Naisnäkökulmaa sotiin

Vuonna 1987 Rauhanliitto järjesti kansainvälisen kongressin, jonka teema oli ”Women and the Military System”, naiset ja sotalaitos. Eräänä puhujana oli Cynthia Enloe. Hänen kirjansa tästä teemasta käännettiin suomeksi: Nainen taakse poistu! Cynthia oli silloin radikaali feministi, nyt hänestä on tullut tunnettu tutkija ja vaikuttaja. Pitkällä urallaan hän on kehittänyt feministisiä teorioita, mutta testannut niitä myös laajan kansainvälisen verkostonsa tuomissa naisten arkikokokemuksissa. Enloen uusin kirja ”Twelve Feminist Lessons on War” ilmestyi viime lokakuussa. Siinä on vuosikymmenten syvyyttä Vietnamin sodasta alkaen ja tämänpäivän tuntua Ukrainasta ja Gazasta. Enloe tuntee todella naisryhmiä kautta maailman.

Enloe muistuttaa, että naisten kuvauksia sodista on vähän verrattuna miesten teksteihin. Naisten sota merkitsee aina palkattoman työn lisääntymistä. Miehille maksetaan sodankäynnistä, isänmaallisimmatkaan miehet eivät sodi ilman palkkaa! Feministinen historiankirjoitus on alkanut vasta 1970- ja 80-luvuilla, joten sotien historia on sukupuolittunutta. Miehetkään eivät aina halua sotimaan, tarvitaan kokonainen arsenaali peitetarinoita. Enloe luettelee: valkoisia valheita, kieroa logiikkaa, väärää isänmaallisuutta, sankaritarinoita, rasistisia stereotypioita, rahaa, pakkoa ja naisvihaa.

Naisten pääsy armeijaan ei ole vapautusta, väittää Enloe, vaikka tämä voi kuulostaa epämuodikkaalta. Eniten naissotilaita on Israelin ja Eritrean armeijoissa, noin 30 prosenttia, sukellusveneissä vaivoin yksi prosentti. Puolustusvoimien pysyvä ongelma on seksuaalinen häirintä. Vuoden 1991 ”Tailbook ” häirintäskandaali USA:n armeijassa ei johtanut kummoiseenkaan tulokseen, kun vuoden 2022 raportti ”Blue on Blue” rauhanturvaajista toteaa, että naiset eivät voi luottaa esimiestensä tukeen häirintätapauksissa. Sotien aikaiset raiskaukset on nekin tehtävä näkyviksi ja rangaistaviksi. Kapinaliikkeissä toimivat naiset toivovat tavoiteltavan uuden yhteiskunnan kukoistuksen tuovan heille tasa-arvoa, mutta harvoin niin käy. Enloen esimerkkeinä ovat mm. Algerian, Nicaraguan ja Myanmarin naisliikkeet.

Kirjan sosiaalipoliittinen kulma tuo esiin sotien pitkäaikaisivaikutukset, jotka jäävät naisten harteille mm. sotavammaisten palkattomana hoitona. Uhrautumista korostetaan positiivisena välttämättömyytenä – se on elimellinen osa patriarkaalista sodankäyntiä. Sodanjälkeinen aika voi Enloen mukaan kestää sukupolvia. ”Myöhemmin” on patriarkaalinen aikavyöhyke, sen ovat kokeneet niin naiset Kuwaitissa kuin Euroopan maailmansotien koettelemat naiset. Oikeutetut uudistukset vain viipyvät odotettaessa sitä parasta aikaa.

Mielenkiintoisin suomalaisesta näkökulmasta on Enloen läksy militarismista, joka alkaa jo rauhan aikana, tuo ”luihu prosessi, joka muuttaa yksilöitä, instituutioita ja yhteisöjä”. Sen totuudet ovat yksinkertaisia. ”On ihmisluonnon mukaista, että meillä on vihollisia”. ”Armeija tekee pojista miehiä”-”Rauhanliikkeet ovat naiiveja”-”Aseet tuovat turvaa” ja niin edelleen. Nyt eletään aikaa, jolloin on helppo halveksua toisen maailmansodan jäkeistä rauhankulttuuria ja pyrkimyksiä yhteistyöhön. Enloe sanoo painokkaasti, että kaikelle tuolle on vaihtoehto. Vääriä väitteitä pitää vastustaa, tarinat voidaan muuttaa. Juutalaisten ja
palestiinalaisten naisten yhteisö ”Gun Free Kitchen Tables” tutki lähisuhdeväkivaltaa vuonna 2018 ja osoitti selvin numeroin, että aseiden määrä liittyi väkivallan määrään.

YK:n naisjärjestö UN Women onnistui tekemään nopean arvion Ukrainan naisten tilanteesta, kun sotaa oli käyty kaksi kuukautta vuonna 2022. Raportti osoitti, että vain puolet Ukrainan naisista oli ansiotyössä, että nainen veti puolia kotitalouksista ja vanhojen naisten määrä oli korkein Euroopassa, mutta heidän eläkkeensä vain kolmannes miesten eläkkeistä. Tällä joukolla on tehty ja tehdään uskomattomia määriä vapaaehtoistyötä. WILPFin (Women’s International League for Peace and Freedom -järjestö) koordinaattori, professori Nina Potarska huomauttaa kuitenkin, että Ukrainan naisten vapautta ei uhkaa vain Venäjä, vaan myös NATO patriarkaalisine käytänteineen.

Cynthia Enloe värittää kirjaansa paikallisten naisten kertomuksilla ja toteaa, että on välttämätöntä kuunnella naisia, muuten emme ymmärrä sotien syitä, seurauksia ja pitkäaikaisvaikutuksia. Kirjan kolmisenkymmentä sivua tarkkoja lähdeviitteitä ei jätä epäilystä sen vankasta tietopohjasta. Kannattaa tutustua!

Vappu Taipale

Rauhanliiton blogi tuo näkökulmia rauhanpolitiikkaan ja -kulttuuriin. Sen kirjoittajat ovat Rauhanliiton ja rauhanliikkeen toimijoita ja tutkijoita. Blogissa esitetyt näkökulmat eivät välttämättä täysin vastaa Rauhanliiton kantoja.