Sotilasmenot

Maailmassa käytetään joka vuosi valtavia summia rahaa armeijoihin ja asevarusteluun. Tarvitaan prioriteettien muutosta: murto-osalla nyt sotilasmenoihin käytetyistä varoista voitaisiin toteuttaa esimerkiksi monta YK:n kestävän kehityksen tavoitetta.

Vuonna 2020  maailman sotilasmenot olivat noin 1981 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Sotilasmenot ovat kasvussa, ja yhä useampi valtio suunnittelee kasvattavansa armeijoihin ja asevarusteluun käyttämiään resursseja. Samalla koulutus, terveydenhuolto ja kehitysyhteistyövarat joutuvat leikkauksen kohteiksi eri puolilla maailmaa, ja kahtiajakautuneisuuden, vihapuheen ja muukalaisvihamielisyyden ilmapiiri kasvattaa jalansijaa.

On poliittinen valinta, panostetaanko inhimilliseen turvallisuuteen vai asevarusteluun. Rauhanliitto osallistuu kansainväliseen sotilasmenojen vastaiseen kampanjaan, jonka tavoitteena on globaali sotilasmenojen leikkaaminen.

Kuinka paljon rahaa asevarusteluun käytetään?

Maailmanlaajuisesti sotilasmenot ovat viime vuosien aikana kasvaneet tasaista tahtia. Tukholman rauhantutkimusinstituutti SIPRI:n mukaan vuonna 2020 sotilasmenoihin käytettiin yhteensä 1981 miljardia dollaria, kun vielä vuonna 2001 luku oli 1088 miljardia dollaria. Sotilasmenojen osuus maailman bruttokansantuotteesta vuonna 2020 oli 2,4 %.

Vuonna 2020 viisi eniten armeijoihin ja asevarusteluun rahojaan käyttänyttä valtiota olivat

1. Yhdysvallat,
2. Kiina,
3. Intia,
4. Venäjä ja
5. Iso-Britannia

Näiden viiden maan osuus koko maailman sotilasmenoista oli 62 %. Yksin Yhdysvaltojen osuus koko maailman sotilasmenoista oli noin 39 %.

Euroopan sotilasmenot nousivat vuonna 2020 4,0 prosenttia 378 miljardiin euroon. Nousua oli Keski-Euroopassa (6,0 prosenttia), Länsi-Euroopassa (3,9 prosenttia) ja Itä-Euroopassa (3,4 prosenttia). Nato-maiden osuus maailman sotilasmenoista oli yhteensä 56 prosenttia. 

Suurimmat sotilasmenot vuonna 2020 ja muutos edelliseen vuoteen verrattuna: 

1. Yhdysvallat (+4.4 %)
2. Kiina (+1.9 %)
3. Intia (+2.1 %)
4. Venäjä (+2.5 %)
5. Iso-Britannia(+2.9 %)
6. Saudi-Arabia (-10 %)
7. Saksa (+5.2 %)
8. Ranska  (+2.9 %)
9. Japani (+1.2 %)
10. Etelä-Korea  (+4.9 %)

Suomen sotilasmenot

Suomen sotilasmenojen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2001 1,1% ja vuonna 2016 1,4%. Suurta vaihtelua ei kuitenkaan ole havaittavissa vuoden 2003-2016 välisenä aikana.

Puolustusmenoihin käytetyt summat ovat nousseet tasaisesti. Vuonna 2001 Suomen sotilasmenot olivat Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin SIPRI:n tilastojen mukaan 1653 miljoonaa euroa, kun taas vuonna 2016 summa oli 2935 miljoonaa euroa. Armeijalle kaavaillaan kuitenkin parhaillaan miljardien edestä uusia hankintoja. Toteutuessaan ne voivat nostaa Suomen puolustusmenoja huomattavasti.

Summa, joka maailmassa käytetään kestävän kehityksen ja rauhan edistämiseen, on vain murto-osa siitä, mitä käytetään sotaan valmistautumiseen. Suomi ei ole saavuttanut YK:n tavoitteita kehitysavun tasolle.

Summa siis vastaisi noin puolta siitä summasta, jonka Suomi käytti sotilasmenoihin vuonna 2016. OECD:n vuoden 2016 raportin mukaan kehitysyhteistyöhön käytettiin maailmassa 135 miljardia dollaria, kun taas sotilasmenoihin käytettiin 1686 miljardia.

Sotilasmenojen määritelmä

Sotilasmenoilla tarkoitetaan armeijoihin ja asevarusteluun käytettyjä varoja eli niitä kuluja, joita valtioille syntyy aseiden, sotilasvälineiden ja armeijan ylläpidosta. Eri instituutiot käyttävät kuitenkin hieman toisistaan poikkeavia määritelmiä, minkä vuoksi myös arviot maailmanlaajuisista sotilasmenoista vaihtelevat.

SIPRI:n sotilasmenojen määritelmä ottaa laajasti huomioon sotilaallisesta toiminnasta koituvat kulut. SIPRI:n tilastoissa sotilasmenoihin lasketaan:

• Armeija, mukaan luettuna rauhanturvajoukot
• Puolustusministeriö ja muut mahdolliset valtion virastot joiden toimialaan puolustuspolitiikaa kuuluu
• Puolisotilaalliset joukot, joita voidaan hyödyntää sotilaallisissa operaatioissa
• Sotilaalliset avaruushankkeet

Näiden eri toimijoiden kustannuksia arvioidessa on huomioitu:

• Henkilöstökulut, mukaan luettuna:
  • Kaikki henkilöstökulut, niin sotilas- kuin siviilihenkilökunnan osalta
  • Eläkekustannukset
  • Henkilökunnalle ja heidän perheilleen tarjotut sosiaalietuudet
• Toiminnoista ja ylläpidosta aiheutuvat kustannukset
• Hankintakulut
• Sotilaallinen tutkimus- ja kehitystyö
• Sotilasvoimien edellyttämät rakennustyöt (esim. tukikohtien rakentaminen)
• Sotilaallinen avunanto (luetaan apua antavan maan sotilasmenoihin)

SIPRI:n laskelmissa ei ole huomioitu seuraavia menoja:

• Väestönsuojelu
• Tämän hetkisiä menoja, joita aiheutuu aikaisemmista sotilaallisista operaatioista, mukaan lukien:
  • Veteraaneille maksettavat etuudet
  • Demobilisointi
  • Aseiden tuhoaminen

Tarkoitetaanko sotilasmenoilla samaa kuin asemenoilla?

Sotilasmenot ovat eri asia kuin asemenot. Sotilasmenoilla tarkoitetaan kaikkia sotilaallisen valmiuden ylläpidosta koituvia kustannuksia. Niihin kuuluvat esimerkiksi henkilöstökulut, erilaiset ylläpitokulut (esim. yleiset tarvikkeet, kuljetuskalusto) ja hankintakustannukset (aseet, mutta myös muu välineistö ja kalusto).

Asemenot ovat osa sotilasmenoja. Se, kuinka suuren osuuden asemenot muodostavat kaikista sotilasmenoista, vaihtelee paljon. Yleisesti ottaen asemenot muodostavat noin kolmanneksen kaikista sotilasmenoista. Asemenoihin lukeutuvat myös asejärjestelmien kehittämis- ja tutkimustyö. Niillä mailla joilla ei ole omaa asetuotantoa, asemenojen osuus on vähäisempi.

Sotilasmenot ja turvallisuus

Aseet ja sotilaallinen valmius eivät lisää turvallisuutta. Kun armeijoiden ja asevarustelun osuus valtioiden varoista jatkaa kasvuaan, on se pois jostain muualta. Inhimillistä kärsimystä voitaisiin vähentää ja konfliktien syitä torjua tehokkaasti esimerkiksi kehitysyhteistyöllä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautumalla.

Kun valtiot käyttävät enemmän varoja aseisiin ja sotilaalliseen valmiuteen, ruokkivat ne samalla uutta varustelukierrettä. Asevarustelu luo otolliset olosuhteet uusien konfliktien puhkeamiselle, minkä seurauksena globaali turvallisuustilanne heikkenee. Sotilasmenot eivät edistä ihmisten turvallisuutta, onnellisuutta tai tasa-arvoa. Sen sijaan ne lisäävät aseellisten konfliktien riskiä ja pitkittävät olemassa olevia konflikteja.

Aseiden valmistaminen ja asekauppa ovat osa sotateollisuutta. Esimerkiksi asevienti Lähi-itään kasvoi 86 prosenttia vuosien 2007 ja 2016 välisenä aikana, tehden alueesta maailman toiseksi suurimman aseviennin kohteen. Suomikin on myynyt aseita alueen maihin. Samalla alueella on jatkuvasti syntynyt uusia aseellisia konflikteja. SIPRI:n arvion mukaan asevienti on todennäköisesti lisännyt alueen epävakautta, väkivaltaisia konflikteja ja ihmisoikeusrikkomuksia Lähi-idässä.

Sen sijaan, että sotilasmenoja kasvatetaan, tulisi varoja ohjata kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien edistämiseen, jotta saavutettaisiin olosuhteet joissa voidaan aidosti rakentaa kestävää rauhaa.

Jos maailman sotilasmenoja leikattaisiin 6 %, tarkoittaisi se yli 100 miljardia dollaria vuodessa, joilla pystyttäisiin esimerkiksi taistelemaan ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan kehittyvissä maissa ja täten vähentämään ja ennaltaehkäisemään globaalia ilmastopakolaisuutta. Jo 3 % leikkaus tuottaisi 57 miljardia dollaria vuosittain, millä voitaisiin taata kaikille maailman kansalaisille maksuton esi-, perus- ja keskiasteen opetus vuoteen 2030 mennessä.

Lähteitä

• SIPRI: Military expenditure
• Global Campaign on Military Spending: The GCOMS Handbook