Miten globaali kokonaisturvallisuus pysyy agendalla militarisoituvassa Euroopassa?
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan teki näkyväksi globaalin keskinäisriippuvuuden varjopuolet ja eri kriisien linkittyneisyyden toisiinsa. Kansainvälisiin turvallisuuskysymyksiin perehtyneen sisäministeriön neuvottelevan virkamiehen Antti Häikiön mukaan maailma on nyt kriisiytyneempi kuin vuosikymmeniin, sillä agendalla ilmastokriisin ja sodan lisäksi ovat myös edelleen pandemia ja terveydenhoidon kriisi, köyhyys, talous- ja inflaatiokriisi, elinehtojen saatavuuden kriisit kuten vesi-, ruoka- ja energiakriisit sekä humanitaarinen kriisi Afrikan sarvessa.
Monimutkaisuutta lisää kriisien vaikutukset toisiinsa; esimerkiksi riippuvuus fossiilienergiasta uhkaa energian ja maatalouden lannoitteiden saatavuutta ja nostaa ruuan hintaa maailman markkinoilla. Kaikkien aikojen kuumin kesä Euroopassa ei tiedä ainakaan optimaalisia satoja, Norjan alhaiset vesivarannot heikentävät vesivoiman saatavuutta ja Ranskassa merivesi on liian kuumaa jäähdyttämään ydinvoimaloita. Sota Ukrainassa vaikeuttaa viljan toimitusta Pohjois-Afrikkaan ja hintojen nousu vaikeuttaa tilannetta esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Jemenissä entisestään.
Häikiö sanoo kysyvänsä itseltään, että: ”Onko kriisinhallinta todella kriisin hallintaa vai juostaanko me kriisien perässä ja yritetään ratkoa niitä parhaiden kykyjemme mukaan?” Tilanteen kehystäminen kriisiksi saa kyllä toraiset kansallisvaltiot yhdistämään yhteisen tilannekuvan taakse ja tarttumaan toimeen. Ongelmana kuitenkin on, että myrskyn silmässä on vaikea pitää pää kylmänä, ja tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka ottavat tasapuolisesti huomioon eri yhteiskunnalliset ryhmät, ja joissa huomioidaan riittävästi ratkaisujen pitkän aikavälin vaikutuksia. Olemmekin ajautuneet tilanteeseen, jossa reagoimme yhä uusiin kriiseihin keskittäen niihin kaiken huomion, jolloin toisaalla jäävät huomiotta hiljaiset ja ei-niin-hiljaiset signaalit kehkeytyvistä jännitteistä, ja tilanne noteerataan vasta sen eskaloiduttua.
Tämä on ongelmallista paitsi kriisien ja sotilaallisten konfliktien aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen takia, mutta myös siitä syystä, että sotilaallisiin konflikteihin asti eskaloituneet tilanteet vaativat valtavasti resursseja rauhan palauttamiseksi ja yhteiskunnan ja yhteisöjen jälleenrakentamiseen. Sotimiseen ja sodan jälkien selvittelyyn käytetyt resurssit kun ovat pois kaikesta hyvästä kuten koulutuksesta ja kestävistä energiaratkaisuista. Häikiö varoittaa konfliktien ja kriisien kasautumisesta, sillä esimerkiksi 1990-luvun sodat Afrikassa ja Länsi-Balkanilla sitovat edelleen resursseja konfliktien jälkihoitoon samanaikaisesti, kun uudet ja vielä pahemmat kriisit haastavat kansainvälistä yhteisöä.
YK:n ja Maailmanpankin Pathways for Peace -raportti vetää yhteen konfliktintutkimuksen eri tutkimusperinteitä, ja kiteyttää monien nykypäivän konfliktien syntyvän eriarvoisuudesta, osattomuudesta ja epäoikeudenmukaisuuden tunteista, joiden ympärille poliittiset johtajat rakentavat identiteettejä, jotka puolestaan mahdollistavat myös väkivaltaisen mobilisoinnin – eteenkin jos ihmisillä ei enää ole mitään menetettävää.
”Venäjän toimenpiteet aiheuttavat välitöntä tarvetta lyhyen aikavälin ratkaisuille, mutta me tarvitsemme myös pitemmän aikavälin ratkaisuja.” – Antti Häikiö
Jotta vältämme nykyisten kriisien pahenemisen ja eskaloitumisen sotilaallisiksi konflikteiksi, meidän tulee panostaa entistä enemmän YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteisiin. 2020-luvun kriisit koettelevat nyt myös meidän kriisinkestävyyttämme ennennäkemättömällä tavalla, ja siksi olemme aiempaa alttiimpia sisäänpäin käpertyvien populistien helppojen ratkaisujen seireenilaululle. Jo 1930-luvun historia osoitti miten yleisen tyytymättömyyden turvin valtaan nousseet kansallismieliset populistit eivät tuoneet parannuksia ihmisten elinolosuhteisiin, vaan johtivat katastrofaaliseen suursotaan. Suursodan uhka riippuu ilmassa myös nyt, ja lopulta on meistä itsestämme kiinni, lähdemmekö militaristisen eskalaation tielle, vai valitsemmeko globaalin oikeudenmukaisuuden ja kehityksen.
Pihla Hankamäki
Kirjoittaja on on kansainvälisen politiikan opiskelija Tampereen yliopistosta, erikoistunut EU:n ulkosuhteisiin ja ihmisoikeuksiin. Hän toimii yhtenä Rauhacast-podcastin toimittajana.
Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.
Lähteet:
https://www.hs.fi/talous/art-2000008997600.html
https://yle.fi/uutiset/3-12591124
https://www.un.org/peacebuilding/sites/www.un.org.peacebuilding/files/documents/pathways4peace.pdf https://www.ykliitto.fi/kestava-kehitys
