Yli kaksi kolmasosaa maailman maista tukee ydinasekieltoa
Maailman maista yli kaksi kolmasosaa tukee ydinaseiden kieltosopimusta. Vain 17 maata ei ole vielä päättänyt kantaansa sopimukseen. Suomi on yksi näistä. Sopimus tulee voimaan 22. tammikuuta 2021.
Ydinaseiden täydellistä kieltoa ajavan kansalaisjärjestö ICANin (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons) kumppanijärjestö Norwegian People´s Aid (NPA) julkaissut raportin maailman maiden suhteesta YK:n ydinaseiden täyskieltosopimukseen.
Ydinasekieltosopimus (Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons, TPNW) neuvoteltiin YK:ssa kesällä 2017, ja se tulee voimaan 22 tammikuuta 2021. Se on osa jäsenmaita sitovaa kansainvälistä lainsäädäntöä. Sopimuksen on ratifioinut tähän mennessä 51 valtiota, ja sen on allekirjoittanut jo kaikkiaan 88 valtiota.
Kaikki ydinaseita omistavat valtiot jättäytyivät pois sopimusneuvotteluista. YK:n turvallisuusneuvoston viisi ydinasevaltaa ja sotilasliitto Nato ovat ottaneet sopimukseen kielteisen kannan. Ne yrittivät myös yhdessä estää muita valtioita liittymästä sopimukseen, jolloin se ei olisi koskaan astunut voimaan.
Rauhanjärjestöillä on ollut vuosien mittaan merkittävä rooli sopimusprosessissa, ja ICAN sai työstään Nobelin rauhanpalkinnon samana syksynä.
Sopimuksen ensimmäinen osapuolikokous pidetään Itävallassa todennäköisesti vuoden 2021 aikana. Raportti esittää osapuolikokoukselle suosituksina mm toimintasuunnitelman laatimista, jolla sopimuksen velvoitteet saataisiin koskemaan universaalisti kaikkia valtioita. Tavoitteena on stigmatisoida ydinase ja sen käyttö. Ydinase on joukkotuhoase.
Sopimuksen osapuolten tulisi raportin laatineiden juristien mukaan perustaa sille toimielin tai -elimiä, jotka todentaisivat jäsenmaiden aseriisuntaa (verifiointiongelmaa on mm Nato käyttänyt perusteluna sopimuksen vastustamiselle). Kokouksen tulisi myös kehottaa kaikkia sopimusmaita vahvistamaan osaltaan YK:n atomienergiajärjestö IAEA:n lisäpöytäkirja, joka koskee järjestön puolueettomien tarkastajien toimintaa jäsenmaassa.
138 valtiota tukee ydinasekieltosopimusta
Tällä hetkellä raporttiin kartoitetuista YK:n 197 jäsenvaltiosta 70 % eli 138 valtiota tukee ydinasekieltosopimusta. Sopimusosapuolina on 51 ja lisäksi 37 maata on allekirjoittanut sopimuksen mutta ei vielä ratifioinut sitä. Raportti ei havainnut yhdenkään sopimukseen sitoutuneen valtion toimien olevan ristiriidassa sopimuksen kanssa.
Vuosiraportti lukee sopimuksen tukijoiksi 50 maata, joista osa on käynnistänyt liittymisprosessin, esimerkiksi Andorra, Eritrea, Mongolia, Sierra Leone ja Uusi Guinea.
Vain 33 maan politiikka ristiriidassa ydinasekiellon kanssa
Yhdeksän tunnetun ydinaseen hankkineen valtion lisäksi vain 33 muuta maata harjoittaa politiikkaa, joka on ristiriidassa täyskieltosopimuksen kanssa. USA:n ydinaseisiin ovat eri ehdoilla sitoutuneet Naton jäsenmaat sekä Japani, Australia ja Etelä-Korea. USA testaa mannertenvälisiä ohjuksiaan Marshall-saarten alueella. Venäjän ydinaseisiin ovat sitoutuneet Armenia ja Valko-Venäjä. Jälkimmäiset eivät ole kuitenkaan ottaneet selkeää kantaa kieltosopimukseen.
Voidakseen allekirjoittaa uuden kieltosopimuksen, niiden tulisi tehdä muutoksia turvallisuuspolitiikkaansa.
Ydinasekieltosopimuksen Eurooppa-painotusta ilmentää, että 27 näistä 33 valtiosta sijaitsee Euroopassa.
Rohkaisu, avunanto ja osallisuus
Kieltosopimuksen art 1 (1) e-kohta kieltää jäsenmaata avustamasta tai rohkaisemasta ydinaseen hallussapitoa. Eri tavoin ydinasevaltoja tukevat niiden politiikassa: Alankomaat, Albania, Armenia, Australia, Belgia, Bulgaria, Espanja, Etelä-Korea, Islanti, Italia, Japani, Kanada, Kreikka, Kroatia, Latvia, Liettua, Luxemburg, Marshall-saaret, Montenegro, Norja, Pohjois-Makedonia, Portugal, Puola, Romania, Saksa, Slovenia, Tanska, Tsekki, Turkki, Unkari, Valko-Venäjä, Viro.
Ydinaseen omistamisen lisäksi sopimus kieltää ydinaseet toisen valtion lukuun, niiden käyttöharjoituksiin osallistumisen, teknisen ja huoltotuen, ydinasekelpoisten ohjusten testauksen, ydinaseen komponenttien kehittämisen ja huollon sekä tuen antamisen ydinasedoktriineille ja poliittisille kannanotoille.
Sotilasliitto Naton ainutlaatuinen ratkaisu, jossa tiettävästi viiden jäsenmaan alueelle on sijoitettu tuntematon määrä USA:n ydinkärkiä joita jäsenmaan rynnäkköhävittäjät kuljettaisivat kriisitilanteessa kohteisiinsa, on sopimuksen vastainen.
Raportissa ei mainita, ovatko muut ydinasevaltiot harkitsemassa samanlaista ratkaisua suojateilleen.
Marshall-saarten alueella on käytössä oleva USA:n ydinohjustestien kohdealue. Sopimuksen vastainen on myös Venäjän Kazahstanin Shary Shaganissa sijaitseva koealue, mutta siellä suoritettu vuonna 2020 kokeita.
Maailman maista 17 ei ole päättänyt kantaansa sopimukseen, mukaan lukien Venäjän aseisiin sitoutuneet Armenia ja Valko-Venäjä. Suomi kuuluu samaan ryhmään. Suomi harjoittaa ydinaseetonta turvallisuuspolitiikkaa, mutta se on harkitsevalla kannalla (”undecided states”).
Vastustajia ja katonharjalla keikkujia
Selviä vastustajia sopimuksella on kartoituksen mukaan 42. Monet niistä käyvät sisäistä poliittista keskustelua aiheesta, esimerkiksi Sveitsi, Ruotsi ja Saksa. Saksan osavaltioista neljä ja niiden pääkaupungeista jokainen on mukana ICANin ydinaseettomien kaupunkien vetoomuksessa ja maan liittopäivillä toimii erityinen puolueiden välinen ydinasepolitiikkaryhmä (Parlamentarische Kreis Atomwaffenverbot). Sveitsin hallitus on siirtänyt päätöksentekoaan YK:n ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssin jälkeiseen aikaan (syksy 2021) ja myös Ruotsille myrskyn merkeissä kokoontuva konferenssi on tärkeä.
Huolta raportin mukaan herättävät ydinasevaltojen lisäksi Iran ja Saudi-Arabia. Jos ne olisivat kieltosopimuksessa nyt, osapuolikokouksen tulisi nostaa esiin kysymyksen niiden toimien sopimuksenmukaisuudesta.
Raportti ja sen tiivistelmä ovat erinomainen maakohtainen katsaus joukkotuhoaseiden kieltosopimusten toteutumiseen. Ydinasekieltosopimuksen (Ban Treaty) osalta se selkeyttää sopimuksen eroja Ydinsulkusopimukseen (mm IAEA:n kaksi äärimmäisen tärkeää valvontasopimusta).
Raportin globaalin luonteen vuoksi se ei avaa esimerkiksi Naton jäsenmaiden asettamia ehtoja ja rajoituksia osallistumiselleen sotilasliiton ydinasepolitiikkaan (Norja, Tanska, Islanti, Latvia esimerkkinä) tai Keski-Aasian maiden politiikkaa (Mongolia, Uzbekistan, Tadzikistan, Kirgistan).
