Euroopan puolustusrahasto

Euroopan puolustusrahasto on Euroopan komission virallisesti kesäkuussa 2017 perustama rahasto, jonka tarkoituksena on kanavoida EU:n ja sen jäsenvaltioiden tukea sotilastuotteiden ja -teknologioiden tutkimus- ja kehitysprojekteille. Pääasialliset tuen saajat tulevat olemaan alalla toimivia yrityksiä ja tutkimusryhmiä.

Vuosille 2017-2020 rahastoon kanavoidaan EU:n budjetista yhteensä 590 miljoonaa euroa. Vuosille 2021-2027 vähimmäissummaksi on suunniteltu 10,5 miljardia euroa (1.5 miljardia euroa/ vuosi). Lisäksi EU:n jäsenmaiden odotetaan täydentävän rahastoa omilla panostuksillaan: vuosina 2017-2020 vähintään 2 miljardilla eurolla ja vuosina 2021-2027 vähintään 28 miljardilla eurolla.

Rahasto koostuu kahdesta osasta. Komission esityksen mukaan rahastollatoisaaltavahvistetaan EU:n jäsenmaiden sotilaallisia suorityskykyjä (Tuotekehitys ja hankinnat), ja toisaalta kontribuoidaan Euroopan talouskasvuun ja työmarkkinoihin tukemalla yhden teollisuuden alan kilpailukykyä ja innovaatioita (Tutkimus).

Euroopan puolustusrahaston tarkoitus on toisin sanoen tukea aseteollista tuotekehittelyä ja muuta tutkimusta. Hanketta on kritisoitu sekä päätöksenteon valmisteluun liittyvien ongelmien että sen poliittisten merkitysten vuoksi.

Kaavio 1: Euroopan puolustusrahastoKaavio 1: Euroopan puolustusrahasto

 

Kuka päättää EU:n puolustuspolitiikasta?

5 teesiä puolustusrahastosta ja EU:n puolustusyhteistyöstä

1. EU:n puolustuspolitiikan suunnasta tarvitaan avointa ja demokraattista keskustelua

Puolustusrahaston kautta EU:ssa päätetään aseiden kehittämistuista ja hankinnoista vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Valinnoista ja esimerkiksi siitä, mitä aseita pitäisi kehittää ja mihin tarkoituksiin, ei kuitenkaan ole käyty julkista keskustelua.

Nyt kehitettävät aseteknologiat muokkaavat tulevaisuuden sodankäyntiä. Investointeja tehdään jo esimerkiksi autonomisten asejärjestelmien kehittelyyn, vaikka sekä Euroopan parlamentti että tiedeyhteisö on varoittanut niistä ja kehottanut selvittämään autonomisten aseiden eli niin kutsuttujen robottiaseiden kieltämistä.

Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ratkaisujen suunnittelua ei pidä jättää pienen piirin käsiin. Euroopan puolustusrahastosta on käytävä laajaa poliittista keskustelua jo nyt, kun se on valmistelu- ja testausvaiheessa. Myöhemmin keskustelu voi typistyä ennalta tehtyjen päätösten vahvistamiseksi.

2. Aseteollisuudella on liikaa vaikutusvaltaa. Päätöksenteon avoimuutta on lisättävä.

Puolustusrahaston perustamiseen johtanutta prosessia on kritisoitu läpinäkymättömyydestä. Puolustusrahastoa valmisteli Euroopan komission määräämä asiantuntijatyöryhmä eli niin kutsuttu Group of Personalities. Tätä ryhmää ei normien vastaisesti kuitenkaan koskaan merkittyEuroopan komission asiantuntijaryhmien rekisteriin, mikä tarkoitti sitä ettei sen toiminnan tarvinnut olla julkista.

Aseteollisuus on viime vuosina kasvattanut lobbauskoneistoaan EU:ssa. Kymmenen suurimman eurooppalaisen aseteollisuuden yrityksen lobbauskulut olivat tänä vuonna 5,1 miljoonaa euroa, kun viisi vuotta sitten ne olivat vielä 3,6 miljoonaa euroa. Aseteollisuudelle annetaan päätöksenteossa vahva jalansija nimittämällä sen edustajia työryhmiin, myöntämällä runsaasti tapaamisia ja antamalla suora pääsy useisiin päätöksentekoelimiin.

Ryhmän 16 jäsenestä yhdeksän eli yli puolet oli aseteollisuuden edustajia. Aseteollisuuden edustajat pääsivät toisin sanoen valmistelemaan merkittäviä uusien tukien myöntämistä omalle teollisuudenalalleen. Sen sijaan Euroopan parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan edustajien vaikutusmahdollisuudet asiassa jäivät heikoiksi.

3. EU:lla on edelleen tilausta rauhanrakentajana. Sitä ei pidä vesittää militarisoimalla.

EU:n ja sen talouden militarisoimiseksi on parhaillaan painetta monesta suunnasta. Tämä tarkoittaa sekä Euroopan puolustusrahaston kaltaisia projekteja että esimerkiksi kehitysyhteistyöhön merkittyjen määrärahojen avaamista sotilaskäyttöön.

Komissio on ehdottanut EU:n vakauden ja rauhan instrumentin (Instrument contributing to Stability and Peace, IcSP) kriteerien avaamista sotilaiden koulutukseen ja sotilaallisiin välinehankintoihin. Esitystä ovat vastustaneet kansalaisjärjestöt, monet jäsenmaat ja Euroopan parlamentti. Suomi kannatti muutosta.

EU:n budjetin avaaminen entistä laajemmin sotilaalliseen käyttöön kertoo pyrkimyksistä ehkäistä unioniin kohdistuvia uhkia asevaraisesta turvallisuudesta käsin sen sijaan että esimerkiksi kehitysyhteistyöllä lievitettäisiin inhimillistä kärsimystä kohdemaissa. Asevarustelulla ei kuitenkaan voida ratkaista ongelmien juurisyitä. Siihen tarvitaan tahtoa ja resursseja rauhaa rakentavien ratkaisujen kehittämiseen ja toteuttamiseen.

4. Aseteollisuutta tukemalla ei rakenneta rauhaa vaan kiihdytetään maailman konflikteja.

Aseet eivät ole mitä tahansa tuotteita, eikä aseteollisuus ole mikä tahansa teollisuudenala. Tämä on itsestäänselvää, mutta silti sanottava: Aseet ovat väkivaltaan ja sotimiseen käytettäviä välineitä, ja kaupankäynti niillä ylläpitää ja lietsoo useita konflkteja ympäri maailmaa.

Aseteollisuuden kilpailukykyä kasvattamalla tuetaan samalla sen kykyä viedä aseita. Sekä Suomen että Euroopan asevientitilastot näyttävät, että viennit Euroopan ulkopuolelle ovat kasvaneet. Suurin asevientien vastaanottajaalue on Lähi-itä, jossa on parhaillaan meneillään lukuisia raakoja konflkteja.

Sekä vientilupia myöntämällä että vietäviä aseita valmistavaa teollisuutta tukemalla edesautetaan samalla konflktien jatkumista.

5. Jääkö Suomi jalkoihin, kun isot asetuottajat jakavat tuottoja?

Suomessa uutta puolustusyhteistyötä ja Euroopan puolustusrahastoa on markkinoitu turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta, ja toisaalta myös suomalaisen teollisuuden innovaatioita hyödyttävänä projektina. Suomi on kuitenkin pieni maa ja sillä on suuriin Euroopan maihin verrattuna pieni aseteollisuus.

On todennäköistä, että suurimmat voitot EU:n uusista tukimuodoista aseteollisuudelle käärivät suuret puolustusteollisuuden yritykset, joilla on myös suuret omat lobbauskoneistot EU:ssa. Joillakin aseteollisuuden yrityksistä on suora pääsy sekä EU:n komissioon että europarlamenttiin.

23 Euroopan maan virallisesti joulukuussa aloittamassa puolustusyhteistyössä Suomi jäi sivustakatsojan rooliin. Ensimmäisessä vaiheessa EU käynnistää yhteisiä hankkeita, joilla muun muassa kehitetään uusia puolustustarvikkeita. Median arvioiden mukaan Suomen ehdottamat hankkeet sulivat pois, ja toisaalta nyt perustetuissa hankkeissa ei välttämättä ollut Suomen puolustuksellisesti hyödylliseksi katsomia hankkeita.

European Defence Action Plan

Euroopan komission julkaisema European Defence Plan keskittyy esittämään suuntaviivat sille, kuinka Euroopan unionin tulisi kehittää sotilaallisia suorityskykyjään ja tukea aseteollisuutta. Suunnitelma perustuu kolmeen osaan, joita Euroopan puolustusrahaston lisäksi ovat investointien edistäminen puolustuksen hankintaketjuissa ja yhtenäisten puolustusteollisten markkinoiden edistäminen.

Aikataulu

  • Preparatory Action, Euroopan puolustusrahaston ensimmäinen vaihe: 2017-2019
  • European Research Defence Programme, puolustusrahaston toinen vaihe: 2021-2027
  • 11/2017 - 02/2018: Europarlamentti neuvottelee EU:n puolustusteollisesta ohjelmasta (European Defence Industrial Program, EDIDP) ja äänestää mahdollisista muutoksista joita se haluaa tehdä
  • 03/2018 - 06/2018: Neuvottelut jäsenmaiden, europarlamentin ja EU:n komission välillä ohjelmaan tehtävistä muutoksista päättyvät touko-kesäkuussa 2018
  • 06/2018: Europarlamentti ja jäsenmaat äänestävät puolustusteollisen ohjelman hyväksymisestä mahdollisesti kesäkuussa → Jos hyväksytään, toiminnassa alkuvuodesta 2019
  • Komission esitykset EU:n seuraavalle monivuotiselle rahoituskehykselle (Multi-annual Financial Framework 2021-2027) julkaistaan vuoden 2018 jälkimmäisellä puoliskolla.

Lähteitä ja luettavaa

 

Tämä materiaalin tuottamiseen on saatu tukea ulkoasiainministeriön myöntämän Eurooppa-tiedottamisen valtionavusta. 

 

  • Rypäleaseet halutaan kieltää, koska niiden aihettamat tuhot kohdistuvat aivan liian usein siviileihin ja ne aiheuttavat merkittävää tuhoa ympäristössään vielä vuosia rypälepommi-iskun jälkeen. Muun muassa suurin osa EU-maista on allekirjoittanut rypäleaseet kieltävän sopimuksen. Suomi ei vielä kuulu tähän joukkoon.

  • Ydinaseiden humanitaariset seuraukset ovat kestämättömiä ja siksi ajamme niiden kieltämistä. Rauhanliitton on osa ydinaseiden täyskiellon puolesta kampanjoivaa ICAN-verkostoa ja toimii aktiivisesti sen Suomen osastossa.

 

 

YK:n vahtikoira

Wilfp:in Reaching criticall will - on yksi parhaista YK:n "vahtikoirista", sivuilta löydät kansalaisjärjestöjen aseidenriisunta-analyysia sekä uutisia YK:sta. Mitä tapahtuu asevalvonnan saralla?