopistoista on ilmeisesti laajentanut yhteistyön katkaisun koskemaan kaikkea tutkimustyötä, ei vain EU:n ohjelmia. Kaupungit ovat katkaisseet ystävyyskaupunkisuhteitaan Venäjällä. Kulttuuritapahtumiakin kohta karsitaan. Entä kansalaisjärjestöt?
Kansalaisjärjestöjen toiminta on jo pitkään ollut tosi vaikeaa suuressa naapurissamme. Järjestöt ovat tasapainotelleet, jotteivät olisi joutuneet kategoriaan ”foreign agent”. Kaikenlainen rahallinen tukeminen meidän toimestamme on ollut mahdotonta. Yhteydenpito on katkeillut ajoittain, mutta aina on ollut mahdollista saada joitakin viestejä perille. Ja juna Pietarista Helsinkiin toimii, melkein kuin Leningradin piirityksen ajan ”elämäntie” jään yli.
Nyt tarvitaan laaja kansalaisjärjestöjen yksittäisten jäsenten toiminta. Viranomaiset ovat jättäneet meidän yksilölliselle vastuullemme sen todentamisen, että me suomalaiset emme ole venäläisiä tai valkovenäläisiä henkilöitä, kollegoitamme tai yhteistyökumppaneitamme vastaan. Me tiedämme, että aito kumppanuus ei katoa valtioiden erimielisyyksiin. Ystävyyttä tarvitaan entistä enemmän, kun sovittelun aika joskus koittaa.
Pieni viesti on tämän tilanteen parasta rauhantyötä. Pidetään yhteyksiä ystäviimme!
Vappu Taipale
Kirjoittaja on Rauhanliiton hallituksen varajäsen.
Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.
