Aseistakieltäytyjäliitto: Suomen tulisi auttaa venäläisiä aseistakieltäytyjiä
Aseistakieltäytyjäliitto peräänkuuluttaa Suomen hallitukselta suorasaista viestiä, että Suomi myöntäisi turvapaikan tänne pakeneville venäläisille aseistakieltäytyjille. Järjestökoordinaattori Aku Kervisen mukaan tämmöistä viestiä on jo lähetetty eri puolilta Eurooppaa Euroopan parlamenttia ja Euroopan komissiota myöten. Suomessa tällaiset äänenpainot ovat jääneet paljon hajanaisemmaksi, eikä niitä olla kuultu ainakaan politiikan korkeimmissa pöydissä.
Sen sijaan Suomen valtio on toiminut kutakuinkin päinvastoin, kun se oli alkuvuodesta pakkopalauttamassa venäläistä, jota uhkasi määräys rintamalle. Lisäksi Suomi on lakkauttanut turistiviisumien myöntämisen venäläisille ja on päättänyt rakentaa Venäjän-vastaiselle rajalle satoja kilometrejä raja-aitaa. Jos ja kun aseistakieltäytyjät eivät pääse Venäjältä Suomeen, Baltiaan eivätkä (Valko-Venäjän kautta) Puolaan, joutuvat pietarilaiset aseistakieltäyjät pakenemaan maasta Mustanmeren itäpuolelta.
Venäläisen ja Valko-Venäläisen opposition, ja erityisesti siihen kuuluvan aseistakieltäytyjäliikkeen tukeminen luulisi olevan Suomen ja Euroopan turvallisuuspoliittinenkin etu. Kervinen tarkaselee asiaa kuitenkin ennen kaikkea ihmisoikeusnäkökulmasta. Kervisen mukaan Venäjän vaihtoehtoiseen palvelukseen, siviilipalvelukseen, ei ole liikekannallepanon aikana käytännössä päässyt. Hän kertoo myös että Ukrainalta miehitetyillä alueilla aseistakieltäytyjiä suljetaan laittomiin vankiloihin ilman oikeudenkäyntiä, ja että Valko-Venäjällä on mahdollista saada kuolemantuomio paitsi rintamakarkuruudesta, myös “maata uhkaavien” tietojen levittämisestä medialle tai kansalaisjärjestöille. Venäjän ja Valko-Venäjän aseistakieltäytyjät pelkäävät siis syystäkin henkensä puolesta.
On tapana sanoa, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Käytännössä se tällä hetkellä tarkoittaa muun muassa sitä, että luotettavan tiedon löytäminen venäläisen asevelvollisuuden ja aseistakieltäytymisen nykytilasta on vähintäänkin haastavaa. Juuri tästä syystä suosittelen kuuntelemaan keskustelumme, sillä Aseistakieltäytyjäliitolla työskentelee venäjänkielinen, venäläisiä aseistakieltäytyjiä työkseen Liettuasta käsin auttava juristi Alexander Belik, jolta Kervinen saa ensi käden tietoa venäläisten aseistakieltäytyjien kohtaloista.
Belikin tietojen perusteella Venäjällä on erittäin sekava, ja olosuhteet vaihtelevat suuresti alueesta riippuen. Toisaalla aseistakieltäytyjät ovat onnistuneet oikeussaleissa saamaan jopa voittoja, toisaalla heitä kohdellaan miten sattuu.
Synkkään kokonaistilanteeseen nähden oli ilahduttavaa kuulla että Kervisellä oli kuitenkin myös positiivista kerrottavaa. Kun kysyin hänen näkemystään siitä, mikseivät Venäjän ja Valko-Venäjän vuosien 2020 ja 2021 laajat väkivallattomat protestit olleet tuottaneet tulosta, hän nosti esille Valko-Venäjän väkivallattoman opposition vaikutuksen Kiovan valtauksen epäonnistumiseen.
Kervinen kertoi arvioista, että yksi syy siihen, miksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan – ja Kiovan valtaus erityisesti – epäonnistui vuosi sitten oli se, että Valko-Venäjältä tehtiin vastarintaa sitä vastaan. Kyse oli nimen omaan väkivallattomasta kansalaistottelemattomuudesta, erilaisista estämisistä, viivyttelyistä ja sabotaasista. Junayhteyksien sabotoinnin on esimerkiksi nähty aiheuttaneet sen, ettei Venäjän joukkojen huolto pelannut, ja sotilaat eivät siten olleet haluttuna ajankohtana haluttuun paikkaan.
Nämä ovat kullanarvoisia uutisia konfliktissa, jonka ratkaisemiseksi ei oikein kenelläkään tunnu olevan ehdottaa mitään väkivallatonta.
Mitä kotoiseen aseistakieltäytymiseen tulee, nousi keskustelussamme esille kolme suurta käännettä viime vuosilta: vuoden 2019 piikki totaalikieltäytyjien määrässä (nousua aiemmasta vuodesta 90 %), vuoden 2022 piikki reservikieltäytyjien määrästä (nousua aiemmasta vuodesta 780 %!) ja laajaa kannatusta saanut ehdotus kutsuntojen laajentamisesta koskemaan myös naisia.
Alla on litterointi Suomen Rauhanliiton Rauhacast-podcastista, jossa luennoitsija, tietokirjailija ja toimittaja Timo Virtala haastattelee Aseistakieltäytyjäliiton järjestökoordinaattori Aku Kervistä Helsingin Rauhanasemalla 8.3.2023.
Timo Virtala: Oikein paljon tervetuloa Rauhacast-podcastin pariin. Olemme Rauhanasemalla, ja vieraana on Rauhanaseman oma tyyppi, aseistakieltäytyjäliiton järjestökoordinaattori Aku Kervinen, tervetuloa lähetykseen.
Aku Kervinen: Kiitoksia.
Timo Virtala: Ja Akun kanssa puhutaan tänään tietysti aseistakieltäytymisestä ja erityisesti venäläisistä aseistakieltäytymisestä. Teillä on nyt venäläinen työntekijä. Aivan uuden askeleen on ottanut Aseistakieltäytyjäliitto tällä yhteistyön tiellä venäläisen aseistakieltäytymisliikkeen kanssa. Miten on lähtenyt käyntiin?
Aku Kervinen: Onhan siinä ollut paljon järjesteltävää, että tuota meillä on tosiaan ollut pidempään yhteistyötä venäjäläisen aseistakieltäytyjäliikkeen kanssa ja heidän tämmönen koordinaattori Alexander Belik muutti tuossa viime vuoden keväällä kun sota Ukrainassa alko, niin niin Viroon, ja sitten ruvettiin katselemaan yhteistyömahdollisuuksia ja sitten kesällä tosiaan hään siirty ihan työntekijäksi meille ja pientä byrokratiaahan se on vaatinut, ensin Viron ja nyttemmin Liettuan viranomaisten kanssa, kun hän on sinne siirtynyt, mutta se ollut todella antoisaa meidän näkökulmasta että on pystytty sillä tavalla tukemaan tukemaan Venäjä aseistakieltäytyjäliikettä, ja hän on pystynyt ikään kuin täyspäiväisesti nyt sitten keskittymään keskittymään helpommista olosuhteista käsin niin tähän aseistakieltäytymiseen Venäjällä.
Timo Virtala: Ja hän nimenomaan työskentelee venäläisen aseistakieltäytymisen hyväksi, ei tee siellä Liettuassa, tai Virossa tehnyt, Viron ja Liettuan rauhanliikkeen parissa työtä, vaan venäläistä aseistakieltäytymistä tuki?
Aku Kervinen: Joo, kyllä, eli tavallaan tekee sitä toimintaa, minkä on aikaisemmin jo aloittanut siellä Venäjällä. Itseasiassa mä en oo ihan varma minkä verran hän on kerenny sitten luoda yhteyksiä just näissä asuinmaassaan Baltiassa paikalliseen rauhanliikkeeseen. Myöskin hän on paljon kyllä kyllä sitten kiertänyt puhumassa näistä aiheista aiheesta muissakin Euroopan maissa, esimerkiksi tän Euroopan aseistakieltäytyjien yhteistyöjärjestön kautta niin niin kiertänyt kyllä kyllä että sikäli on varmasti hyvin verkostoitunut sielläkin.
Timo Virtala: Miten hänet otettiin vastaan Virossa ja Liettuassa. Miksi hän siirtyi Virosta Liettuan?
Aku Kervinen: Se varmaankin liittyy liittyy ihan siihen että missä missä on mahdollisia muita muita yhteistyökuvioita että Liettuassahan toimii tällä hetkellä aika paljonkin venäläisiä ja myöskin valkovenäläisiä oppositiorytmiä. Vilnahan sijaitsee siinä ihan ihan Valkovenäjän rajan kupeessa ja se on ehkä ollut sitten semmonen semmonen ympäristö missä on tällä hetkellä aika iso iso venäläinen oppositiokeskittymä.
Timo Virtala: Ennenkö kysyn että mitä kuuluu venäläisille aseistakieltäytyjille, niin puhutaan tästä tiedosta. Että kuinka vaikeaa on saada tietoa sieltä Venäjän asevelvollisuudesta, tästä kuinka Venäjällä aloitettiin se liikakannallepano, niin näistä jotka kieltäytyi siitä, niin onko mitään tilastotietoa, numeroita ja jos on, voiko niihin luottaa?
Aku Kervinen: No minulla itellä ei ehkä semmosta kovaa numerodata ole ihan niin hyvin tiedossa, että sinänsähän meillä on on varsin mutkaton yhteys sinne nyt tiedon äärelle, ja kyllä saadaan tietoja tarvittaessa, mutta toki esimerkiksi juuri Aleksanterin kädet on aika täynnä työtä usein ja tuntuu ehkä että heidän viestiminen silleen vaikkapa englanniksi tai muuten muilla kuin kyrillisillä aakosilla voi olla olla vähäistä jos sitä ei erikseen pyydä niin niin sillä tavalla ihan helposti kenen tahansa saatavilla olevia tietoja jos jos ei Venäjä osaa niin voi olla vähän vaikeampi löytää. Mutta sinänsä kyllä Venäjän aseistakieltäytyjäliikkeellä on on olemassa somekanavia esimerkiksi Telegramissa he päivittää hyvin aktiivisesti ja näin. Että jos jos on kiinnostunut vaikkapa käännösohjelmien kautta tai jos on sen verran venäjänkielentaitoinen kyllä sillä tavalla voit tietoa tietoa etsiä.
Timo Virtala: Mua kiinnostais esimerkiksi että kuinka monta prosenttia Venäjän nuorista miehistä suorittaa asevelvollisuuden, ja mä en kerta kaikkiaan englanniksi tätä prosenttia löydä mistään.
Aku Kervinen: Siitähän on aiemmin tai tää on tosiaan semmonen tieto mitä ei silleen hirveen yksiselitteisesti oo missään kerrottu, mutta on esitetty arvioita että olis jopa alle 10 prosenttia. Kun esitetään jotain jotain tämmöisiä karttoja vaikkapa asevelvollisuuden yleisyydestä Euroopassa tänä päivänä niin Venäjän lasketaan sinne alle 20 prosentin tai ikään kuin alle 20% ikäluokasta suorittaa asevelvollisuuden.
Timo Virtala: Se on valtava vähän, jos vertaa Suomeen jossa yli 60% [miesikäluokasta] suorittaa. Mistä tämä johtuu?
Aku Kervinen: No se asevelvollisuus-systeemi on siellä rakennettu sillä tavalla että se on se on tavallaan mahdollista välttää verrattain helposti esimerkiksi terveydellisillä syillä tai yksinkertaisesti välttelemällä sitä kutsutatilaisuutta tai asettelemalla opintonsa sillä tavalla että kerkeää ohittaa sen iän jolloin asevelvollisuus olisi pitänyt aloittaa ennen kuin opinnot ovat päättyneet niin niin niin siellä on katsottu että ehkä ehkä että ei ollut tarvetta todellisuudessa velottaa ihan koko ikäluokkaa sinne palvelukseen ja ja sen takia siihen ei oll puututtu kovemmalla kädellä että iso osa porukasta pääsee pääsee kyllä suorittamatta sitä.
Timo Virtala: No onko tää sota muuttanut sitä tilannetta?
Aku Kervinen: Viime vuonna käsittääkseni kutsuntaprosessi meni melko normaaliin tapaan, eli siellähän on kutsunnat yleensä huhtikuusta alkaen kesän ajan ja liikekannallepano alkoi vasta syksyllä joten se se oli vielä tavallaan melko normaali kesä. Nyt sitten viime syksynä toteutettiin tää liikekannallepanon ensimmäinen kierros ja nyt se on on jo päättynyt ennen vuodenvaihdetta eli eli nyt ei ole enää ikään kun se aktiivinen liikekannallepano menossa joskin on lainsäädännöllisesti mahdollista että alkaa koska tahansa uulelleen. Niin se onkin kiinnostavaa nähdä minkälainen tästä kutsuntakierroksesta tulee. Nythän sinne Venäjän vaihtoehtoiseen palvelukseen, siviilipalvelukseen, ei oo ei oo liikekannallepanon aikana käytännössä päässyt ja se todennäköisesti nyt sitten jatkuu kun uudet nuoret tulee kutsuntaikään tässä huhtikuusta alkaen.
Timo Virtala: Liikekannallepanon koskee tietysti niitä jotka on varusmiespalveluksen suorittaneet. Mitä tapahtuu venäläiselle nuorelle miehelle, joka on suorittanut asevelvollisuutensa ja ja saa määräyksen mennä sotaan – tai sai sen tuossa syksyllä liikekannallepanon aikana – niin mitä tapahtui hänelle, jos hän kieltäytyi siitä?
Aku Kervinen: No siitä on määrätty vankeusrangaistuksia ja oikeusjuttuja on käyty. Tiedän itse kaksi tapausta jossa jossa oikeudenkäynnissä syytettynä ollu niin on on jossain määrin voittanut. Eli eräs henkilö pystyi välttämään määräyksen armeijaan ja vaikka olikin siellä siellä reservissä häntä häntä sinne koetettiin määrätä. Ja toinen henkilö pystyi saamaan itselleen määräyksen aseettomaan palvelukseen armeijaan. Mutta nämä onnistumiset on siis todella harvinaisia siihen nähden miten moni on koittanut kieltäytyä. Eli vankeuteen on useampi joutunut ja lisäksi on raportoitu tämmöisistä aika järkyttävistä tilanteesta sillä rintaman läheisyydessä eli siellä itäisessä Ukrainassa Venäjän miehittämällä alueella on sitten pidetty tämmöisissä täysin laittomissa vankiloissa ilman ilman kunnollista oikeudenkäyntiä niin sitten paljon ihmisiä jotka on kieltäytynyt siellä paikanpäällä asepalveluksesta.
Timo Virtala: No tämä Aseistakieltäytyjäliitolla työskentelevä Alexander Belik on siis juristi, niin millä tavalla hän auttaa näitä aseistakieltäytyjä Venäjällä?
Aku Kervinen: He järjestää ihan ihan tämmöistä henkilökohtaista neuvontaa tarvittaessa ja sitten pitävät tämmösiä yleisiä tiedotus-videopuheluita esimerkiksi Telegram-kanavallaan niitä on varsin säännöllisesti ja niillä on liikekannallepanon alkamisen jälkeen niin ollut todella paljon seuraajia, usein tuhansia seuraajia saattanut olla yhdellä tömmöisellä tiedotus-puhelulla, eli siellä Alexander ja muut muut ehkä sitten siellä Venäjällä toimivat vapaaehtoiset niin avaa mahdollisuuksia miten voi välttää sen kutsutuksi tulemisen sinne armeijaan ja miten toimia parhaalla mahdollisella tavalla jos on sinne jo jostain syystä joutunut eli hyvin laajalla tavalla antavat tietoa erilaisista mahdollisuuksista. Nythän tilanne on ollut se että niinku paras vaihtoehto on ollut se että yksinkertaisesti välttää sen kutsun saaminen, eli esimerkiksi he on ohjeistanut ihmisiä olemaan avaamatta ovea jos ovikello soi ihan siitä syystä että siellä saattaa olla henkilö joka on tuomassa käskyä. Niin ihan tömmöisiä käytännöllisiä vinkkejä he kertoo kanavillaan.
Timo Virtala: Entäs maasta poistuminen, onko se kuinka yleistä ja kuinka suositeltavaa ja kuinka mahdollista? Lähdetään vaikka liikkeelle Suomesta, että Suomi lopetti turistiviisumien myöntämisen venäläisille, niin pysäyttikö tämä asevelvollisuutta ja liikekannallepanoa välttelevien nuorten miesten pääsyn Suomeen?
Aku Kervinen: Ei välttämättä kokonaan, mutta kyllähän se sitä vaikeutti, eli nyt hän sitten Suomeen voi kyllä päästä muunalisilla viisumeilla, esimerkiksi opiskelua tai työntekoa varten, mutta mutta voin kuvitella että semmosen järjestäminen, sitä varten viisumin saaminen, on on huomattavasti hankalampaa kuin turististiksi tänne tuleminen [oli]. Että monet sitte vaikkapa läntisemmän Euroopan maat ei oo tämmöstä rajoitusta nyt ottaneet käyttöön, mutta tietysti kysymys kuuluu että miten sinne pääsee jos siinä välissä olevat maat niin kuin Suomi ja Baltian maat ja Puola on maahantulon estäneet.
Timo Virtala: Ja lentokoneet eivät lennä Venäjän ja Euroopan välillä. Yksi lentokone lensi eilen ja se se päätyi uutisiin, se oli joku sairaalalentokone, ambulanssilentokone, mut muuten muita olentoja ei oo, eli tota Suomeen ei pääse turistiviisumilla, Viroon, Latviaan, Liettuaan ei pääse, niin niin tota onko se sitten Turkin ja Kazakstanin kautta, vai mitä kautta sieltä pääsee?
Aku Kervinen: Kyllä joo, sitten siellä on eteläisempiä naapureita Turkki, Kazakstan, Armenia, Georgia minne edelleen pääsee, se se on se on monelle toki vaihtoehto mutta mutta helppo kuvitella miltä se vaikuttaa se sinne asti lähteminen vaikkapa Pietarista käsin, joka on tässä aivan aivan Suomen tai Viron rajan tuntumassa, ja jonka asukkaat joskus viittaavat itseensä skandinaaveina, niin on se heille aivan eri asia lähtee lähtee vaikkapa Keski-Aasian maiden kautta karkuun. Toki jos hätä on kova niin sekin varmasti onnistuu, mutta mutta kyllä se kynnyus on ihan eri luokkaa.
Timo Virtala: Etäisyydet on on kovat. Yle haastatteli erästä aseistakieltäytyjää, venäläistä aseistakieltäytyjää Turkissa ja hän hän pyyteli vähän anteeksi sitä ettei jäänyt sinne [Venäjälle] protestoimaan, mutta mutta selitti sen näin että ei hänestä ole mitään hyötyä siellä vankilassa tai tapettuna. Hän todella pelkäsi tulevansa tapetuksi jos jos protestoi ja jos kieltäytyy Venäjällä. Onko todella niin että nämä venäläiset aseistakieltäytyjät saavat pelätä henkensä puolesta?
Aku Kervinen: Kyllä. Varsinkiin uskoisin että näissä epävirallisemmissa olosuhteissa missä heitä on just pidetty siellä rintaman läheisyydessä, niin se on ihan aito huolenaihe siellä. Että tilanne on sikäli vähän sekava ja vaihteleva eri puolilla maata kuten tuossa aiemmin sanoin niin joissain harvinaisissa tilanteissa niin aseistakieltäytyjät on jopa voineet voittaa oikeusjuttuja kun taas toiset on niinkuin ikäänkuin täysin oikeuden ulkopuolella, eikä asioita edes viedä oikeuteen vaan heitä kohdellan miten sattuu toisissa olosuhtessa. Eräs just Venäjän aseistakieltäytyjien liikkeen näistä näistä koordinaattoreista jossain tilaisuudessa luonnehti että että tuota “meidän oikeusjärjestelmämme ei ole vielä täysin tottunut ajatukseen että kuka tahansa voidaan tuomita milloin tahansa ja mistä tahansa” eli pieniä mahdollisuuksia on joskus mutta ei aina.
Timo Virtala: Vielä Suomen tilanteesta, niin mitä mitä Suomen hallitus ja suomalaiset voi tehdä aseistakieltäytyjien auttamiseksi? Tässähän luulisi että vallitsee aikamoinen yhteisymmärrys että he ovat sankareita ja tekevät oikean ratkaisun ja ja tuota varmasti on paljon suomalaisia jotka heitä haluaisivat tukea, niin millä tavalla heitä voisi tukea?
Aku Kervinen: Niin, no, yksi asia miten heitä voi tukea on meidän kauttamme, eli me järjestettiin syksyllä tämmönen pienkeräys just tätä Alexander Belikin projektia varten että hän pystyy jatkamaan jatkamaan toimintaansa ja ja ja hankkimaan hankkimaan erilaisia resursseja Venäjän aseistakieltäytyjiä varten niin niin tuota järjestettiin pienkeräys sitä varten ja tässä piakkoin ollaan aloittamassa uusi, eli ihan tämmöinen rahallinen tukeminen on mahdollista. Sitten mitä toivois tälleen poliittisesti koko Suomen valtion tekevän niin niin niin kyllähän se olisi olisi hienoa jos meillä tuli suorasanainen viesti siitä että että Suomi ottaa vastaan tänne pakenevat venäläisiä aseistakieltäytyjät. Tässähän oli alkuvuodesta tilanne jossa Suomi oli itseasiassa pakkopalauttamassa henkilöä jota uhkasi määräys rintamalle mutta sitten pienen kampanjoinnin jälkeen, mitä mekin osallistuttiin nimienkeräykseen, niin Suomi laittoi jäihin toistaiseksi pakkopalautukset Venäjälle, eli se on toistaiseksi ratkennut se tilanne, mutta jotenkin tämmöinen selväsanainen viesti että tilanne pysyy ja Suomeen voi tulla jos pakenee määräystä rintamalle tai on aseisakieltäytyjä, niin se olisi todella tervetullut. Ja tämmöistä viestiähän on lähetetty eri puolilta Eurooppaa, ihan Euroopan parlamenttia ja Euroopan komissiota myöten on kuultu kutsuja aseistakieltäytyjille tulla länteen mutta Suomessa on ne äänet jääneet paljon hajanaisemmaksi eikä niitä tuolla politiikan ihan korkeimmissa pöydissä kuultui.
Timo Virtala: Sellaista viestiä ei ole tosiaan Suomen poliittiselta johdolta tullut, vaan sen sijaan viranomaiset ovat sitä toistelleet että asiat käsitellään tapauskohtaisesit. Mutta onko Suomessa kukaan saanut turvapaikkaa, kukaan venäläinen aseistakieltäytyjä saanut turvapaikkaa?
Aku Kervinen: Itse asiasse en ole varma tästä. Voi olla että prosessit ovat edelleen kesken, liikekannallepanohan alko tosiaan vasta viime syksynä. Tiedän että täällä on turvapaikanhakijoita jotka hakee tällä syyllä turvapaikkaa mutta minun tiedossa olevat henkilöt ei oo vielä päätöstä asiasta saaneet.
Timo Virtala: Niin sitten kysymys tänne teidän toimistoon, tai sulle Aku, niin mikä työllistää suo nyt eniten? Onko se tämä venäläisten aseistakieltäytyminen vai mikä?
Aku Kervinen: No sekin jonkin verran vaatii työtä että et kyllä tää projekti, tää yhteistyökuvio tällä hetkellä on mikä mitä me tehdään Venäjän aseistakieltäytyjien kanssa niin on on iso homma meille toimistolla mutta mutta kyllä ihan meidän perustoiminta Suomessa on on kanssa ihan meneillään tässä että ihan tavalliset järjestötoimintaan kuuluvat asiat ja ja Suomen aseistakieltäytyjien neuvonta niin niin kuitenkin sitten muodostaan sen pääosan.
Timo Virtala: Ja mitä kuuluu suomalaisille aseistakieltäytyjille, minkälaisten ongelmien kanssa he teidän puoleen kääntyvät?
Aku Kervinen: Joo, no nyt viimeisen vuoden aikana on ollut paljon uutisiakin tästä reservikieltäytyjien suuresta määrästä ja heillä on ollut paljon kysymyksiä ja ja se on näkynyt tosi paljon meidän neuvonnassa. Ja sitten meillä on totta kai aina aina totaalikieltäytyjä jotka tarvitsee prosessissaan on apua eli he on pienempi ryhmä mutta mutta sitten toki me yritetään heidät kaikki tavoittaa ja ja ja tarjota tukea ja siitä se vaatii jonkin verran aina meidän resursseja ja sitten siviilipalvelustaan suorittavat he voi toki olla monesti, jos vaikka palveluspaikalla on ongelmia, niin myöskin sinne siviilipalveluskeskukselle yhteydessä, niin sen takia he ei aina ihan niin paljon tarvi meidän meidän tukea. Mutta joskus heitä tuntuu että sieltä saatava tuki ei oo ei oo riittävää tai tai oikea-aikaista tai näin näin poispäin niin sitten tuota he kääntyy kyllä myöskin meidän puoleen.
Timo Virtala: Puhutaan pari sanaa totaalikieltäytymisestä. Sivarikeskukselta saamieni tilastojen perusteella heitä on 30-50 vuosittain, poikkeuksena pp2019, jolloin heitä oli tuplasti enemmän. Millä perusteella nuoret suomalaset miehet kieltäytyvät suorittamasta siviilipalvelusta Suomessa?
Aku Kervinen: Toki syyt on vaihtelevia. Monesti taustalla on vahva antimilitaristinen tai pasifistinen vakaumus ja nähdään että siviilipalvelus on myöskin osa tätä asevelvollisuusjärjestelmää, tavallaan yksi semmonen semmonen komponentti, mikä pitää tämän systeemin toiminnassa, että ikään kuin ilman ilman siviilipalvelusta, joka joka vähän niinku lieventää sitä kritiikkiä ja toimii vaihtoehtona niille, jotka vastustaa sitä asevelvollisuutta, niin niin niin järjestelmä ei välttämättä pystyisi toimimaan, ja sen takia halutaan kieltäytyä myöskin siinä. Jotkut vastustaa myöskin sitä vaikutusvaltaa, mikä joillakin sotilaallisella tahoilla on siviilipalvelukseen, niinkuin erilaiset sotilasjäsenet erilaisissa työryhmissä ja komiteoissa, jotka jotka päättää siviilipalvelukseen liittyvistä asioista. sitten ehkä semmonen kasvava trendi on ollut tän asevelvollisuuden sukupuolisyrjinnän vastustaminen eli eli nähdään että tämmönen järjestelmä joka kohtelee sukupuolia eri tavalla niin on on on vastustamisen arvoinen, ja ei pidetä sitä järjestelmää lainkaan oikeutettuna kun se asettaa nuoret kansalaiset niin erilaiseen, eriarvoiseen asemaan. Nämä on ehkä ne keskeisimmät.
Timo Virtala: Ja mitä tapahtui vuonna 2019 kun totaalikieltäytyjien määrä tuplaantui?
Aku Kervinen: Siinähän oli kysymys siitä kun Jehovan todistajien vapautuslaki kumottiin eli Jehovan todistajat oli jo useamman vuosikymmenen ajan pystyneet tietyin ehdoin saamaan vapautuksen kokonaan kokonaan asevelvollisuudesta ja sitten Helsingin hovioikeus totesi 2018 että tämä järjestely oli muita aseistakieltäytyjä kohtaan syrjivä ja sen takia jätti tuomitsematta yhden totaalikieltäytyjän vankeusrangaistukseen normaalin tapaan ja tämä aiheutti tilanteen jossa sitten kymmenet muutkin totaalikieltäytyjät pystyi selviämään ilman vankeusrangaistusta ja tähän sitten tarttui todella moni moni lyhyen ajan sisään, eli sen takia lyhyessä ajassa niin totaalikieltäytyjien määrä nousi rajusti. Sittenhän tämä tämä mahdollisuus on tukittu poistamalla tämä tämä vapautus myöskin Jehovan todistajilta eli eli toimittiin täysin päinvastoin kun YK:n ihmisoikeuselimet oli Suomea kehottaneet aiemmin aiemmin kun ne olivat kehoittaneet laajentamaan tämän Jehovan todistajien vapautuksen myös muihin aseistakieltäytyjiin.
Timo Virtala: Ja sä puhuit vankeusrantaistauksesta, mutta eikö nykyisin kyseessä ole pantarangaistus?
Aku Kervinen: No joo, se on se pantarangaistus, eli se on se tapa millä vankeus nykyään nykyään toteutetaan eli niin se on yksi tapa suorittaa tämän vankeusrangaistus, vangittuna ikään kuin kotiinsa. Niiden tiettyjen sovittujen menojen sisällä on mahdollista ainoastaan liikkua. Eli pieni pieni määrä suomalaisia totaalikieltäytyjä edelleen suorittaa sen vankeudessa jo ehkä jo osa siksi että mieluummin tekevät niin, ja osa sitten mahdollisesti että heitä ei heitä ei tuota olla hyväksytty sinne valvontarangaistuksen piiriin, mutta pääsääntöisesti se tosiaan on se valvontarangaistus.
Timo Virtala: Eduskunnan parlamentaarinen työryhmä pohti asevelvollisuuden kehittämistä ja yksi heidän ehdotuksistansa oli, ja puoluejohtajat on tätä hyvin yksimielisesti tukeneet, että kutsuntoja laajennettaisiin koskemaan myös naisia. Mitä mieltä Aseistakieltäytyjäliitto on tästä?
Aku Kervinen: No me ollaan toki sitä mieltä että, tossa jo tulikin mainittua tuo nykyisen asevelvollisuuden tämä ikään kuin sukupuolisyrjintä se miten eriarvoisesti se kohtelee ihmisiä ja se on jotenkin ymmärrettävää, ja hyvä että tähän kiinnitetään huomiota. Toisaalta me nähdään, että se nykymuotoinen kutsuntatilaisuus on monella tavalla hankala, siellä tällä hetkellä korostuu ehkä semmonen propagandamainen, mainosmainen armeijan esittely ja esimerkiksi jatkuvasti me saadaan palautetta siitä että siviilipalveluksesta on tiedotettu riittämättömästi ja muista mahdollisuuksista, vaihtoehdoista asepalveluksen suorittamiselle ja sen takia me suhtaudutaan vähän kriittisesti siihen että tämmöinen nykymuotoinen kutsuntatilaisuus tuosta vaan laajennettais koskemaan kaikkia. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassahan on voimassa malli, jossa tää kutsuntojen ensimmäinen vaihe, joka koskee kaikkia, on kotiin lähettävä kysely, jonka perusteella sitten valikoidaan ne jotka saapuu paikalle itse siihen kutsuntatilaisuuteen. Me nähdään että tämä voisi olla ihan järkevä malli Suomelle.
Timo Virtala: Kannatatteko te, tai kannatatko sinä henkilökohtaisesti tätä Ruotsin mallia kokonaisuudessaan? Eli sitä että ruotsissahan, vaikka siviilipalvelukseen saatetaan joku määrätä, niin sitä siviilipalvelusta ei panna käytäntöön, eli käytännössä se on vapaaehtoinen.
Aku Kervinen: Joo, no me ollaan pidetty sitä esillä, ainakin tämmösenä realistisena, järkevänä kehityssuuntana tulevaisuudessa että sinänsähän AKL on tämmönen antimilitaristinen järjestö, ja edustetaan aseistakieltäytyjiä, ja me ei hirveen voimakkaasti liputeta minkäänlaisen armeijan puolesta, mutta kyllä me pidetään sitä ihan järkevänä kehityssuuntana sitä Ruotsin mallia.
Timo Virtala: Aku Kervinen, osallistuit hiljattain webinaariin, jossa käsiteltiin paitsi Venäjän ja Ukrainan tilannetta, niin myöskin Valkovenäjän aseistakieltäytymistä ja Valkovenäjän tilannetta. Mitä uutta kuulit Valko-Venäjän tilanteesta?
Aku Kervinen: No siellähän on uus sellainen aika järkyttävä lainsäädäntö otettu käyttöön että tota rintamakarkureille ja sitten myöskin tämmöisiä maata jollain tavalla uhkaavia tietoja kansalaisjärjestölle tai medialle välittäviä henkilöitä niin heitä voidaan rangaista jopa kuolemanrangaistuksella. Eli se on vielä ihan uusi ja raju askel tässä Valkovenäjän tilanteissa
Timo Virtala: Ihmiset Valko-Venäjällä, oppositio Valko-Venäjällä ja myöskin Venäjällä on on hienosti osoittaneet mieltä viime vuosina jo ennen sotaa oli laajoja mielenosoituksia [Vladimir] Putinia ja tätä Valko-Venäjän hallintoa vastaan. Miksi se ei toiminut? Tätä on [yhdysvaltalainen väkivallattomuustutkija] Erica Chenowethkin pohtinut, että hän paljon hehkutti, tuossa viisi ja kymmenen vuotta sitten, kuinka väkivallattomat kampanjat ovat niin tehokkaita, mutta hänkin on pannut merkille, että viime vuosina ne ei oo saavuttaneet päämääriänsä niin hyvin. Aku Kervinen, onko sulla näkemistä tähän?
Aku Kervinen: Joo, valitettavasti en en osaa sanoa, ja olisin kanssa itsekin kiinnostunut kuulemaan hyviä hyviä analyysiä tähän. Ja tosiaan Valko-Venäjän tilanteesta pitää huomata se että on esitetty näkemyksiä että yksi syy siihen miksi tää Venäjän hyökkäys Ukrainaan, ja Kiovan valtaus erityisesti, niin epäonnistu vuosi sitten, niin oli se, että Valko-Venäjältä tehtiin vastarintaa sitä vastaan. Eli Valko-Venäjän kauttahan se tapahtui se ikään kuin pohjoinen rintama siitä hyökkäyksestä ja siellä tapahtu erilaista estämistä, viivyttelyä ja myöskin sabotaasia. Junien kulkua haitattiin ja niin edelleen, ja sen on nähty aiheuttaneet sen, että että tuota huolto ei pelannut ja joukot eivät olleet oikeeseen aikaan paikalla ja niin eteenpäin eli eihän se täysin toivotonta ja täysin epäonnistunut oo. Mutta toki se Valko-Venäjän opposition iso tavoite, eli [presidentti Aljaksandr] Lukašenkan diktatuurin kaataminen, niin sehän valitettavasti on toistaiseksi onnistunut.
Timo Virtala: Ja sä puhuit että rintamakarkuruudesta rangaistaan, mutta eihän Valko-Venäjä ole sodassa virallisesti, mutta sielläkö kun puhutaan sitten kuitenkin rintamakarkuruus-nimellä.
Aku Kervinen: Joo, siellä käytetään tätä termiä, ainakin englanninkielisistä lähteistä joita olen seurannut niin “deserter” eli rintamakarkuri ja se toki herättää hieman huolta siis tässähän on spekuloitu pitkin matkaa että avaiskohan sitten Valko-Vvenäjä ihan pitkin matkaa niin kuin myös omilla joukoilla tämän pohjoisen rintaman Ukrainan sotaan ja liittyisi osaksi sitä sotaa ja myöskin muita merkkejä tämmösen liikekannallepanon alottamista myöskin siellä on ollut tässä alkuvuoden aikana ilmassa eli kyllähän se on huolta herättävä kysymys mutta tosiaan toistaiseksi se maa ei itse ole sodassa.
Timo Virtala: Palataan vielä tähän lopuksi Suomeen. Suomi on nyt nyt liittymässä Natoon, niin miten näet että Nato-jäsenyys vaikuttaa Suomen asevelvollisuusjärjestelmään?
Aku Kervinen: Niin. Joskus tämän vuosituhannen alussa kehittääkseni Nato melko suoranaisesti suositteli tämmösestä melko yleisestä asevelvollisuudesta, mikä Suomessakin on käytössä, ainakin miehille yleisesti, niin luopumista, siirtymistä valikoivaan malliin ja ehkä ammattiarmeijaankin. Sitten ilmeisesti tämä tämä linja on jonkin verran muuttunut, jo vuodesta 2014 lähtien, jolloin Ukrainan sota todellakin alkoi jo sillä Krimin valtauksella, ja Natossakin on sen jälleen sitten ehkä pidetty tärkeämpänä isompia asevoimia, joten ihan suoraa vaikutusta tällä ei oo, mutta toki se kyllä on aika selvää, että kovin monella Nato-maalla ei ole tämänkaltaista asevelvollisuusmallia kuin Suomella. Aseistakieltäytyjäliitossa me on suhtauduttu näistä ihan omista perusarvolähtökohdistamme kriittisesti Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaa, mutta jos nyt käy niin, että se toteutuu, ja se näyttää olevan tosiaan ainakin suomalaisen ison enemmistön tahto, niin miksipä sitten ei otettaisi siitä niitä hyviä hyviä puolia ja hyviä esimerkkejä käyttöön, ja muutettaisi Suomenkin asevelvollisuutta tämmösen yleisen Nato-esimerkin mukaiseen suuntaan.
Timo Virtala: Suurimmassa osassa Euroopan Nato-maita ja Euroopan maita yleensäkin on ammattiarmeija. Norjassa ja Tanskassa sitten tämmönen valikoiva asevelvollisuus. Me istutaan täällä Aku Kervisen kanssa Rauhanaseman kirjastossa, ja Akun takana on Rauha Ukrainaan -kyltti, oikein upea, tietysti keltasininen auringonkukkineen ja sloganeineen. Täällä Helsingissä ja Tampereella ja eri puolilla Suomea oli, kun sodan intensifioitumisesta tuli kuluneeksi vuosi, rauhanjärjestöjen järjestämiä mielenosoituksia. Miten ne sujuivat?
Aku Kervinen: Omasta mielestäni oikein hyvin ja olin iloinen että ne myöskin vetivät paikalle väkeä eli täällä Helsingissä oli ilmeisesti yli tuhat henkeä marssilla tuonne Tehtaankadulle Venäjän suurlähetystön eteen. Tampereella meitä oli, itse siis asun Tampereella ja osallistuin Tampereen mielenosoitukseen, meitä oli satakunta ihmistä, ja kuulemani mukaan Joensuussakin oli jopa parisataa henkeä liikkeellä. Eli nämä nyt on ihan ihan hyviä osallistujamäärä suomalaisissa rauhanliikkeen mielenosoituksissa ja toki silloin vuosi sitten kun tämä tämä laajamittainen hyökkäys Ukrainaan alko niin oli vieläkin vieläkin suurempia mielenosoituksia mutta mutta kyllä tämä vuosipäiväkin huomattiin.
Timo Virtala: Järjestökoordinaattori Aku Kervinen, oikein paljon kiitoksia että tulit Rauhacastin haastateltavaksi.
Aku Kervinen: Joo, kiitoksia haastattelusta, oli mukavaa.
Timo Virtala: Ja yleisölle tiedoksi että Rauhancastia voi kuunnella Spotifyssa, Sound Cloudissa ja monessa muussa podcast -palvelussa. Kiitoksia kun kuuntelit, näkemiin!
