Historia

Rauhanliitto on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut rauhanjärjestö. Sen tarina on tärkeä osa suomalaisen rauhanliikkeen historiaa.

Rauhanliitto on noin satavuotias järjestö, joka on perustettu kahdesti. Nykyään toimivan Rauhanliiton edeltäjä aloitti toimintansa jo vuonna 1907, mutta sen toiminta kiellettiin ensimmäisen maailmansodan aikoihin, kuten muitakin autonomisessa Suomessa toimineita järjestöjä.

Alkutaival sotien välillä

Nykyinen Rauhanliitto perustettiin vuonna 1920 nimellä Suomen Rauhanliitto – Kansainliittoyhdistys. Perinteistä vanhaa rauhanliikettä kutsuttiin pitkään iverseniläiseksi rauhanliikkeeksi Rauhanliiton pitkäaikaisen voimahahmon, puheenjohtaja Felix Iversenin ja järjestön sihteeri Toini Iversenin mukaan.

Muita rauhanliikkeen alkuvuosien toimijoita olivat muun muassa kirjailija Selma Anttila, runoilijana tunnettu L. Onerva, yhteiskuntavaikuttaja Mathilda Wrede, tohtori Maikki Friberg, Aarne Selinheimo sekä senaattori Leo Mechelin, joka ajoi Suomen asiaa kansainvälisesti rauhanliikkeen avulla.

Järjestön perustajiin kuului ihmisiä eri yhteiskunnan aloilta, kuten raittiusjärjestöistä, kristillisestä rauhan- ja työväenliikkeestä, naisliikkeestä ja yliopistomaailmasta. Rauhanliiton ensimmäisissä toimintaohjelmissa tartuttiin edelleen ajankohtaisiin teemoihin: kansainvälinen oikeus, ristiriitojen väkivallaton sovittelu, viholliskuvista luopuminen, aseistariisunta ja rauhankasvatus.

Mustavalkoisessa kuvassa joukko Rauhanliiton aktiiveja istuu kalliolla ja katsoo kameraan vuonna 1929
Rauhanliittolaisia Seurasaaressa 1929

Rauhanliitto oli jo varhaisessa vaiheessa kaksikielinen. Myös ruotsinkielisillä alueilla on ollut rauhanliikkeen aktiivisia toimijoita ja yhdistyksiä. Pohjanmaalla julkaistiin Frid På Jorden -lehteä (nykyisin Fredsposten) ja Helsingissä Rauhaa kohti -lehteä, jonka toisen maailmansodan aikaisista kirjoituksista puheenjohtaja Felix Iversen sai kunnianloukkaussyytteen vieraan maan johtajaa (Hitleriä) kohtaan.

Sota-aika oli vaikeaa aikaa rauhanliikkeelle. Osa sen jäsenistä osallistui sotaan, osa joutui vankilaan. Jotkut ottivat osaa sotaan aseettomina ja toiset siirtyivät Ruotsiin. Rauhanaktiivi Arndt Pekurinen teloitettiin hänen kieltäydyttyään toistuvasti tarttumasta aseeseen. Vaikeuksista huolimatta Rauhanliitto ei kuitenkaan joutunut lakkauttamaan toimintaansa täysin.

Kansainvälisiä vaikutteita ja toimintaa

Rauhanliitto oli alusta lähtien osa kansainvälistä rauhanliikettä. Jäsenet kävivät jo varhain kansainvälisissä kokouksissa ja konferenseissa hakemassa aatteita ja ajatuksia suomalaiseen keskusteluun. Järjestö on ollut perustamisestaan lähtien vuonna 1882 perustetun International Peace Bureaun jäsen. Toisen maailmansodan ja YK:n perustamisen jälkeen Rauhanliitto muutti nimensä jälkiosan YK-yhdistykseksi.

Toisen maailmansodan päätyttyä eurooppalaiset kansat julistivat jälleen kerran sotien loppua: “Ei koskaan enää sotaa!”. Suomessa ja maailmalla haluttiin luoda laaja kansanrintama sotaa vastaan. Rauhanoptimismi mureni kuitenkin nopeasti kylmän sodan varusttelukierteen myötä.

Kylmä sota ei jakanut vain valtioita vaan myös rauhanliikettä, eräiden vastustaessa kaikkia ja toisten ainoastaan “imperialistien pahoja” aseita. Järjettömän ja vaarallisen ydinvarustelun myötä syntyi eurooppalainen liike ydinaseita vastaan. Uusi kylmän sodan blokkeihin sitoutumaton rauhanliike halusi luoda siltoja yli idän ja lännen rajojen.

Kattojärjestöksi

Pasilan vanhaa, puista rautatieasemaa eli nykyistä Rauhanasemaa siirretään kokonaisena
Rauhanliitto osti Pasilan vanhan rautatieaseman vuonna 1984 ja siirsi sen kokonaisena rauhantyön toimintakeskus Rauhanasemaksi.

1970-luvun lopulla Rauhanliitosta tuli kattojärjestö ja monet rauhanjärjestöt liittyivät Rauhanliiton jäseniksi. Järjestöjen yhteistyöllä syntyi myös vuonna 1981 perustettu Rauhankasvatusinstituutti, joka nykyään edistää rauhankasvatusta kouluissa ja muualla yhteiskunnassa.

Vuonna 1984 Rauhanliitto osti Pasilan vanhan asemarakennuksen, joka siirrettiin raiteiden vierestä läheiselle Veturitorille.  Rauhanliittolainen järjestöperhe kunnosti talon talkoovoimin ja muutti Rauhanasemaksi nimettyyn rakennukseen vuonna 1986. Rauhanasema on nykyään monille tuttu, vireä kansalaistoiminnan keskus.

Kampanjoinnin aikakausi

1990-luvun loppua ja 2000-luvun alkua voi luonnehtia kampanjoinnin aikakaudeksi. Rauhanjärjestöt ovat jatkaneet oman identiteettinsä ja historiansa mukaista toimintaa ja tekevät yhteistyötä asiakohtaisesti.

Rauhanliitto käynnisti vuonna 1998 yhdessä Rauhankasvatusinstituutin kanssa Rauhankoulu-toiminnan. Koululuokille suunnattuja rauhan- ja globaalikasvatuksen toimintapäiviä järjestävä Rauhankoulu on vuosien varrella kehittynyt usealla paikkakunnalla toimivaksi, kiitetyksi kokonaisuudeksi.

Mielenosoituksessa hieman taka-alalla, ihmisten päiden yläpuolella on kaksi mustapohjaista kylttiä, joihin on maalattu valkoiset rauhanmerkit
Rauhanjärjestöt osallistuivat mielenosoitukseen Kansalaistorilla, Helsingissä 2015

Yksi vuosituhannen vaihteen vuosikymmenten menestystarinoista siviilien aseman parantamiseksi konflikteissa ja aseistariisunnassa oli miinojen vastainen kampanja, johon Rauhanliittokin osallistui aktiivisesti.

Miinakieltokampanja sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1997. Suomi liittyi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2012.

Miinojen vastainen kampanja yhdisti hyvin erityyppisiä järjestöjä ja sai aikaan muutoksen yhteistyön voimalla. Yhteistyötä yli järjestörajojen tehdään tänään myös mm. aseviennin vastustamisessa, siviilikriisinhallinnan edistämisessä ja ydinaseriisunnassa. Rauhanliitto on jäsen vuonna 2017 Nobelin rauhanpalkinnon voittaneessa, ydinasekieltoa ajavassa ICAN-kampanjaverkostossa.

Lisää rauhanliikkeen historiasta