ETYJ 50 vuotta – mitä jäi käteen?
Helsingissä juhlittiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) 50-vuotista taivalta. Olimme mukana Rauhanliiton edustajina. Olen runsaan viikon ajan pohtinut, mitä Finlandiatalon tilaisuudesta pitäisi miettiä. ETYJ:in tavoite rauhan, vakauden ja yhteistyön edistämisessä eurooppalaisessa ja kansainvälisessä politiikassa on kannatettava. Tavoitetta on syytä juhlia ja sitä pitää ylläpitää ja vaalia. Kansalaisjärjestöt olivat juhlassa laajasti edustettuna ja järjestelyt tarjoiluineen olivat onnistuneet. Mutta mitä jäi todella käteen? Helsingin henkeä yritettiin vaalia, mutta toiminnan konkreettisuus jäi auttamattoman heikoksi.
Vuoden 1975 loppuasiakirja määritteli periaatteet valtioiden väliselle yhteistyölle, kuten kunnioitus suvereniteettia, rajojen loukkaamattomuutta, ihmisoikeuksia ja kansainvälistä yhteistyötä kohtaan. ETYJ:n toiminta on perustunut kolmeen kokonaisuuteen eli poliittis-sotilaalliseen, taloudellis-ympäristölliseen ja inhimilliseen ulottuvuuteen. Asevalvonnassa, luottamusta ja turvallisuutta lisäävissä toimissa, konfliktinehkäisyssä sekä rauhanrakentamisessa on otettu takapakkia. Taloudellis-ympäristöllinen yhteistyö kaupassa, kestävässä kehityksessä sekä ympäristönsuojelussa eteni siihen saakka, kunnes Venäjä aloitti Ukrainan sodan. Ihmisoikeuksien, demokratian, vähemmistöjen suojelun ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamisessa on edetty monissa maissa, mutta samalla joissain maissa kuten Venäjällä ja Unkarissa tilanne on heikentynyt. ETYJ on pyrkinyt toimimaan välittäjänä, neuvonantajana ja tarkkailijana monissa alueellisissa ja kansainvälisissä kiistoissa ja tarjonnut foorumin dialogille ja kompromisseille. Tulokset eivät ole olleet kaikilta osin kestäviä.
ETYJ:n asema on selvästi vaakalaudalla, vaikka siihen on liittynyt vuosien varrella uusia jäsenmaita. 50-vuotisjuhlissa oli silmiinpistävää se, että jäsenvaltioiden edustustaso oli vaatimaton. Juhlissa oli vain yksi valtion päämies (Stubb), muutama ministeri- ja virkamiestason edustus jäsenmaista sekä runsaasti kansalaisjärjestöjen edustajia. Kaikki Suomen viralliset edustajat pyrkivät korostamaan kansalaisyhteiskunnan merkitystä, mikä tuntui läpinäkyvän valheelliselta, kun ottaa huomioon, miten nykyinen hallitus on kohdellut kansalaisjärjestöjä. Silmiinpistävää oli myös se, että kaikki suomalaiset puhujat edustivat samaa puoluetta eli Kokoomusta. Tilaisuus ei näyttänyt kansalliselta juhlinnalta. Järjestöjen laajan osallistumisen syynä saattoikin olla se, ettei ETYJ:n jäsenmaista osallistuttu korkealla tasolla. Sali piti saada täyteen.
Kansanlaisyhteiskuntaa ei juurikaan otettu todellisuudessa mukaan. Tilaisuuden side events -tilaisuudet olivat mielenkiintoisia, mutta niistäkin tuli se tunne, että järjestöt on laitettu ”aside”. Kansalaisjärjestöjen The Helsinki+50 People’s Declaration on common security and human rights – vetoomusta ei noteerattu mitenkään itse tilaisuudessa eikä myöskään laajemmin mediassa.
Kansalaisyhteiskunnan merkitystä ei todellakaan käytännössä aidosti tunnustettu, vaikka on selvää, että jos esimerkiksi Venäjällä olisi ollut aitoa kansalaisjärjestötoimintaa ja vapaata lehdistöä, olisi Ukrainan sodan aloittaminen ollut Putinille huomattavasti vaikeampaa. Kansalaisyhteiskunnan moniäänisyys ja toimintavapaudet ovat sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden kannalta tärkeitä.
Päivänselväksi kävi myös se, ettei Suomi Naton jäsenenä ja USA:n kanssa DCA-sopimuksen tehneenä ole enää uskottava puolueeton rauhanvälittäjä. Suomen turvallisuuspoliittinen asema on heikentynyt samaa tahtia, kun Suomi on lähtenyt mukaan laajamittaiseen asevarusteluun. Suomi ei toimi johdonmukaisesti suhteessa Venäjään ja Israeliin. Venäjän hyökkäys tuomitaan oikein, mutta Israel saa vapaasti tehdä kansanmurhaa. USA:n suhteen Suomi on suomettuneempi kuin koskaan Venäjän suhteen. Trump voi vapaasti rikkoa kaikkia kansainvälisen sääntöpohjaisen yhteistyön periaatteita (esim. Grönlanti, Panama, maahanmuutto, kansainvälinen kauppa) ilman, että virallinen Suomi reagoisi. Asekauppaa jatketaan Israelin kanssa ja Palestiinaa ei tunnusteta.
Helsingin henki on hävinnyt Suomen virallisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Helsingin henki voidaan palauttaa vain vahvan kansalaisyhteiskunnan avulla. ETYJ tarjoaa periaatteessa ainutlaatuisen foorumin, jossa eri taustaisia valtioita ja yhteiskuntia voidaan tuoda yhteen rakentamaan vakaampaa, turvallisempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. ETYJ on uskottava, jos jokainen jäsenmaa toimii yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan.
Kari Välimäki
Puheenjohtaja
