Myös miesten ja poikien kokemasta väkivallasta on puhuttava
Tammikuun viimeisenä päivänä vietetään kolmatta kertaa kansainvälistä Miesten ja poikien kokeman väkivallan vastaista päivää. Rauhacastin haastateltavana oli yksi teemapäivän puuhamiehistä, Tampereen yliopistossa rauhan- ja konfliktintutkimusta opiskeleva Juho Matinlauri.
“Miehet elävät väkivallalle myönteisessä kulttuurissa, jossa omista kokemuksista puhuminen on vaikeaa. Väkivallan kokeminen on osa miehen roolia, eikä yhteiskunta ymmärrä sitä ongelmaksi,” kirjoittaa Matinlauri Etsijä-lehdessä viitaten Miessakit ry:n kahteen raporttiin, joista toinen keskittyy vaiettuun eli kodin sisäiseen väkivaltaan ja toinen normalisoituun eli kodin ulkopuoliseen väkivaltaan.
Ongelman tunnistamisen ja tietoisuuden lisäämiseksi Marinlauri kokee tärkeäksi, että maailmalla vietettäsiin paitsi naisten ja tyttöjen, myös miesten ja poikien kokeman väkivallan vastaista päivää. Matinlauri pystyi suoralta kädeltä luettelemaan kaikkiaan yhdeksän YK:n tunnustamaa, vain naisille ja tytöile suunnattua sukupuolittunutta teemapäivää. Miehille tai pojille YK ei toistaiseksi ole tunnustanut ensimmäistäkään.
Matinlauri ilahtui löydettyään lopulta Trinidad ja Tobago’ssa yliopistonlehtorina työskentelevän Jerome Teelucksingh’in aloitteen asiasta. Hän otti Teelucksingh’iin yhteyttä, ja nyttemmin he tekevät yhteistyötä pitääkseen esille miesten ja poikien kokeman väkivallan ongelmaa.
Jos Matinlauri saisi päättää, niin olis vaan yksi päivä kaikkea väkivaltaa vastaan. Lisäksi hänen mielestään käsitteen “sukupuolitunut väkivalta” hyödyllisyys olisi syytä arvioida uudelleen. Tästä huolimatta häneltä kuitenkin heruu myös ymmärrystä kahden teemapäivän mallille: “Väkivalta on tietenkin sukupuolittunutta, ajattelen näin kaikesta väkivallasta, ja kun on erikseen tämmöiset päivät, niin silloin näitä sukupuolittuneita näkökulmia on ehkä helpompi tuoda esiin.”
Matinlauri korostaa, että huomion kiinnittäminen miehiin ja poikiin kohdistuvaan väkivaltaan edesauttaa myös tavoitetta naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan eliminoimiseksi.
Keskustelimme myös asevelvollisuudesta, siitä millaisia miehiä varusmiespavelus kasvattaa, ja toisaalta asevelvollisuuden epätasa-arvoisesta luonteesta.
Alustin kysymyksen lukemalla katkelman Pentti Linkolan vuonna 1960 julkaistusta pamfletista Isänmaan ja ihmisen puolesta: “Lauseparteen ‘armeijassa tehdään miehiä’ sisältyy eräs kansakuntamme ja ihmiskunnan suurimpia onnettomuuksia. Synnyttämällä ja kannustamalla valtaosassa sosiaalista elämäntyötään aloittelevia miehiä sydämettömyyttä, kovuutta, karskiutta – niin sanottua miehekkyyttä – yleinen asevelvollisuus on ratkaisevasti hidastanut ihmiskunnan kehittymistä kohti eettisempää tajuamista. […] Asepalveluksessa on henkisesti lamauttava, kaikin puolin veltostuttava [ja] siveellisesti löydyttävä vaikutus.”
Varusmiespalvelus on sittemmin kehittynyt parempaan suuntaan, mutta valitettavan tutulta tuo kuulostaa kun vertaan sitä omaan kokemukseeni 90-luvun puolivälistä. Matinlauri on samoilla linjoilla ja lisää, että “Asepalveluksessa miehestä koulutetaan valmiita tappamaan toinen ihminen ja sillä tavalla se väkivalta tulee niinkuin osaksi sitä roolia, joka miehille – ja Suomessa vain miehille – pakolla annetaan.”
Suomen Rauhanliiton Rauhacast-podcast, äänitetty 5.9.2022 Pasilan Rauhanasemalla
Timo Virtala: Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan Rauhacastia, meillä on tänään vieraana Juho Matinlauri, rauhan- ja konfliktintutkimuksen opiskelija Tampereen yliopistosta, lämpimästi tervetuloa.
Juho Matinlauri: Kiitos paljon Timo.
Timo Virtala: Minun nimeni on tosiaan Timo Virtala. Juho Matinlauri, olet ollut perustamassa kansainvälistä miehen ja poikiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää yhdessä Jerome Teelucksingh’in kanssa. Jerome on yliopistonlehtori Trinidad ja Tobago’sta ja hän on myös tunnettu siitä että hän on ollut perustamassa myös kansainvälistä miestenpäivää joka on 19. marraskuuta ja kansainvälistä poikien päivää 16. maaliskuuta ja nyt sitten kaksi vai kolme vuotta sitten tuli tämä kansainvälinen päivä miehiin ja poikiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Juho, miten innostuit tästä aiheesta, ja oletko tavannut tämän Teelucksingh’in henkilökohtaisesti?
Juho Matinlauri: Joo, Jeromen kanssa ei olla tavattu muuta kun sitten tällai virtuaalisesti, eli hän on tosiaan yliopistonlehtori Länsi-Intian yliopistossa tuolla Trinidad ja Tobagossa, eli välimatkaa on, mutta tällai online kautta, ollaan sitten pystytty olemaan yhteydessä ja meillä on syntynyt tämmönen sitte tosiaan monet rajat kilometrit ylittävä yhteistyön nyt muutama vuosi ja se miten mä päädyn mukaan Jeromen kanssa tähän, niin palataan ajassa taaksepäin 25. päivä marraskuuta 2020. Opiskelen tosiaan Tampereen yliopistossa ja siellä pääkampuksella on semmonen näkyvä valotaideteos heijastettu sinne sinne pääkampuksen seinään ja tuolloin 25. päivä marraskuuta se taideteos oli muutettu oranssin väriseksi. Tää oranssi väri johtu siitä että yliopisto otti kantaa tämmöseen naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen kampanjaan ja sitten näin tuon värin siinä siinä seinässä ja jäin sitä sitten miettimään että mikä mun oma suhtautuminen tähän on että mun yliopisto on tässä mukana. He olivat julkaiseet tästä myös tiedotteen, jossa yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöryhmän johtaja, hän kertoi kuinka kuinka yliopisto haluaa haluaa olla siinä kampanjassa mukana ja että siitä siitä aiheesta on muuten niinku vaihettu mutta sit mulla jotenkin siitä tuli kuitenkin ristiriitainen olo. Yhtäältä mä ymmärsin että miksi yliopisto haluaa vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Samalla mietin että vastustaako yliopisto yhtälailla myös miehiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kuitenkin yliopiston täytyy kohdella kaikkia sen jäseniä tasavertaisesti, se lukee ihan yliopiston omissa säännöissä ja samoin laissa ja sitten tätä ristiriitaista oloa jäin miettimään. Mutta koska tää oli tämmönen poliittisesti arka aihe, niin sitte niitä omia ajatuksia en halunnut ihan niinku sillai liian nopeaa alkaa niinku sanottamaan ja ja ajattelin sitten että kirjoitan paperille ylös että mikä se mun niinku ristiriitainen tunne on ja miten sitä voi selittää ja sit mä aloin miettimään että mitä mä niinku oikeesti haluan. Mietin että mun mielestä täytyis perustaa oma päivä myös miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Jos mä voisin valita – niinkö tiedät, ollaan oltu yhteistyössä täällä rauhanliikkeen parissa, mä oon yleisesti väkivallan vastainen ihminen – ja jos minä voisin päättää niin olis vaan yksi päivä kaikkea väkivaltaa vastaan. Mutta sekään ei kuitenkaan riittäis, tää 25. päivä marraskuuta on sen verran saavuttanut asemansa että se on ja pysyy ja siksi niinkö järkevin tapa miten ajattelin edetä olis että miehille ja pojille tulisi perustaa tämmönen vastaava päivä. Mutta sitten halusin vielä niinkö varmistaa että tämmöstä päivää ei oo olemassa jo valmiiksi. Olin sitä jo aiemminkin etsinyt ja tuloksetta mutta päätin sitten vielä kokeilla kerran ja ko etsii googlesta “kansainvälinen päivä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan” niin kaikki hakutulokset on tästä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta päivästä taikka sitten miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta ja siksi en ollut aiemmin löytänyt sitten enempää tietoa mutta sitten kuitenkin tällä hakukerralla löytyi sitten yksi hakutulos. Se oli artikkeli jonka oli kirjoittanut tämä Jerome Teelucksingh Trinidad ja Tobacosta ja siinä hän kertoi, että että hän on itse asiassa perustanut tämmösen kansainvälisen päivän miehiin ja poikiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan jota vietetään vuosittain 31. päivä tammikuuta. Sinä hän puhuu tämmösestä, että täytyy kohdata dinosaurus huoneessa eli, eli tämmöinen vertaus elefantista huoneessa ei riitä hänen mukaansa kuvaamaan tätä ilmiötä. Että siksi hän vertasi sitä dinosaurukseeen ja siinä artikkelin lopussa oli mainittu tän Jeromen sähköposti ja mä sitten päätin laittaa hänelle sähköpostia että pitääkö paikkaansa tätä tämmöinen päivä on ja ja hän sitten vastas mulle ja oli oikein otettu että Suomesta asti ollaan tästä kiinnostuneita, ja sitten siitä lähti mun ja Jeromen yhteistyö sitten tän päivän parissa ja Jerome on sitten myös mut nimittänyt sillai tämän päivän tämmöiseksi viralliseksi edusteeksi, eli voin puhua sitten sen nimissä ja levittää sitä sanomaan siitä.
Timo Virtala: Sanoit että jos sinusta olisi kiinni, niin olisi vain yksi päivä, kaikkea väkivaltaa vähentävä ja ennalta ehkäisevä päivä. Koetko sen siis ongelmaksi että tämä jaetaan tällä tavalla?
Juho Matinlauri: Niin, väkivalta on tietenkin sukupuolittunutta, ajattelen näin kaikesta väkivallasta, ja kun on erikseen tämmöiset päivät, niin silloin näitä sukupuolittuneita näkökulmia on on ehkä helpompi tuoda esiin, mutta tosiaan se että tilanne on tämä että tämmöinen päivä on aikoinaan naisille perustettu ja se on saavuttanut semmoisen aseman että sitä on vähän vaikea niinku kritisoida enää, että en halua sitä niinku huomiota viedä pois minkä he ovat sille asialle saaneet ja tietenkin ymmärrän myös sen taustan tässä päivässä eli varsinkin tämmöisessä aikoinaan ehkä tämä naisiin kohdistuva väkivalta on ollut semmoinen teema mikä on sitten jäänyt huomiotta erityisesti tuolla YK:n parissa, ja yleisestikin väkivallasta puhuttaessa että ehkä se on ollut aiemmin se näkökulma, että se oletus on ollut, että puhutaan puhutaan väkivallasta, joka kohdistuu miehiin, mutta sitten toisaalta jos ajatellaan vuonna 2022 minusta tuntuu että se se ajattelutapa on vähän niinkuin kääntynyt vähän niinku päinvastoin, että se oletus on, kun väkivallasta puhutaan, että se on naisia kohtaan sellainen asia mikä mikä täytyy eliminoida kokonaan ja minä myös kannatan tätä tavoitetta, mutta yhtä lailla sitten minun mielestä täytyy eliminoida tämä miehiin ja poikiin kohdistuva väkivalta, ja mun ajattelun juuret ovat ihan YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa, josta tulee yhtäläinen ihmisarvo miehille ja naisille. Silloin se koskee myös sitä, että täytyy olla turvassa väkivallalta.
Timo Virtala: Siitä on kysymys, väkivallan vähentämisestä, ja sitä voidaan tehdä YK:n tasolla ja yhteiskunnan tasolla ja sitten henkilökohtaisella tasolla. Jos kaikista näistä kolmesta tasoista puhutaan ja lähetään sieltä ylhäältä liikkeelle niin minkälaisia toimenpiteitä YK:n Juho Matinlauri sinun mielestä pitäisi ottaa?
Timo Virtala
Kirjoittaja on sosiologi ja siviilipalveluskeskuksen luennoitsijavieras. Virtala on kirjoittanut kirjat Sarajevon ympäristö (Savukeidas 2013) ja Väkivallattomuuden voima – kertomuksia rohkeudesta (Umpihanki 2020).
Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.
Kuuntele myös Rauhacast -jakso aiheesta:
