Kemiallisia aseita valvotaan
Tiedättekö, mikä on Verifin? Se on Kumpulan kampuksella sijaitseva kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti, pieni mutta pippurinen laitos. Se tukee kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontaa ja kehittää tutkimusmenetelmiä kemiallisille taisteluaineille.
Suomi oli rohkeasti aseriisunnan edelläkävijä 1970-luvulla ja käynnisti projektin kemiallisten taisteluaineiden tutkimukseen. Kun varsinainen kemiallisten aseiden kieltosopimus saatiin pitkien neuvotteluiden jälkeen aikaan vuonna 1997, projektista tuli instituutti. Verifin täytti 50 vuotta marraskuussa 2023. Valtamedia ei ollut kiinnostunut. Tuskin missään mainittiin juhlaseminaarista, jonne kokoontui 130 maailman johtavaa tiedemiestä ja -naista ympäri maailmaa. Verifinin johtaja Paula Vanninen julkisti uuden sinisen kirjan, Blue Bookin, käsikirjan, jonne on todennettu kaikki aseina käytetyt myrkyt, olivatpa ne kasveista, eläimistä tai laboratorioista peräisin, Novitsokista alkaen. Kaikki tunnetaan ja tunnistetaan täällä meillä; laitoksen osaaminen on todella Suomelle ylpeyden aihe.
Miten kemiallisen aseen kieltosopimus toimii? Oli aikoja, jolloin ajateltiin, että sopimuksen valvonta voidaan purkaa, koska varastot on kaikkialta hävitetty. Nyt tiedetään, että vaikkapa Syyriassa on käytetty kloorikaasua, ja diktaattorit surmaavat vastustajiaan yhä hienostuneemmilla kemiallisilla menetelmillä. On entistä tärkeämpää pitää huippukemian osaamista yllä. Vuoden 1997 sopimuksessa mainitaan kiellettyjä aineita, mutta nyt myrkkyjä on kehitetty lisää. Voidaanko niitä lisätä sopimukseen, on pohdinnan kohteena. Jos joku kansainvälinen sopimus avataan, vaarana on, että tuloksena voi olla aiempaa huonompi teksti. Tämä vaara on nähty esimerkiksi naisten oikeuksia koskevissa keskusteluissa: nykyinen ilmapiiri on kielteisempi kuin 1990-luvulla.
Paula Vanninen pyysi minua puhumaan kokouksen avajaisissa. Kemian opintoni ovat kaukana menneisyydessä, mutta teemana olivatkin ihmiset kriisitilanteissa. Olemme Ilkan kanssa käyneet Teheranissa pari kertaa Rauhanmuseossa, jossa Irakin ja Iranin välisessä sodassa käytetyn kemiallisen aseen uhrit – kuten Japanin hibakushat – kertovat kokemuksistaan. Kaasut sokaisevat, turmelevat keuhkot, kuorivat ihoa. Jälki on kauheaa. Sotilaat olivat tällöin kohteina. Heidän tarinoitaan kerätään talteen, jotta ihmiskunta voisi oppia jotakin.
Olisipa Suomi nyt yhtä ennakkoluuloton edelläkävijä rauhan vartijana kuin viisikymmentä vuotta sitten!
Vappu Taipale
Kirjoittaja on Rauhanliiton hallituksen varajäsen.
Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.
