Vappu Taipale: Viestejä Gazasta
Toukokuussa 2026 sain viestin australialaiselta ystävältäni ja kollegalta Ruthilta. Hän oli toiminut parin viikon ajan neurokirurgina Gazassa, sekä vaurioituneessa Al-Aqsa-sairaalassa että Al-Shifa-sairaalassa, jonka vastasyntyneiden osasto oli pommitettu raunioiksi. Tarvittiinko raunioiden keskellä neurokirugia?
Olen tuntenut Ruth Mitchellin parikymmentä vuotta, aluksi innokkaana lääketieteen opiskelijana IPPNW:ssä, Lääkärit Ydinsotaa Vastaan- järjestössä. Nuoresta naisesta on vuosien aikana kasvanut taitava neurokirurgi ja rauhantoimija.”Olen aina halunnut auttaa ihmisiä käsilläni, konkreettisesti”, Ruth kertoi. ”Olin tuntenut itseni niin revityksi, kun puhelimessani oli jatkuvasti kuvia Gazasta, minusta se oli kansanmurhaa. Halusin tehdä jotakin, mutta toimia tavalla, joka on kulttuurisesti hyväksyttävää ja tarpeellista, en vain keskittyen omiin tunteisiini.” PANZMA, Palestiina-Australia-Uusi Seelanti-avustusjärjestö ja Lääkärit ilman rajoja auttoivat häntä toteuttamaan vierailun.
Ruthin viestin jälkeen tuli toinen. Hollantilainen Rik Peeperkorn toimi Maailman Terveysjärjestön WHO:n edustajana miehitetyn Palestiinan alueella viisi vuotta ja eläköityi nyt kesäkuussa 2026. Hänen edellinen WHO-toimensa oli ollut Afganistanissa. Gaza on hänen mukaansa eksistentiaalinen kriisi niin Palestiinalle kuin Israelillekin. ”En milloinkaan ole nähnyt niin suurta määrää lapsia, nuoria, naisia,
miehiä ja vanhuksia hoidon tarpeessa vaikeiden vammojen vuoksi kuin nyt Gazassa”. Sodan tuhoamat sairaalat, veden, sanitaation ja lääkkeiden puute, nääntyneet terveystyöntekijät yrittämässä parastaan jatkuvan potilastulvan edessä, vaikka tarjolla on sängyn sijasta käytävän lattia, Israelin jatkuvat iskut terveystyöntekijöihin ja ambulansseihin – tästä vaikeampaa ei voi edes kuvitella.
Tarvittiinko Gazassa neurokirurgia? Mitä kahdessa viikossa voi saada aikaan? Nämä olivat Ruthin omantunnonkysymyksiä, hän ei ollut menossa tirkistelemään apokalyptista kurjuutta. Hän kohtasi sitoutuneita terveystyöntekijöitä ja taitavia assistentteja. Hän teki 17 suurta neurokirurgista leikkausta ja arvioi poliklinikalla kirjaimellisesti satoja neurokirurgisia potilaita. Sotatilan vammat ovat omanlaisiaan,
ja neurokirurgille oli todella tarvetta.Vaikka Ruthin toimi ns. aselevon aikana, potilaaksi tuli jatkuvasti päähän ammuttuja tai rajähdysten repimiä ihmisiä, joiden vammat osoittivat jatkuvaa sotatilaa. Leikkausten aikana sähköt katkeilivat useasti. ”Aloimme laulaa Happy Birthday ja odotimme, milloin valo taas syttyy”. Aivan olennaisistakin välineistä oli puutetta. Israel tarkistaa kaikki alueelle tulevat avustuslähetykset, ja väittää kaksoiskäyttöä – siis militaarista käyttömahdollisuutta – motiiviksi, jonka vuoksi vaikkapa happipulloja tai generaattoreiden osia ei päästetä läpi.
Ruth on intohimoinen opettaja. Häntä suretti se, jota hän nimitti ”skolastisidiksi”, oppineisuuden tuhoamiseksi. Sairaaloita ja kouluja hävitettiin jatkuvasti, näytti jopa siltä, että oppineita murhattiin systemaattisesti. Opettamiselle ei ollut aikaa eikä tilaa. Lääketieteen opiskelijat eivät kaikki suoriutuneet
opintomaksuistaan, joten heitä ei voitu laillistaa työhönsä. Ruth innosti australialaisia ystäviään lähettämään PANZMAn kautta pientä rahallista apua nuorten opiskelumaksuja varten, täsmätoimena.
Rik Peeperkorn ja Ruth Mitchell molemmat kiittävät Gazan terveystyöntekijöiden jaksamista ja työmoraalia. Monilla on 24 tunnin työjakso ja sen jälkeen toiset 24 tuntia vapaata mennäkseen kotiin –käytännössä usein telttaan tai johonkin hätämajoitukseen. Jokaisella Gazassa on ympärillään läheisten menetyksiä, niin myös terveystyöntekijöillä. Silti terveydenhuolto toimii, niillä edellytyksillä, jotka ovat käytössä.
Miten kauan maailma vain katsoo tätä?
Vappu Taipale
Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.
