Rauhacast: EU:n strategista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Afrikassa

• Kuuntele jakso SoundCloudissa, Spotifyssa tai Apple Podcastsissa.

Rauhacastin toisen kauden viimeisessä jaksossa Pihla Hankamäen vieraana on maanpuolustuskorkeakoulun ja Helsingin yliopiston dosentti Hanna Ojanen. Ojanen tarkastelee Sadankomitealle laatimassaan selvityksessä EU:n ja Afrikan välisiä suhteita rauhan ja turvallisuuden osalta. Jaksossa pohditaan EU:n kriisinhallintaoperaatioiden muutoksia ja EU:n strategista toimijuutta.

(Teksti jatkuu podcast-upotuksen jälkeen.)

Mitä tarkoittaa Euroopan unionin strateginen toimijuus?

Strategisen toimijuuden ja strategisen autonomian käsitteet ovat viime aikoina nousseet yhä keskeisimmiksi käsitteiksi EU-keskustelussa. Käsitteet eivät kuitenkaan ole uusia vaan, niitä on käytetty jo pitkään EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteydessä lähes toistensa synonyymeina. Alkujaan strategisen autonomia käsitteen kautta havainnollistettiin EU:n oman toimijuuden vahvistamista Yhdysvaltoihin nähden. Viime vuosina, ja erityisesti nyt koronapandemian myötä termin käyttö on laajentunut myös kauppapolitiikkaan ja naapuruuspolitiikkaan.

Unionin globaalin roolin yhteydessä strategisella toimijuudella tarkoitetaan tavoitteellista ulkopolitiikkaa, jolla pyritään EU-kansalaisten kannalta mielekkäisiin tavoitteisiin. Vaikka tavoitteet ovat moninaiset, tärkeimpinä voidaan nähdä EU:n oma turvallisuus ja naapuruston vakaus.

Kasvava strategisuus ja tavoitteellisuus ulkosuhteissa voidaan nähdä EU:n sisäpolitiikan lopputuloksena. EU:n 2000-luvun kriisien (pankkikriisi, Ukrainan sota, ”maahanmuuttokriisi” ja Brexit-kriisi) myötä unionin sisäinen integraation haastaminen on lisääntynyt. Jakolinjat jäsenvaltioiden välillä ovat syvenneet ja populistiset puolueet ovat vaikeuttaneet hallitusten välistä päätöksentekoa (Webber, 2019).

EU-instituutioiden kasvaneen toimivallan kyseenalaistaminen, ristiriitaiset odotukset ulkopolitiikalta sekä perinteisen suurvaltapolitiikan korostuminen asettavat paineita unionille tehdä suoraan ja konkreettisesti kansalaisiaan hyödyttävää ulkopolitiikkaa.

EU:n kriisinhallintaoperaatioilla tavoitellaan yhä aktiivisemmin EU:n sisäpoliittisia tuloksia

EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta konkreettisen osan muodostavat EU:n kriisinhallintaoperaatiot. Kriisinhallintaoperaatiot toteutetaan pääasiassa jäsenvaltioiden siviili- ja sotilasvoimavaroja hyödyntäen erilaisiin tehtäviin, kuten esimerkiksi aseidenriisuntaoperaatiot, humanitaariset ja pelastustehtävät sekä konfliktinesto- ja rauhanturvaaminen.

EU:n Afrikan turvallisuuspolitiikkaa koskevassa selvityksessä nousevat esille muutokset EU:n kriisinhallintaoperaatioiden rahoituksessa ja sisällössä. Seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä käyttöönotettava, EU:n budjetin ulkopuolinen Euroopan rauhanrahasto laajentaa EU:n sotilaallisia toimintamahdollisuuksia rahoittamalla EU:n rauhanturvaoperaatioiden lisäksi myös sotilaallisia operaatioita sekä mahdollistamalla kumppanimaiden aseellisen varustamisen.

Jos aikaisemmin EU:n kriisinhallinnassa oli kyse EU:n toimintakyvyn osoituksesta, niin nyt siltä odotetaan entistä nopeammin ja konkreettisemmin unionia hyödyttäviä tuloksia perustuen tämänhetkiseen ymmärrykseen EU:n turvallisuusuhista.

Unionin sisällä turvallisuusuhaksi kehystetty Eurooppaan suuntautuva muuttoliike näyttää ohjaavan yhä voimakkaammin EU:n ulkosuhdetoimintaa. Kriisinhallinnassa tämä näkyy esimerkiksi Afrikan valtioiden rajaturvallisuuteen liittyvän toimintakyvyn vahvistamisena. Aikaisemmin isäntämaan poliisin ja rajavalvonnan kapasiteetin vahvistuksessa kyse oli valtion toimintamahdollisuuksien kehittämisestä, nyt toiminnalla tähdätään mahdollisesti Eurooppaan suuntaavien ihmisten liikkumisen estämiseen jo kaukana EU:n etelärajalta.

Tämä voi olla EU:ssa kapeasti ja lyhyellä tähtäimellä määritellyn turvallisuusedun mukaista, mutta ennen kaikkea se saattaa haitata Afrikan valtioiden talous- ja kehitystavoitteita.

Tavoitteena Afrikan integraatio?

Vuoden 2019 toukokuussa voimaan tulleelle Afrikan vapaakauppasopimukselle on asetettu odotuksia Afrikan unionin integraation syvenemisestä sekä kauppaa ja liikkuvuutta koskevien säädöksien yhdenmukaistamisesta. Vapaakauppasopimus nähdään myös mahdollisuutena Afrikan teollistumiselle ja työpaikkojen lisääntymiselle.

”Jos EU:lla on jokin perusarvo tai elämänohje, se on, että integraatio ratkaisee talous- ja turvallisuusongelmat.”

Hanna Ojanen

EU on tukenut taloudellisesti Afrikan unionia, ja se näkee integraation potentiaalin Afrikan talous- ja turvallisuusongelmien ratkaisuun. On olemassa kuitenkin riski, että afrikkalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin kannalta tärkeä integraatiokehitys vaarantuu muuttoliikkeen hallinnan ylikorostumisen takia. Olisikin tärkeää, että EU:ssa noudatetaan myös käytännössä retoriikasta tuttuja arvoja, sekä huomioidaan eri toimintavaihtoehtojen vaikutuksia pitkällä aikavälillä.

Kuuntele Rauhacast!

Rauhacast on Rauhanliiton podcast-sarja, jonka vuoden 2020 EU:ta ja Afrikkaa käsittelevät jaksot tuotetaan yhteistyössä Sadankomitean kanssa. Niiden julkaisuun on saatu tukea Eurooppa-tiedottamisen valtionavuista.

Joko kuuntelit Rauhacastin aiemmat jaksot? Löydät ne Rauhanliiton sivuilta, SoundCloudista, Spotifysta ja Apple Podcastsista.

Pihla Hankamäki

Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Osana blogia julkaisemme Rauhacast-podcastia. Esitetyt näkökulmat eivät välttämättä vastaa Rauhanliiton näkemyksiä.

Lähteet:

• Borrell, Josep (3.12.2020), European External Action Service: Why European strategic autonomy matters.
• Karkinen, Ronja, Ydin-lehti 4/2020: Sotatarvikkeita rauhanrahastosta
• Lindström, Liselott (11.3.2020), Ulkopolitiikka-lehti: Afrikka etsii kasvua yhdentymisestä – tuleeko maanosasta suurin vapaakauppa-alue?
• Ojanen, Hanna, Sadankomitea 2020: EU ja Afrikka: tavoitteena strategisuus ja kumppanuus rauhan ja turvallisuuden kysymyksissä
• Webber, Douglas (2018). European disintegration?: the politics of crisis in the European Union.