Ydinsukellusveneitä vai terveydenhoitoa? Britannian rauhanliike muistuttaa velvollisuudesta riisua ydinaseet

Britannian rauhanliikkeen tunnetuimpiin toimijoihin kuuluva Bruce Kent vaatii kirjeessään Britanniaa arvioimaan uudelleen ydinsukellusveneiden hankintaohjelmansa. Ydinaseettomat maat tulevat kritisoimaan konservatiivihallituksen aietta kasvattaa ydinkärkien määrää ja muuttaa niiden käyttödoktriinia. 

Rauhanliiton kansainvälisen kattojärjestön IPB:n (International Peace Bureau) entinen varapuheenjohtaja Bruce Kent esittää Ison-Britannian Trident-ydinsukellusveneohjelman rahojen käyttöä parempiin tarkoituksiin. Kirjoituksessaan hän esittää kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän rahoittamista sukellusveneohjelman sijaan.

Konservatiivihallitus haluaa maaliskuisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan selonteossaan uusia maan ydinaseistuksen. Iso-Britannialla on ydinkärkiä ainoastaan sukellusveneidensä ohjuksissa, ja ovat itsenäinen osa Naton ydinaseistusta. Kent katsoo Trident-ohjelman itsenäisyyden olevan näennäistä, sillä ohjukset ovat käytännössä vain lainassa Yhdysvalloilta. Hän ehdottaa Yhdysvaltojen presidentti Joe Bidenille kirjoittamassaan kirjeessä, että USA luopuisi ohjustensa lainaamisesta Britannialle ja antaisi näin vauhtia ydinaseriisunnalle. Kent muistuttaa YK:n ydinsulkusopimuksen velvoittavan kaikkia maita käymään neuvotteluja ydinaseiden riisunnasta.

Katolisen papin urasta luopunut 91-vuotias Kent on rauhanliikkeen tunnetuimpia toimijoita. Hän osallistuu muun muassa Pax Christin, IPB:n ja Campaign for Nuclear Disarmamentin (CND) toimintaan. Hän on vieraillut usein myös Suomessa muun muassa IPB:n satavuotisjuhlaseminaarissa.

Britannia nojaa ydinkärjissään Yhdysvaltoihin 

Presidentti Trumpin hallinto käynnisti alkuvuonna 2020 uuden W93 -ydinkärjen suunnittelun. Kärki korvaisi mahdollisesti kaksi sukellusveneohjuskärkityyppiä, jotka ovat juuri käyneet läpi elinkaaripäivityksen. Uusi räjähdekärki voi olla valmiina vuonna 2034. Sen ominaisuuksista on vielä vähän tietoa mutta on pelättävissä, että kärki olisi sopivampi sodankäyntiin kuin nykyiset, joiden rooli on toimia klassisena pelotteena.

Vaikka Britannia on rakentanut itse pomminsa, se on nojannut voimakkaasti Yhdysvaltojen kehittämiin ja myymiin komponentteihin. Pääministeri Johnsonin ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja tulossa oleva puolustusselonteko tavoittelevat mm. neljän uuden Dreadnought-luokan ydinvoimalla kulkevan sukellusveneen ohjusten taistelukärkien määrän kasvattamista nykyisestä arviolta 180:stä 260:een, yli 40 prosentilla. Hankintasuunnitelmat sisältänevät myös uuden amerikkalaisen monipaikkaisen Mk-7 -kehdon, joka toimittaa kärjet kohteisiin. 

Brittien käyttämät räjähteet ovat 100 kilotonnin vetypommeja, 40 (aiemmin 48) kärkeä joka aluksessa. On pelättävissä, että niiden räjähdystehoa viritetään alaspäin uudistuksessa. Yhdysvaltojen uusimmat pommit voidaan tilannekohtaisesti säätää räjähtämään jopa vain 5-7 kt voimalla. Tämä vastaan puolta Hiroshiman ja Nagasakin tuhonneista pommeista. 

Britannia aikoo myös seurata Yhdysvaltojen esimerkkiä ja lopettaa aseidensa lukumäärätietojen julkistamisen. Se ei aio kertoa myöskään tarkemmin, missä tilanteissa se käyttäisi ohjuksiaan. Myös puolustusbudjettia aiotaan nostaa rajusti Ranskan tapaan: nykyiseen 42,2 miljardin euron panostusta nostetaan neljässä vuodessa 24 miljardilla. 

Uusi linjaus helpottaa ydinaseella uhkaamista ja sen käyttöä erilaisissa kriiseissä. Se on askel pois pelotestrategiasta kohti sodankäyntistrategiaa. Selonteon mukaan kärkiä voitaisiin tulevaisuudessa käyttää muita joukkotuhoaseita kuten kemiallista tai biologista ”kyvykkyyttä” tai vastaavia ”uusia teknologioita” hankkineita valtioita vastaan. Ei-valtiollisten toimijoiden kohdalla politiikka ei ole selvä. Käyttöpolitiikka lähentyisi Yhdysvaltoja, vaikka Johnsonin suunnitelmassa ei Yhdysvaltojen doktriinissa korkealle nostettua kyberuhkaa mainita. Labourin entinen puolustusministeri lordi Reid sanoi parlamentissa, että tämä linjaus ”avaa Pandoran laatikon” ja vaati paluuta selkeään deterrenssipolitiikkaan.

Britannia myös supistaa ydinaseettomille maille antamaansa sitoumusta olla käyttämättä ydinasetta niitä vastaan (ns. negatiivinen turvatakuu). Britannia voi myös käyttää ydinasetta ensimmäisenä osapuolena. Toisin kuin Yhdysvallat, Britannia ei harkitse käyttävänsä ydinasetta sen kumppanimaihin kohdistuvassa hyökkäystilanteessa.

Brittien sukellusveneohjukset on hankittu USA:sta 1980-luvulla, jolloin pääministeri Margaret Thatcher halusi aluksiin kaikkein uusimmat amerikkalaiset Trident II-ohjukset ikääntyvien Polaris-ohjusten sijaan.  Thatcher salasi kalliin kauppasopimuksen hallitukseltaan, jonka ministereistä kaksi kolmasosaa vastusti sitä. Trident II -monikärkiohjukset ja niiden pommit muodostavat yhä aineellisen siteen USA:n ja Britannian ydinaseteollisuuden, asevoimien ja turvallisuuspolitiikan välille. Sitä ei ole horjuttanut edes vihollisen katoaminen. Kun ensimmäinen Trident II -ohjuksilla varustettu Vanguard-luokan sukellusvene lähti ensimmäiselle partiopurjehdukselleen joulukuussa 1994, sekä Neuvostoliitto että Varsovan liitto olivat jo pitkään olleet turvallisuuspolitiikan historiaa.

Rankkaa kritiikkiä Britannian suunnitelmista

Johnsonin esitystä on jo arvosteltu eri näkökulmista. YK:n pääsihteeri Guterrez katsoo sen olevan ydinsulkusopimuksen vastainen ja vaarantavan globaalia vakautta. Entisten valtionpäämiesten Elders-ryhmän puheenjohtaja, Irlannin ex-presidentti Mary Robinson sanoo ohjelman olevan shokeeraava ja hälyttävä. Turvallisuusuhkia tulisi vähentää neuvottelemalla ja vahvistamalla monenkeskisiä aserajoitussopimuksia. Britannian CND-rauhanliikkeen (Campaign for Nuclear Disarmament) pääsihteeri Kate Hudson pitää esitystä käsittämättömän keskellä pandemiaa ja ilmastokriisiä ja katsoo sen avaavan oven kilpavarustelukierteelle.

Labour-puolue on luopunut ydinaseiden vastustuksesta ja sille esityksen vastustaminen on kiusallinen muistutus puolueen miltei hajottaneesta teemasta. Puheenjohtaja Keir Starmer kykeni parlamenttikeskustelussa arvostelemaan esitystä vain sen heikoilla perusteluilla ja rikkomuksena edellisten konservatiivihallitusten ydinkärkien vähentämispolitiikkaa vastaan. 

Elokuussa kokoontuvassa YK:n ydinsulkusopimuksen 50-vuotiskonferenssissa ydinaseettomat maat tulevat esittämään jyrkkää kritiikkiä Britannialle. Kun ne suostuivat 1995 jatkamaan ydinsulkusopimuksen voimassaoloa määräämättömäksi ajaksi, Turvallisuusneuvoston ydinasevallat sitoutuivat vähentämään ydinaseitaan ”systemaattisesti ja progressiivisesti kunnes aseet on riisuttu”. Joku saattaa kyseenalaistaa koko ydinsulkusopimukselle perustuvan asevalvontajärjestelmän: tammikuussa voimaan tulleen ydinaseiden täyskieltosopimuksen (TPNW) arvo nousee, kun suurvalta toisensa jälkeen on osoittanut, kuinka helposti aseriisunnan vuosikymmenien uurastuksen, ”pienten askelten politiikan” saavutukset nollataan yksipuolisesti muutamalla lauseella.

Muut ydinasevallat saavat briteiltä hyvin tervetullutta tukea omille modernisointihankkeilleen. Turvallisuusneuvoston viideltä ydinasemaalta kokoukseen odotetut lupaukset ja myönnytykset saattavat muuttua vaatimuksiksi. Eikä pääministeri Johnsonin viesti jää kuulematta ydinsulkusopimuksesta irtautuneelta Pohjois-Korealta ja muilta ydinaseen hankkineilta (Israel, Pakistan, Intia) tai sitä harkitsevilta valtioilta: ydinaseilla on sittenkin merkitystä! Vaikka ydinasevaltoja ja niiden politiikkaan sitoutuneita maita on vain 31, ne kykenevät nollaamaan kaikkien muiden tahdon. Johnson voi protesteitta hankkia uusia ydinkärkiä määrän, joka ylittää selvästi Pohjois-Korean koko arsenaalin (20-60 pommia).

Yllättävä varusteluohjelma on myös viesti Britannian yhteistyökyvystä maan Nato-liittolaisille Euroopassa, jotka pohtivat USA:n ydinaseesta luopumista. Presidentti Biden on sitoutunut vähentämään ydinaseiden roolia Yhdysvaltojen omassa kansallisessa turvallisuusstrategiassa. Hänelle tilanne on hankala eikä välttämättä paranna transatlanttista suhdetta edes Britanniaan. Venäjän ja USA:n kahdenkeskiset aserajoitusneuvottelut eivät näyttäydy uskottavina Britannian toteuttaessa aikeensa, mutta brittien, Ranskan ja Kiinan mukaantulo niihin on korkeiden kynnysten takana.

Jaakko Ellisaari

Kirjoittaja on Rauhanliiton hallituksen jäsen

Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.